Kansallisgallerian linja tarkistettava

Kiasman tukisäätiön jäsen Chaim “Poju” Zabludowicz on perustanut jo vuonna 2002 viestintätoimiston, joka pyrkii kiistämään väitteet, joiden mukaan Israelin toimet olisivat yhteneväisiä apartheid-hallintojen kanssa.

Olisi erittäin tärkeää, että tämän hallituskauden aikana linjattaisiin yksityistä rahoitusta koskevia ehtoja, jotka auttaisivat Kansallisgalleriaa ja muita rahoituksen kanssa painivia kulttuurilaitoksia sitoutumaan vastuulliseen päätöksentekoon. Poliittisen ohjauksen puute on johtanut siihen, että taidelaitosten johtajat ovat valmiita haalimaan rahoitusta jopa tahoilta, joiden omaisuudet ovat luotu kiistanalaisin keinoin. 

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International julkaisi helmikuussa 2022 selvityksen “Israel’s Apartheid against Palestinians” (Israelin palestiinalaisiin kohdistama erottelupolitiikka). Julkaisu pohjautuu eri ihmisoikeusjärjestöjen keräämään aineistoon ja kartoittaa näiden avulla Israelin valtion toimia sen miehittämillä palestiinalaisalueilla.

Raportin päätelmä on, että Israelin valtion palestiinalaisväestöön kohdistamat kontrollitoimet, pakkosiirrot ja eriarvoistavat hallinnolliset käytännöt täyttävät apartheid-hallinnon tunnusmerkit. Kannanotto on merkittävä, ja sen innoittamana kerätään nimiä EU-kansalaisaloitteeseen, jolla vaaditaan säädöstä laajasta siirtokuntatuotteiden tuonnin ja viennin kieltämisestä. Aloitteen voi allekirjoittaa Rauhanpuolustajien verkkosivuilla.

Zabludowicz hallinnoi isänsä perustamaa Tamares Groupia, jonka varallisuus muodostui Suomen ja Israelin valtion välisten asekauppajärjestelyiden kautta.

Amnestyn raportti asettaa nykytaiteenmuseo Kiasman vaikeaan tilanteeseen. Kiasman tukisäätiön pitkäaikainen jäsen Chaim “Poju” Zabludowicz on perustanut 2002 Britanniasta käsin toimivan viestintätoimiston, jonka julkaisut pyrkivät kiistämään kaikki väitteet, joiden mukaan Israelin valtion toimet olisivat yhteneväisiä apartheid-hallintojen kanssa. Nykytaiteesta innostuneen liike-elämän vaikuttajan toimia vastaan on käynnistetty kansainvälinen Boycott Divest Zabludowicz (BDZ) -kampanja. 

Mistä kampanja kertoo?

Vuonna 2014 käynnistynyt Boycott Divest Zabludowicz (BDZ) -kampanja toimii laajemman Boycott Divestment Sanctions (BDS) -liikkeen rinnalla. Molemmat pyrkivät siihen, että Israelin valtion harjoittama kolonialismi  ja palestiinalaisiin kohdistuviat sortotoimet tuomittaisiin kansainvälisesti. BDS-kampanja on tunnettu Suomessa, ja siihen nojaava liike Finland Against Apartheid on sitoutunut Israelin akateemiseen sekä kulttuuriseen boikottiin. Boycott Divest Zabludowicz kohdentuu liikehenkilön nimeä kantaviin kansainvälisiin taideorganisaatioihin, kuten Zabludowicz Art Trust sekä Zabludowicz Collection. Kampanja ulottuu myös näiden rinnakkaiso-rganisaatioihin kuten digitaaliseen taidetta esittelevään Daata Art -galleriaan sekä New Yorkissa sekä Loviisan Sarvisalossa sijaitseviin taiteilijaresidensseihin.

Kampanja kehottaa taiteilijoita ja kulttuurialan työntekijöitä välttämään työskentelyä Zabludowiczin yrityksiin liittyvien taide- ja kulttuuriorganisaatioiden kanssa. Toiminnasta on uutisoitu laajasti, ja verkkosivuilla julkaistuun adressiin ovat osallistuneet monet vaikuttajat, kuten taidehistorioitsija Claire Bishop sekä Forensic Architecture -ryhmän perustaja Eyal Weizman. Boikottikehotuksen pohjana on Bathin yliopiston tutkijoiden raportti The Britain Israel Communications and Research Centre – Giving peace a chance? (2013), joka esittelee kuinka Zabludowicz on saavuttanut varallisuutensa ja miten hän osallistuu Israelin valtion politiikkaan. 

Zabludowicz hallinnoi isänsä perustamaa Tamares Groupia, jonka varallisuus muodostui Suomen ja Israelin valtion välisten asekauppajärjestelyiden kautta. Suomalaisyritys Tampellan historiaan kiinteästi liittyvät järjestelyt on esitelty seikkaperäisesti Matti Mörttisen kirjassa Shlomo Zabludowicz (Into, 2021). Vuosikymmeniä jatkunut asekauppa kytki perheen Israelin valtion poliittisiin eliitteihin, ja vaikka Tamares ryhtyi etääntymään asekaupasta 90-luvulla, se on edelleen sidoksissa Israelin valtion turvallisuuspalveluihin sekä armeijan toimiin.

Zabludowicz on investoinut yhdysvaltalaiseen tiedonanalysointityökaluja kehittävään Palantiriin, jonka palveluita Israelilaiset turvallisuuspalvelut käyttävät palestiinalaisten vakoilussa ja profiloinnissa. Hänen omistamat yritykset ovat vielä vähän aikaa sitten harjoittaneet kiinteistökauppaa laittomiksi todetuilla siirtokuntien alueilla sekä palvelleet Israelin armeijan ilmavoimia huoltoyhtiöiden kautta.

Bathin yliopiston tutkijoiden raportti kuvaa huolellisesti Zabludowiczin perustaman Britain Israel Communications & Research Centre (BICOM) -viestintätoimiston vaiheita. Camp Davidin rauhanneuvotteluiden kariutuminen ajoi palestiinalaiset kansannousuun, johon Israelin valtio vastasi äärimmäisin voimakeinoin. Operaatio Defensive Shieldin puitteissa käynnistyneet, siviiliväestöä kurittaneet sotatoimet johtivat maailmanlaajuisiin protesteihin.

Britanniasta käsin toimivat yrittäjät, joiden investointeja Israelin valtion toimet koskivat, vastasivat yleisen mielipiteen muuttumiseen virittämällä kampanjoita, joilla pyrittiin vaikuttamaan konfliktia käsittelevään uutisoitiin. Järjestäytyminen johti myös BICOMin perustamiseen. The Guardianin määrittää sen “Britannian vaikutusvaltaisimmaksi Israel-myönteiseksi lobbausjärjestöksi”. Kriitikkojen mukaan BICOM ei kaihda keinoja ja on valmis esittämään jopa Israelin valtion laittomat toimet myönteisessä valossa.

Näiden lähteiden perusteella käy selväksi, että BICOM tukee Israelin valtion toimia miehitetyssä Palestiinassa.

BICOMin menettelyistä voi luoda oman mielipiteen tutustumalla järjestön julkaisemaan asiakirjaan The Apartheid Smear (2014). Julkaisu linjaa yksioikoisesti, että Israel ei ole missään määrin apartheid-valtio. Kirjoittajien mukaan kaikki kritiikki, joka kiinnittää huomiota yhtäläisyyksiin Israelin valtion ja Etelä-Afrikan apartheid-hallintojen harjoittamien sortotoimien välillä, on asenteellista.

Moisen kritiikin tosiasiallinen tavoite on pamfletin mukaan “Israelin valtion demonisoiminen” ja sen pohjatyö on laadittu “kylmän sodan aikaisissa totalitaarisissa kommunistisissa valtioissa”. Järjestön vastine Amnestyn julkilausumaan jatkaa samaa kyynistä kaavaa. Julkaisut eivät piittaa palestiinalaisten kertomuksista tai lukuisten kansalaisjärjestöjen uutisoinnista. Näiden lähteiden perusteella käy selväksi, että BICOM tukee Israelin valtion toimia miehitetyssä Palestiinassa.

Miten tähän ajauduttiin?

Suomessa on seurattu Zabludowiczin toimia jo pitkään. Kriitikko Otso Kantokorpi toimi aktiivisesti paljastaen tämän ongelmallisia liiketoimia ja puntaroi minkälaista vaikutusvaltaa taiteentukijana näyttyminen antaa. Esimerkiksi Kansan Uutisissa 2016 julkaistu “Vallankäyttöä ja veritaidetta” -kolumni esittelee miltei kaikki edellä mainitut ikävät talouskuviot ja vaikutusyritykset. Kriitikko kehotti suorasanaisesti välttämään näyttelyitä ja tapahtumia, joihin yrittäjä on kytköksissä. Kantokorpi pyrki myös selvittämään minkälaisia aikeita Zabludowiczin poliittiseen toimintaan liittyi. Esimerkiksi Alexander Stubbin (kok.) mainitaan saaneen mittavia kampanjalahjoituksia. 

Kiasman tukisäätiön tehtävä on kerätä museon toimintaa tukevaa yksityistä rahaa. Sen ytimessä toimii liike-elämän vaikuttajia, jotka hyötyvät museon tarjoamista yhteiskunnallisista verkostoista. Zabludowicz on toiminut tukisäätiön jäsenenä vuodesta 2009 ja hänen vaikutusvallastaan on yhä näkyvämpiä merkkejä.

Museot auttavat meitä ymmärtämään maailmaa, ja niiden on toimittava rohkeasti suojellakseen ihmisyyttä.

Vuonna 2017 Zabludowicz Collection taidekokoelma juhli, kun vaikutusvaltainen taiteilijajoukko, joiden uraa Zabludowicz Art Trust on eri tavoin tukenut, kutsuttiin osaksi ARS17 näyttelyä. Myöhemmin kuuden Daata Editions -katalogin taiteilijoiden töitä ostettiin Kansallisgallerian kokoelmiin, ja ARS17 jälkeen kahdella Art Trustin toimintaan kytkeytyneellä taiteilijalla on ollut mittavat yksityisnäyttelyt Kiasmassa. Syksyllä 2021 Daata järjesti Helsinki Contemporary -taidegallerian kanssa videonäytöksen, joka esitteli teoksia viideltä Helsingissä toimivalta taiteilijalta. Taiteilijoiden teokset kerrottiin sisällytettävän Daatan kokoelmiin. Videonäytös järjestettiin Helsinki Biennaalin VIP-tilaisuutena.

Kiasman johtaja Leevi Haapala ja tämän esimies, Kansallisgallerian johtaja Kimmo Levä ovat vastanneet kritiikkiin vakuutellen, etteivät Zabludowiczin kanssa sovitut järjestelyt ole missään määrin ongelmallisia. Amnestyn kannanotto on kuitenkin kiistaton ja nykyinen järjestely on tarkistettava. Museot auttavat meitä ymmärtämään maailmaa, ja niiden on toimittava rohkeasti suojellakseen ihmisyyttä.

Kansallisgallerian säätiömalli ja sen museoiden johtajien kannanottojen arkuus ovat johtamassa tilanteeseen, missä yksityisillä tukijoilla on yhä enemmän liikkumatilaa vaikuttaa kansallinen instituution toimintaan ja maineeseen. Kiasma on vastikään julkistanut ohjelman, joka pyrkii tekemään museosta kävijöilleen turvallisemman tilan. Kävijöitä edellytetään toimimaan huomaavaisesti ja muita kävijöitä syrjimättä. Nykyisellään museo ei kuitenkaan vaadi tukijoiltaan mitään. Ei edes että he kunnioittaisivat Amnestyn ihmisoikeuksia puolustavia linjauksia.

EERO YLI-VAKKURI

Kirjoittaja pidättäytyy vierailemasta Kiasmassa, kunnes museo määrittää sen yksityisiä tukijoita tukea ohjaavat vastuulliset ehdot. Teksti pohjautuu keväällä 2021 No-Niin-verkkolehdessä julkaistuun englanninkieliseen artikkeliin “Our efforts to show solidarity for Palestine are tested at Kiasma” (Yli-Vakkuri & Pietari Kylmälä). Myös Kiasman johtajan vastine on luettavissa No-Niin-lehden verkkosivuilla.