Kuka puolustaa julkista sektoria?
Veturimiesten liitto toteaa lakkokannanotossaan, ettei liitto vastusta kilpailun avaamista, mutta ”katsoo, että se tulee tehdä reilusti ja samoilla periaatteilla kuin muillakin toimialoilla.”
Veturimiesten työtaistelua tukeva JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine lähtee siitä, että markkinoistamisessa olisi edettävä ”maltilla”.
Samanlaista malttia on korostettu myös hallituksen sote-uudistuksessa: yksityistämistä ja kilpailutusta ei ole nähty periaatteellisesti huonona, on vain kiistelty, miten se pitäisi toteuttaa. Markkinoiden valta näyttää ehdottomalta.
Mistä tällainen pakonomainen yksityistämisinto tulee? Onko se luonnonlain tapaan toteutuva vääjäämätön kehitys, jolle ei voi poliittisesti mitään? Vai pitäisikö miettiä asiaa toisella tavalla?
Kommunisteilla on periaatteita, joista ei tingitä. Aatteemme ei ole kaupan.
Valtaosa vasemmistosta ja ay-liikkeestä tuntuu alistuvan pääoman saneluvallan alle. Kuka enää puolustaa julkista sektoria – tai julkeaa jopa esittää, että julkista sektoria voi ja pitää kasvattaa ja kehittää?
SKP uskaltaa ja SKP julkeaa.
Meitä kommunisteja usein arvostellaan siitä, että me olemme periaatteellisista syistä monia asioita – kuten yksityistämistä – vastaan. Ja kyllä me olemme, koska meillä on periaatteita, joista ei tingitä. Aatteemme ei ole kaupan.
Tämä voi tuntua nykypolitiikassa oudolta, koska valtaosa päätöksistä vaikuttaa olevan käytännön ja tilanteen sanelemia ”järkiratkaisuja”. Syvemmin tarkasteltuna ne toteuttavat kapitalistiluokan ja pääoman etujen mukaista politiikkaa. Se on yhtä periaatteellista kuin kommunistien politiikka, se vain kätkeytyy itsestään selvyyksien ja oikeistohegemonisen ideologian kaapuun.
SKP vastustaa – periaatteellisista syistä – kilpailun avaamista julkisissa palveluissa. SKP ei vaadi malttia yksityistämiselle, vaan yksityistämiskehityksen kääntämistä toiseen suuntaan: meidän on otettava yhteiskunnan haltuun, kansan omistukseen, sitä meille kuuluvaa omaisuutta ja vaurautta, joka nyt on siirretty yksityisten voitontavoittelijoiden käsiin. Meille ei riitä leikkauspolitiikan lopettaminen, vaan suuntana on oltava leikkausten runteleman julkisen sektorin elvyttäminen.
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Petteri Orpon johtama oikeistohallitus kohtelee kulttuurialaa todella kovalla kädellä. Minja Kosken mielestä hallituksen tekemät leikkaukset kulttuuriin ja muuallekin yhteiskuntaan aiheuttavat suurta surua. Koski löytää silti myös toivon pilkahduksia.
Naton harjoitustoiminnan suunnittelua yhteensovittava NEPAC-kokous järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa. Mielenosoittajien mukaan koko sotilasliitto pitää lakkauttaa.
Post-punk-yhtye Dragsvikin esikoislevy julkaistiin elokuussa. Kappaleissa korostuu kapitalismin ja fasismin vastainen sanoma. Tiedonantajan haastattelussa yhtye kehottaa lopettamaan miljonäärien perseennuolemisen.
- 1 / 168
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Pääkirjoitukset
Kun pääoma kasvaa ja Mammonalinna kohoaa, miksi työväen arki murenee? Suomessa eletään hetkeä, jossa Orpo–Purran hallitus siirtää työelämän riskit yksilölle ja jakaa voitot yrityksille, samalla kun kunnalliset palvelut kuihtuvat ja sosiaalityöntekijän ruokatauko katoaa kalenterista. Kuntaliiton tuore selvitys paljastaa, ettei kyse ole pelkästä budjettivajeesta, vaan rakenteellisesta epäonnistumisesta: kapitalistinen järjestelmä ei enää takaa yhdenvertaisuutta, vaan muuttaa peruspalvelut etuoikeudeksi. Tiedonantajan päätoimittajan sijainen JP (Juha-Pekka) Väisänen kysyy: kuinka kauan yhteiskuntaa voi purkaa, ennen kuin se lakkaa olemasta yhteinen? Tiedonantaja-festivaali kokoaa yhteen ne, jotka eivät suostu hiljaisuuteen – feministiset journalistit, järjestöaktiivit ja työväenluokan rakentajat, jotka vaativat vastauksia ja vaihtoehtoja.
Kun presidentit ja pääministerit keskustelevat sodasta, työväenluokka maksaa verot, kantaa taakan ja hautaa lapsensa. Suurpääoma määrittää, milloin ja miksi soditaan, mutta kenen ääni kuuluu, kun päätetään rauhasta? Nuorten kasvava epäluottamus poliitikkoihin, imperialistiset sodat ja kansainvälinen pääoman etu paljastavat, että rauhan kysymys on pohjimmiltaan luokkakysymys — ja juuri siksi ratkaiseva hetki työväenluokan ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle on käsillä nyt.
Miksi työväen pitäisi kantaa vastuu luontokadosta, kun suuryritykset tekevät voittoa ekokatastrofin kustannuksella? Suomessa kehitetään laskureita, joilla mitataan yksilön luontojalanjälkeä, mutta järjestelmällisesti vaietaan pääoman vastuusta ympäristön tuhoutumisessa. Samalla poliittinen sensuuri ja keskiluokkaistuva media kaventavat kriittisen journalismin tilaa, kun työväenluokan ääni pyritään sulkemaan marginaaliin. Kapitalistisen kriisijärjestelmän rajat tulevat vastaan luonnossa, mediassa ja ihmisoikeuksissa – ja juuri siksi tarvitaan luokkatietoista, pyyteetöntä joukkovoimaa ja toisenlaista tiedonantamista - Tiedonantajaa - nyt enemmän kuin koskaan.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.