Kasvavat protestiliikkeet vaativat Valko-Venäjän Lukashenkon eroa
Valko-Venäjällä käydään presidentinvaalit 9. elokuuta. Maan ihmisoikeustilanne on heikko ja tulevien vaalien tulosta pidetään jo itsestäänselvänä. Nousevat ja yhä vahvistuvat protestiliikkeet ympäri maailmaa vaativat loppua vuosikaudet jatkuneelle Aleksandr Lukashenkon diktatuurille ja nationalistiselle politiikalle.
Toukokuusta lähtien Valko-Venäjällä kymmenet tuhannet aktivistit ja muutosta vaativat asukkaat ovat protestoineet rauhanomaisesti kaduilla tavoitteena saada nykyinen hallitus eroamaan ja estää Lukashenkon pääsy kuudennelle presidenttikaudelle. Satoja mielenosoittajia on pidätetty poliisin toimesta. Protesteja on nähty solidaarisuudesta myös yli 20 maassa ympäri maailmaa. A-ryhmän järjestämässä mielenosoituksessa Helsingin Senaatintorilla 19.7. mielenosoittajat pitelivät muun muassa maan poliittisten vankien kuvilla varustettuja kylttejä.
Valko-Venäjän vasemmistopuolue kokee, ettei näissä presidentinvaaleissa ole mahdollista muuttaa maan suuntaa.
Vasemmistolla demokraattisia vaatimuksia
Valko-Venäjän kommunistinen vasemmistopuolue ”Reilu maailma” on vaatinut maahan vapaita, demokraattisia vaaleja, joihin jokaisella ehdokkaalla on tasavertaiset mahdollisuudet osallistua. Tilanteessa, jossa maan vaaliviranomaisten toiminta on epäluotettavaa ja media on tiukasti istuvan presidentin käsissä, puolue kokee kuitenkin, ettei näissä presidentinvaaleissa ole mahdollista muuttaa maan suuntaa. Siksi puolue julkaisikin heinäkuussa kannanoton, jossa se ”kehottaa rekisteröityjä presidenttiehdokkaita, jotka ovat todella kiinnostuneita palauttamaan maan demokraattiselle kehityspolulle ja jotka eivät ole nykyisen hallituksen nukkeja, peruuttamaan ehdokkuutensa ja olla osallistumatta poliittiseen farssiin, jonka tulos on tiedossa.”
Puolue kertoo myös vaativansa kaikkien poliittisten vankien vapauttamista sekä maan julkisen sektorin ja palveluiden vahvistamista, jotta muun muassa kriisien hoitaminen onnistuu tehokkaammin. Reilun yhdeksän miljoonan asukkaan Valko-Venäjällä on todettu 22. heinäkuuta mennessä yli 66 000 koronatartuntaa ja yli 500 koronakuolemaa. Maan vasemmistopuolue on kritisoinut hallituksen toimintaa kriisissä puutteelliseksi.
Vallanhimoinen hallinto
Lukashenko on johtanut Valko-Venäjää yli 25 vuotta, vuodesta 1994 lähtien. Presidenttikausillaan hän on sementoinut valtaansa yhä pienemmän eliitin käsiin sekä harjoittanut nationalistista politiikkaa ulkosuhteiden painottuessa yksinomaan Venäjälle. Hallinnolla on ihmisoikeusjärjestöjen mukaan tilillään lukuisia ihmisoikeusrikoksia. Maassa on muun muassa edelleen käytössä kuolemanrangaistus, kansalaisoikeuksia ja sananvapautta rajoitetaan eikä oikeuslaitos toimi riippumattomasti.
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Rakennusliitto vaatii alan työntekijöiden terveyden turvaamista ja kaikille ulkomaista tuleville alan työntekijöille koronatestausta ja pakollista karanteenia.
Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry vaatii, että valtion ensi vuoden talousarviossa on otettava näkyvästi huomioon hallitusohjelmaan kirjattu tavoite köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisestä.
Työttömyys vaikuttaa ihmiseen monin tavoin, jonka voi kokea vain itse samassa tilanteessa. Oikeus työhön ei toteudu läheskään kaikilla, kun soveltuvat työpaikat ovat monilla harvassa. Tiedonantaja haastatteli yli vuosi sitten työttömäksi jäänyttä nuorta.
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Tarkalleen tänään 10. heinäkuuta vuonna 1985 Ranskan valtio pommitti Greenpeacen Rainbow Warrior-aluksen upoksiin. Pääoman keinot ovat kehittyneet: räjäyttävät pommit ovat saaneet rinnalleen mm. SLAPP-kanteet, sääntelyrakenteita ja markkinamekanismeja, jotka pyrkivät hiljentämään kansalaisyhteiskuntaa. Neljä vuosikymmentä myöhemmin ympäristöaktivismia ei ole vaimennettu.
Kun asevarusteluun virtaa miljardeja, leikataan koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja ilmastotoimista – kenen turvallisuutta oikein puolustetaan? Tiedonantajan bloggaaja Hannu Ketoharju pohtii uusimmassa kirjoituksessaan, kuinka asevarustelun kiihtyminen Euroopassa – erityisesti Naton viiden prosentin BKT-tavoitteen varjolla – hyödyttää ase- ja energiayhtiöitä samalla kun työväenluokkaa kuritetaan leikkauksin. Manifesti saksalaisten sosialidemokraattien johdolla vaatii suunnanmuutosta: diplomatiaa, aseistariisuntaa ja resurssien ohjaamista yhteiseen hyvinvointiin. Kriittinen kysymys kuuluu: rakentuuko turvallisuus aseista vai oikeudenmukaisuudesta?
Mitä tapahtuu, kun hoitajat, opettajat ja matalapalkkaiset työläiset nousevat kapitalistisen järjestelmän marginaalista politiikan keskiöön? Chilessä vastataan nyt: kommunisti Jeannette Jara voitti vasemmiston esivaalit ja tavoittelee marraskuussa maan presidenttiyttä. Hänen kampanjansa ei nojaa suurpääoman lahjoituksiin, vaan työväenluokan vaatimuksiin – elämiseen riittävään palkkaan, julkiseen terveydenhuoltoon ja demokratiaan, ei diktaattorien perintöön. Kun vanhan vallan edustajat pyrkivät palauttamaan Pinochetin aikaisen järjestyksen, Jaran ehdokkuus on muistutus siitä, että historiaa ei tarvitse toistaa – sen voi myös murtaa. Tämä ei ole vain Chilen, vaan koko työväenliikkeen taistelun paikka.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.