Kaivosyhtiöt Lapin riistäjinä

Lapissa on tällä hetkellä kaksi toiminnassa olevaa kaivosta: Outokumpu Oy:n kromikaivos Keminmaan Elijärvellä ja kanadalaisen First Quantum Minerals Ltd:n kuparia ja nikkeliä tuottava kaivos Sodankylän Kevitsassa. Toukokuuhun asti toimi myös ruotsalaisen Lappland Goldminers Ab:n omistama Pahtavaaran kultakaivos Sodankylässä.

Suomalainen käytäntö, jonka mukaan löytäjä saa pitää malmin, on kuitenkin houkuttanut suuren joukon kansainvälisiä suuryhtiöitä varaamaan itselleen melkein kolmanneksen Lapin alueesta.

Varatut alueet on merkitty oheiseen karttaan (kuva 1) sinisellä. Punaiset alueet ovat valtauksia tai sellaisia alueita, joihin on jo saatu etsintäluvat. Keltaisella taustalla olevat numerot tarkoittavat kultaesiintymiä. Kullan yhteydessä esiintyy usein myös uraania. Muissa kohteissa on rautaa, kuparia, nikkeliä ja kuparia. Muita mineraaleja, esimerkiksi Soklin fosforia, koskevat hankkeet puuttuvat kartasta.

Valtio etsii, tulokset muille

Kun sanotaan, että löytäjä saa pitää malmin, niin oikea löytäjä on Suomen valtion Geologian tutkimuskeskus eikä mikään kaivosyhtiö. Geologian tutkimuskeskus on vuosikymmenet tutkinut kallioperää veronmaksajien rahoilla. Tuloksena on tarkka tieto kallioperän koostumuksesta ja mahdollisista arvokkaista metalli- ja mineraaliesiintymistä.

Valtion ja veronmaksajien etu olisi, että valtion omistama kaivosyhtiö saisi tiedot käyttöönsä ja voisi ryhtyä jatkotutkimuksiin, jotka mahdollisesti johtavat kaivoksen perustamiseen. Silloin työ ja tulot pysyisivät Suomessa.

Nykyisin tutkimustiedot annetaan kuitenkin ilmaiseksi kaikkien käyttöön. Geologian tutkimuskeskuksen nettisivuilla kerrotaan missä kohtaa Suomea kannattaa ryhtyä mitäkin metallia tai mineraalia tutkimaan. Kartassa (kuva 2) näkyy esimerkiksi mistä kannattaa ryhtyä kairaamaan kultaa (keltainen) ja missä nikkeliä (violetti).

Halukkaille esitetään lisäksi hyvin yksityiskohtaisia tutkimustuloksia. Geologian tutkimuskeskuksen nettisivuilla olevassa aineistossa (kuva 3) esitetään tiedot Kittilän Kettukuusikon magneettikenttien ja sähköjohtavuuden mittauksista sekä koekairausten paikoista ja mitatuista kultapitoisuuksista eri syvyyksissä.

Nämä tiedot olivat kiinnostuneiden käytettävissä, kun Kauppa- ja teollisuusministeriö myi vuonna 2004 esiintymän. Ostaja oli yhdysvaltalainen Taranis Resources Inc., joka aikoo saada kaivoksen aikaiseksi. Sama yhtiö tutkii nyt myös lähialueilla olevaa Riikonkoskea ja Naakenavaaraa.

Kaivos vain väliaikainen työllistäjä

Lappiin tarvitaan kroonisen työttömyyden vuoksi uusia työpaikkoja. Kaivokset eivät kuitenkaan ole kovin hyvä vaihtoehto. Ne ovat ulkomaisten yhtiöiden omistuksessa ja voitot menevät muihin maihin. Suomeen maksettavat verotkin jäävät vaatimattomiksi.

Valtio ja kunnat maksavat veronmaksajien rahoilla maantiet ja mahdollisesti rautatietkin kaivosten ja olemassa olevien liikenneväylien välille.

Kaivos on yleensä toiminnassa 10 … 30 vuotta. Kun se lopetetaan, saadaan taas uusi joukko työttömiä. Pahimmassa tapauksessa kaivos on lyhyenä toimintakautenaan saastuttanut ympäristön ja muuttanut erämaamaiseman sellaiseksi, että turistikaan ei enää viitsi tulla. Porotalous, metsästys ja marjastus on saattanut muuttua laajoilla alueilla mahdottomaksi.

Uhkakuvia…

Talvivaaran jätevesivuodot ovat osoittaneet miten kaivokset voivat vaikuttaa haitallisesti ympäristöön laajalla alueella. Lapissa on saatu varoittavia esimerkkejä vastaavista ongelmista.

Kittilän Suurikuusikko

Kanadalaisen Agnico-Eagle Ltd:n omistaman Kittilän Suurikuusikon kultakaivoksen jätealtaat on tehty samalla tavalla kuin Talvivaaran altaat. Bentoniittisavikerros on jätetty pois, jolloin pohjalla olevan muovin rikkoutuminen voi aiheuttaa massiivisen vuodon. Lapin toistaiseksi melko puhtaissa vesissä tällainen vuoto olisi korjaamaton katastrofi.

Sodankylän Pahtavaara

Vuonna 2013 Lapin luonnonsuojelupiirin teki ELY-keskukselle tutkintapyynnön Sodankylän Pahtavaaran kaivoksen vesivuodosta. Ruotsalaisen Lappland Goldminers Ab:n omistaman kaivoksen rikastushiekka-altaalla tapahtuneen laitevaurion vuoksi altaaseen tehtiin kaksi aukkoa, joista juoksutettiin valtava määrä allasvettä ympäristöön.

Jo ennen vuotoa ovat kaivosyhtiön kiintoainepäästöt Lapin Vesitutkimuksen raporttien mukaan olleet korkeita ja vuodon jälkeen ne ovat ylittäneet ympäristöluvan mukaisen päästötason selvästi. Rauta-, alumiini-, mangaani- ja typpipitoisuudet olivat vuodon jälkeen erittäin korkeita. Myös magnesium-, barium-, rikki-, sulfaatti-, kalsium-, kalium-, natrium- ja uraanipitoisuudet olivat merkittävästi koholla.

Patoallas on vuotanut aiemminkin ja alueella oleva liejuinen sakka saattaa olla jo tuon aiemman vuodon aiheuttama. Sakan aineskoostumus on selvitettävä, samoin kuin sen pääsy sulamisvesien avulla vesistöihin. Kaivoksen raakkukasasta on samoin huuhtoutunut aina Sattasjokeen saakka räjähdysainetyppeä, joka on rehevöittänyt koko Sattasjokeen laskevan puron ja puronsuun kohdalta myös Sattasjokea.

Tämän vuoden toukokuussa Lapin luonnonsuojelupiiri teki valituksen Pohjois-Suomen aluehallintoviraston Lappland Goldminers Oy:lle annetusta ympäristöluvasta. Luonnonsuojelupiiri on huolissaan siitä, että Pahtavaaran rikastamolle syötettävässä malmissa on runsaasti (12 … 20 %) tremoliittiasbestia. Aluehallintovirasto ei ole kuitenkaan antanut riittävän selkeitä määräyksiä asbestista aiheutuvien terveyshaittojen estämiseksi. Kolmesta konkurssista huolimatta Pahtavaaran kaivos on peruuttamattomasti jättänyt valtavat jäljet erämaan maisemaan (kuva 4).

Sodankylän Kevitsa

Ympäristöministeriön helmikuussa julkistetussa raportissa kiinnitettiin huomiota Kanadalaisen First Quantum Minerals Ltd:n Kevitsan kaivoksessa huonosti toteutettuun pohjavesien tilan seurantaan. Yhtiö mittaa pohjaveden laatua vain kolmen kuukauden välein. Jos vuoto pohjavesiin havaittaisiin vasta kolmen kuukauden kuluttua sen alkamisesta, vedet saattavat olla jo auttamattomasti pilalla.

Kaivos ei ole pystynyt hallitsemaan jätevesien pääsyä pintavesiinkään. Tammikuussa päivätyssä Rambollin mittausraportissa todetaan, että Mataraojan mittauspisteillä lokakuusta lähtien mm. sulfaattipitoisuudet, kloridipitoisuudet ja sähkönjohtavuudet nousivat huomattavasti. Ympäristöluvan mukaan Mataraojaan ei ole lupa johtaa edes puhdistettuja jätevesiä.

Ranuan Suhanko

Etelä-afrikkalaisen Gold Fields Ltd:n omistama Gold Fields Arctic Platinum Oy aikoo avata Suhangossa platinametalleja tuottavan kaivoksen vuonna 2017. Alueella on pieninä pitoisuuksina platinaa, palladiumia, nikkeliä, kuparia ja kultaa. Uraaniakin on jonkin verran, mutta sitä ei yhtiön mukaan ole tarkoitus ottaa talteen.

Kaivosalueen suunniteltu koko on 100 neliökilometriä ja rikastamoon kuljetettaisiin 10 miljoonaa tonnia malmia vuodessa. Lisäksi yhtiöllä on 20 kilometrin päässä Suhangon alueesta kolme pitkälle tutkittua esiintymää sekä useita valtauksia Ranuan kunnan ja Rovaniemen kaupungin alueella. Kaivosalue on jo nyt lähes Talvivaaran luokkaa. Koska pitoisuudet ovat pieniä, louhinta tehdään valtavan kokoiseksi kasvavasta avolouhoksesta. Jos tutkittavana olevat laajennukset toteutuvat, louhosalue muuttuu lähes silmänkantamattomaksi.

Rikastusmenetelmässä käytetään myrkyllistä klooria korkeassa paineessa ja lämpötilassa. Metallisulfidien hapettumisen yhteydessä prosessissa syntyy mm. rikkihappoa. Luvassa on siis erittäin vaativa projekti, jos vesien pilaantuminen aiotaan estää.

Kolarin Hannukainen

Ruotsalainen Northland Resources Ab suunnittelee rautakaivoksen avaamista Yllästunturin läheisyyteen Äkäslompolon kylän ja matkailukeskuksen kupeeseen. Paikalliset asukkaat ja matkailuyritykset ovat olleet suunnitelmista kovasti huolissaan.

Tämän vuoden alussa Lapin Ely-keskus totesi, että se on löytänyt useita puutteita Kolarin Hannukaisen rautakaivoshankkeen ympäristövaikutusten arvioinnista. Kaivosyhtiö ei ole esimerkiksi selvittänyt riittävästi kaivoksen haitallisia vaikutuksia matkailulle, poronhoidolle, kalavesille ja alueen virkistyskäytölle. Lapin Ely-keskus haluaa nähdä myös suunnitelman siitä, miten kaivoksen sivukivet ja rikastushiekkaläjät sulautetaan maisemaan, kun kaivos lopettaa.

Ylitornion Rompas

Ranskalainen AREVA aloitti viime vuosikymmenen puolivälissä laajamittaisen uraanin etsinnän Suomessa. Malminetsintä johti valtausvarauksiin, jotka AREVA kuitenkin myi kanadalaiselle kaivosyhtiölle Mawson Resources Ltd:lle tullen samalla n. 20% osuudella yhdeksi sen pääosakkaista.

AREVAlta ostettu Rompas-Rajapalojen valtaus on yli 100 neliökilometrin suuruinen. Sittemmin Mawson on jättänyt uusia valtaushakemuksia yli 600 neliökilometrin edestä kasvattaen mahdollisen kaivosalueen yli 700 neliökilometrin suuruiseksi. Rompaksen tutkimusalueen sisällä on myös Natura 2000-alue.

Mawson esittelee Rompasta tulevana kultakaivoksena. Vaikka uraania ei otettaisikaan talteen, sitä nousee maasta melkoisesti. Tutkituissa näytteissä on tyypillisesti 20 … 40 grammaa uraania yhtä kultagrammaa kohden. Tämä merkitsee, että jokaista saatua kultatonnia kohden syntyy parin terabecquerelin edestä radioaktiivista kaivosjätettä. Tällaisen aktiivisuusmäärän hallinta on ihmisten terveyden ja ympäristön kannalta erittäin vaativa tehtävä.

Pukki kaalimaan vahtina?

Talvivaaran ja muidenkin kaivosten ongelmien käsittelyn yhteydessä on ihmetelty valvovien viranomaisten toimenpiteiden puuttumista. Tähän on vaikuttanut virkamieskulttuuri, jonka mukaan etenkään suurien yritysten toimintaan ei sovi puuttua. Asiaan vaikuttaa lisäksi virkamiesten toiminta kaivosyhtiöiden palkkalistoilla.

Pohjois-Suomen aluehallintovirastolla on ollut käsiteltävänä 18 eri kaivosyrityksen ympäristönsuojelu- ja vesiasioita koskevia ympäristölupahakemuksia. Luvista vastaava johtaja on työskennellyt yhdessä näistä yrityksistä neljä vuotta ja toisessa yrityksessä puolitoista vuotta. Näiden virkavapauksien välillä hän on toiminut ympäristölupa-asioiden vastuualueen johtajana.

Myös ympäristöylitarkastaja on työskennellyt kahdessa vastuualueella toimivassa kaivosyrityksessä. Niistä toinen tarjosi hänelle optio-oikeutta yhtiön osakkeisiin.

Näin ilmiselvät jääviysongelmat saivat oikeusasiamiehenkin puuttumaan asiaan. Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin moitti lupaviranomaisten pitkiä virkavapauksia ja työskentelyä kaivoksissa. Sakslinin mukaan se voi vaarantaa yleistä luottamusta viraston toimintaa kohtaan. Kun työskentelyyn voi lisäksi liittyä tarjottujen optioetujen kaltaista palkitsemista, on tämä omiaan herättämään niin yleisössä kuin alueen muissa kaivosyrityksissä perusteltuja epäilyjä virkatoiminnan puolueettomuutta kohtaan.

Lapin alueradion uutisista poimitut esimerkit osoittavat, että virkamies edelleen vähättelee kaivosten ympäristö- ja muita haittoja.

Tammikuussa julkisuuteen tuli mittausraportti, jonka mukaan Kevitsan kaivoksesta on joutunut merkittäviä päästöjä Mataraojaan. Lapin Ely-keskuksen ylitarkastaja Eira Luokkanen kuvasi Ylen Lapin uutisille päästöjä alhaisiksi. Hänen mukaansa niistä ei arvioida aiheutuneen haittaa ympäristölle tai veden käyttäjille. Ympäristöluvan mukaan Mataraojaan ei kuitenkaan ole lupa johtaa edes puhdistettuja jätevesiä.

Tämän vuoden alussa Lapin Ely-keskus totesi, että se on löytänyt useita puutteita Kolarin Hannukaisen rautakaivoshankkeen ympäristövaikutusten arvioinnista eli YVA:sta. Ely-keskuksen mukaan kaivosyhtiö Northland ei ole selvittänyt riittävästi kaivoksen haitallisia vaikutuksia matkailulle, poronhoidolle, kalavesille ja alueen virkistyskäytölle. Perustavaa laatua olevista puutteista huolimatta YVA on Ely-keskuksen mukaan riittävä.

Jääkö mitään jäljelle?

Kun Suomesta malmit ja mineraalit saa kaivaa melkein ilmaiseksi, ei ole ihme, että Lapista ja muualtakin Suomesta on varattu suuret alueet kaivoksille. Mutta eihän ole mitään järkeä siinä, että malmit ja mineraalit kaivetaan esiin muutamassa kymmenessä vuodessa.

Joillakin alkuperäiskansoilla on edelleen käytössä periaate, että merkittäviä päätöksiä tehtäessä pitää tarkastella niiden vaikutuksia ainakin seitsemälle seuraavalle sukupolvelle. Vähintään tämän mittainen aikajänne tarvitaan kaivosten tarkastelemiseen.

Yksi keino hillitä kaivosyhtiöiden Suomeen ryntäämistä on niiden verottaminen louhittujen tonnimäärien perusteella. Ympäristöministeri esitti tällaista louhintaveroa vuonna 2012, mutta asia ei näy mitenkään edenneen.
Yhtiöiltä vaadittavat takuusummat ovat tarpeeseen nähden häviävän pieniä, jos valtio joutuu hoitamaan kaivosten jälkeen jättämät ongelmat. Sodankylän Pahtavaara on jo mennyt konkurssiin. Northland on Pajalan kaivoksen kanssa suurissa rahoitusongelmissa ja Talvivaaran konkurssia odotellaan.

Jotta edes seuraavalle sukupolvelle – saati sitten seuraavalle seitsemälle – voidaan jättää kunnollinen ympäristö ja riittävät resurssit, nykyinen holtiton kaivosten suosiminen on lopetettava. Lupa toimintaan voidaan antaa vain sellaisille kaivoksille, jotka oikeasti pystyvät toimimaan ympäristöä pilaamatta ja häiritsemättä ja jotka maksavat toiminnastaan riittävät verot yhteiskunnalle. Lupa kaivoksen toimintaan on peruutettava, jos käy selville, että yhtiö ei pysty täyttämään lupaehtoja.

(Artikkeli on julkaistu 19.6.2014 Tiedonantajan numerossa 25/2014. Kirjoittaja on Kemissä asuva diplomi-insinööri ja SKP:n Lapin piirisihteeri)