Kulttuurin moniottelija

Vantaalla asuva Rita Dahl on monipuolinen taiteilija, tietokirjailija ja toimittaja. Hän on julkaissut sekä kauno- että tietokirjallisuutta, runoa ja proosaa, toimitettuja teoksia että käännöksiä erityisesti portugalista mutta myös englannista, ruotsista, espanjasta ja saksasta.

Dahlilta ilmestyi viime vuonna TA-Tiedon kustantamana ajankohtainen suomalaista kaivospolitiikkaa ja Talvivaaraa käsittelevä teos Suuri kaivospeli.

Laaja tuotanto

Dahlilta on julkaistu satoja artikkeleita ja useita kaunokirjallisia teoksia.

– 2000-luvulla vielä pystyi journalismilla jotenkin elättämään itsensä, kirjailijan työ oli unelma jo 1990-luvulta lähtien, jota kohdin menin kirjoittajaryhmien ja antologia/lehtijulkaisujen kautta. Jokin viehätti ”vapaassa tekemisessä” ja journalismin kulta-aikoina elätin itseni tekemällä juttuja aiheesta kuin aiheesta ja perehtymällä nopeasti vaativiinkin aihepiireihin.

"Viidestäkymmenestä apurahasta huolimatta olen joutunut elämään EU:n määrittelemällä köyhyysrajalla."

Dahl on kyllästynyt elämään köyhyysrajalla.

– Viidestäkymmenestä apurahasta huolimatta olen joutunut elämään EU:n määrittelemällä köyhyysrajalla. Se ei ole oikein, kun olen sentään kahden maisterintutkinnon nainen. Lisäksi olen täydennyskouluttanut itseäni viime vuosina Haaga-Helian journalismiopinnoilla, Sibelius-Akatemian länsimaisen taidemusiikin historialla ja Arts Managementilla ja Metropolian kulttuurintuotannon brändinhallinnalla sekä suorittanut kasvatustieteen perusopinnot Helsingin yliopistossa.

– Olen myös yli 15 vuotta opiskellut sopraano ja teen ensi keväänä Ooppera Fantasian Rusalkassa toisen metsänneidön roolin. Viime vuonna tein ensimmäisen roolini Weimarin oopperastudiossa Mozartin Figaron häiden Marcellinana.

Kiinnostus runouteen virisi varhain

Miten aikanaan kiinnostuit runoudesta ja halusit ryhtyä kirjoittamaan omia runoja?

– Aloin lukea aikuisten kirjallisuutta jo 10 – 11-vuotiaana, ensimmäiset lukemani runoilijat olivat Federico García Lorca ja T.S. Eliot, joihin ihastuin suuresti: ensin mainittuun hänen aistivoimaisen ja värikylläisen runoutensa takia, jälkimmäiseen puolestaan hänen yhteiskunnallis-kriittisen asenteensa ja näkökulmansa vuoksi.

– Pidän runoudesta laidasta laitaan. Pidän modernismin klassikon Eeva-Liisa Mannerin osuvista ja uppoavista, kirkkaista metaforista, mutta voin kyllä nauttia myös amerikkalaisista L-A-N-G-U-A-G-E -koulukunnan runoilijoista myös.

Dahlilta on ilmestynyt kuusi runokokoelmaa.

– Ne kuvaavat kaikki eri puoliani. Esikoiskokoelmani oli puhdasoppista kuvarunoutta ja viimeisin kokoelmani Liikennevaloja eksyneille on tyylillisesti monipuolisin.

– Elämää Lagoksessa -runokokoelman (ntamo 2008) pitkät proosarunot ovat yhdistelmä lagoslaista ja länsimaista todellisuutta. Länsimainen kiire on järjestyneempää, kontrolloidumpaa ja vakaampaa, koska sen tehokkuus on ennalta paremmin tiedossa. Sen sijaan lagoslaiset katumyyjät ovat pakotettuja kiireeseen, joka ei johda heidän kannaltaan paljon parempaan lopputulokseen; heidän muutenkin pienet ansionsa ovat kiinni siitä, kuinka nopeasti he saavat myytyä banaanilastupussejaan, vesipullojaan, puhelinkorttejaan, karamellejaan, perunalastujaan.

"Julkaisuja on melkein kaikilla mantereilla Euroopasta Afrikkaan, Amerikkoihin."

Dahlin runoutta on käännetty reilulle kymmenelle eri kielelle ja hän on myös itse suomentanut runoutta.

– Käännökset ovat tulleet luonnollisesti kansainvälisissä tapahtumissa tapaamieni kirjailijoiden kautta ja oman aktiivisuuteni tuloksena: olen lähettänyt runojani tarjolle lukuisiin kirjallisuuslehtiin. Julkaisuja on melkein kaikilla mantereilla Euroopasta Afrikkaan, Amerikkoihin. Tapaamisissa olen löytänyt myös runoilijoita, joiden runoja olen kääntänyt suomeksi. Lahden runotietokanta tunnistaa yli kaksisataa lehtikäännöstäni kirjallisuuslehdissä.

Miksi koet kansainvälisyyden tärkeäksi?

– Kansainvälisyys on aina ollut luonteva osa minua. Puhun seitsemää kieltä ja olen minglannut eri kulttuurien keskuudessa PEN-aikoinani paljonkin. Olen myös työssäni edistänyt kielivähemmistöjen asiaa.

Dahlilta on julkaistu myös yksi proosateos Rajanylityksiä. Hänen tapansa kirjoittaa proosaa eroaa runouden kirjoittamisesta.

– Proosani on hyvin tiivistä ja impressionistista, jossa tematisoituvat aistimusten lisäksi kulttuurienväliset kohtaamiset sukupuolten taistelutantereella.

Taiteilijoiden taloudellinen ahdinko

Monet luovan alan ihmiset ovat taloudellisesti ahtaalla. Kulttuurin ja taiteen merkitystä korostetaankin lähinnä juhlapuheissa kliseisin korulausein.

"Runous ei ole autonominen tekstuaalinen saareke markkinavoimien kurittamassa maailmassa."

– Itsekin olen elänyt pienillä apurahoilla, ja vaikka olen julkaissut paljon, en kertaakaan ole saanut isompia apurahoja, esimerkiksi valtion taiteilija-apurahaa. Runous ei ole autonominen tekstuaalinen saareke markkinavoimien kurittamassa maailmassa. Se, kuten mikä tahansa tekstilaji, on olemassa aina suhteessa sitä tekevään yhteisöön eli runoilijoihin ja erilaisiin yksityisiin ja julkisiin instituutioihin, jotka edustavat kirjallisuuspoliittista ulottuvuutta. Instituutiot luovat julkilausumattoman hierarkian toimijoiden välille muun muassa apurahoja ja palkintoja myöntämällä ja esiintymistilaisuuksia järjestämällä.

– Minulla on pöytälaatikossa kypsymässä käännöksiä, lastenkirjoja, oopperan libretto, proosateksti. Tulossa on ensi vuonna myös massiivinen Jyrki Pellisen muotokuva kustantamo Tarkelta. Se riittää tältä erää. Toiveeni on pysyä työelämässä ja jättää kirjailijan työ sivurooliin, kun se tähän mennessä on ollut pääosassa.

Tietokirjallisuus

Dahl on kirjoittanut suuren määrän tietokirjallisuutta eri aihealueilta: miten valikoit kirjojesi aiheet?

– Aiheet ovat tulleet eteeni. Sananvapausaiheinen kirja syntyi kun olin tutustunut aiheeseen sananvapausjärjestössä varapuheenjohtajana ja naiskirjailijakomitean vetäjänä, kuvataiteilijat-aiheinen artikkelikokoelma syntyi erilaisista lehtijutuistani, Portugali-matkakirja, joka on yhdistelmä tietoa ja kaunoa, syntyi kiinnostuksestani portugalin kieleen ja kulttuuriin, poetiikka ja politiikka -kirja syntyi monen vuoden aikana kun lähdin pohtimaan muiden poetiikkoja ja omaanikin.

"Mieleenpainuvin maa on Brasilia, joka on mielenkiintoinen sekoitus järkeä ja hulluutta."

Savukeitaan mielenkiintoisessa Matkaoppaat -sarjassa on ilmestynyt neljä Dahlin kirjoittamaa teosta.

– Ne ovat enemmän kuin matkaoppaita: ne ovat matkakirjoja. Niissä luonnostellaan jokaista kohteena olevaa maata ja kulttuuria syvällisemmin kuin oppaissa ja annetaan ääni myös paikallisille ihmisille ja järjestötoimijoille. Kielivähemmistöt, naiset ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemat ovat niissä päässeet esiin. Mieleenpainuvin maa on Brasilia, joka on mielenkiintoinen sekoitus järkeä ja hulluutta. Ei ole kaukaa haettua, että Brasiliassa on sambakarnevaali ikään kuin joka hetki.

Suuri kaivospeli

TA-Tieto julkaisi hiljattain Dahlin kirjoittaman teoksen Suuri kaivospeli.

– Aloin seurata Talvivaaraa Stop Talvivaaran herättämänä elokuussa 2012 ennen kolmatta kipsisakka-altaan onnettomuutta. Haastattelin muun muassa Li Anderssonia ja Kuusamon kaupunginjohtajaa, joka perusteli kaivosten perustamisia työllisyysvaikutuksilla. Nämä puheet työllisyysvaikutuksista ovat vain harvoin realisoituneet ja menevät hyvin läpi johtajakunnassa, joka ei seuraa asioita.

"Koska Talvivaara ei ole yksittäistapaus, niin myös muilla kaivoksilla saattaa tapahtua jotakin vahingollista."

– Teoksessa käsitellään kaivospolitiikkaa myös kansainvälisesti vertaillen. Siinä nostetaan esille joitakin kiistanalaisia kaivoshankkeita sekä käsitellään spekulointia Talvivaaran jatkumisen syistä ja tuodaan julki ehdotuksia toisenlaisesta kaivostoiminnasta.

Kirjassa Talvivaara on keskiössä, mutta esillä ovat myös monet muut suomalaiset kaivokset.

– Koska Talvivaara ei ole yksittäistapaus, niin myös muilla kaivoksilla saattaa tapahtua jotakin vahingollista. Muitakin kaivoksia on suunniteltu luonnon kannalta uhanalaisille paikoille, kuten Dragon Miningin Juomasuon kaivosta Oulangan kansallispuiston kupeeseen. Tämä hanke onneksi torpattiin yleiskaavakäsittelyssä reiluin äänin.

Minkälaista kaivospolitiikkaa Suomessa tehdään?

– Hallitus on sitoutunut Green Miningiin Kataisen hallituksesta lähtien ja kaivospolitiikka on uusliberaalia: valtauksen saa ensin tehnyt. Politiikka on sosiaalisesti vastuutonta. Kaivosten sosiaalisista ja yhteiskunnallisista kustannuksista ei vastata riittävästi – esimerkiksi kaivosvero pitäisi saattaa voimaan heti. Myös onnettomuuksin varautumiseen pitäisi perustaa esimerkiksi joku erillinen rahasto.

Kansalaistoiminnalla ja -aktivismilla on ollut merkittävä rooli Talvivaaran kohdalla.

– Stop Talvivaara on toteuttanut näkyviä mielenosoituksia ja tehnyt yksittäisiä tarkistusmittauksia, kuten muutkin järjestöt ja yksityiset aktivistit, esimerkiksi Mika Flöjt. Facebookissa on lukuisia Pohjois-Keski-Suomen kaivoksia vastustavia ryhmiä, jotka jakavat uutisia aiheesta. Myös Dragon Miningin kaivoshankkeen etenemisen estää ainakin toistaiseksi se, ettei yleiskaavaan ole kaavoitettu kaivosta.

Taiteilija, tietokirjailija ja yhteiskunta

Dahl on työskennellyt syyskusta lähtien UN Womenilla: mistä työssäsi on kyse?

– Naisten ja tyttöjen oikeuden puolustamisesta globaalisti YK:n mandaatilla viestinnän keinoin. Teen paljon käännöksiä ja muita viestinnän töitä. Sopimukseni on maaliskuuhun. Olen kiinnostunut vastaavista töistä esimerkiksi toisessa järjestössä tai politiikkaa ja demokratiaa edistävässä kansalaisjärjestössä.

Minkälaisena näet suomalaisen yhteiskunnan taiteilijan ja tietokirjailijan silmin?

– Kovana. Työelämässä vaaditaan jatkuvaa kouluttautumista ja samaan aikaan hallitus leikkaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta. Kahtiajakautuminen on totta monessa mielessä: jakaudumme hyvä- ja huono-osaisiin, kantasuomalaisiin ja maahanmuuttajiin, miehiin ja naisiin.

Yhteiskunnallinen tilanne on osaltaan vaikuttanut siihen, että monet taiteilijat ovat ryhtyneet ottamaan kantaa epäkohtiin.

Mitkä ovat mielestäsi suomalaisen yhteiskunnan suurimmat epäkohdat?

– Koveneva ilmapiiri, joka hallituspolitiikassa heijastuu heikoimpiin kohdistuvina leikkauksina. Viimeksi leikattiin lääkekorvauksista. Lisäksi vihapuhe ja rasismin nousu ovat ikäviä ja valitettavia asioita.

Yhteiskunnallinen tilanne on osaltaan vaikuttanut siihen, että monet taiteilijat ovat ryhtyneet ottamaan kantaa epäkohtiin.

– En usko dogmaattisuuteen, eli tässä mielessä kantaaottavuus itse taiteessa voi olla vain välineellisessä asemassa. Erikseen on sitten taiteilijan yhteiskunnallinen vaikuttaminen, joka voi olla aktiivistakin.

Taiteilijan asema on Suomessa siinäkin mielessä epäkiitollinen, että taiteen tekeminen harvemmin mielletään ”oikeaksi työksi”.

– Taiteilijan asema on marginaalinen. Taidetta ja sen tekemistä ei käsitetä ammatiksi, sitä pidetään korkeintaan harrastuksena, vaikka meillä on ammattiinsa vakavasti suhtautuvia tekijöitä, jotka tekevät työtään marginaalisilla tuloilla.

Koetko olevasi yhteiskunnallinen kirjailija?

– Olen yhteiskunnallinen kirjailija, koska nostan meille kaikille tärkeitä teemoja esille kirjoissani. Jokainen tekee taidetta omista lähtökohdistaan käsin. Minä erotan kritiikin taiteestani, taide ei ole yksinomainen paikka esittää kritiikkiä, sen voi tuoda esiin muussa toiminnassa, jotta taiteesta ei tule dogmin välittämisen väline. Taiteilijan tehtävä on myös ottaa kantaa maailman asioihin muussa yhteiskunnallisessa toiminnassaan, olkoon se poliittista tai mitä tahansa muuta toimintaa.

Kohti kunnallisvaaleja

Dahl liittyi hiljattain SKP:n jäseneksi ja on kokenut puolueen arvomaailman omakseen.

– Puolueen jäsenenä saa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa sekä osallistua myös kansainvälisiin kokouksiin ja vaaleihin.

SKP luo vastavoiman ja ”pienen ihmisen äänen” koville hallituspuolueille.

– Olen 90-luvulla ollut HYY:n Vihreissä, 2012 olin vasemmistoliiton ehdokkaana kuntavaaleissa Vantaalla, mutta siellä ei mielestäni ollut paikallispolitiikassa sijaa minun kaltaiselleni toimijalle. Lisäksi pidän SKP:n radikaalista, työntekijän etuja ja suuryrityksiä vastustavasta linjasta, joka on ehdoton esimerkiksi vapaakauppasopimus- ja myös EU-kannoissaan.

Miksi on tärkeää, että Suomessa on SKP:n kaltainen puolue?

– SKP luo vastavoiman ja ”pienen ihmisen äänen” koville hallituspuolueille. Puolustamme inhimillistä ulottuvuutta, lähipalveluita ja lähidemokratiaa, kaikkea sitä, mikä pitää arkisen yhteisöllisyyden elävänä ja toimivana.

Dahl tulee asettumaan ehdolle kevään 2017 kunnallisvaaleissa: vaalityö on jo käynnissä.

– Kaivoskirjatilaisuudet ovat jo vaalikampanjointiani. Lisätilaisuuksia on mahdollisesti luvassa vielä tammikuussa, Dahl päättää.

Lue arvio Ritan kirjasta täältä >>>