Kuolema Euroopan porteilla
Linnake-Euroopan rajat tiivistyvät. Eurooppa on viime vuosina kiristänyt ulkopuolisten pääsyä Schengen-alueelle. Kehitystä on vauhdittanut EU-maiden hallitusten oikeistolaistuminen. Kesäkuussa 2008 Euroopan parlamentti hyväksyi lain, joka helpottaa luvattomien siirtolaisten lähettämistä takaisin lähtömaihinsa.
EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontex on laajentanut toimintaansa unionin ulkopuolisiin maihin. Lisäksi Linnake-Eurooppa neuvottelee muun muassa Tunisian, Marokon, Libyan ja Egyptin kanssa toimista, joita maiden on tehtävä luvattomien siirtolaisvirtojen tyrehdyttämiseksi.
Pohjois-Afrikan maihin, Libyaan, Algeriaan ja Marokkoon, siirtyy joka vuosi arviolta jopa 120 000 asukasta Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Heistä moni hakee mahdollisuutta muuttaa edelleen Eurooppaan. Joidenkin matka katkeaa EU:n ulkorajalle: vuosittain yli 2 000 Afrikasta Euroopan unioniin pyrkivää ihmistä menehtyy merellä.
Keskustelua siirtolaisuudesta
Into Kustannus julkisti tiistaina Helsingin yliopistolla tuoreen Maailmanpolitiikan Atlas -kirjan. Ranskalaisen Le Monde diplomatique -lehden asiantuntijoiden laatima kartasto on tukeva tietopaketti viidestä eri teemasta: muuttuvat maailmanpoliittiset valtasuhteet, maailma 12 eri näkökulmasta, globaalit energiahaasteet, yhä jatkuvat konfliktit sekä Afrikan murros. Teemoja esitellään erilaisten karttojen, kuvioiden sekä tilastojen avulla. Pääpaino on mahdollisimman tuoreessa tiedossa, käytännössä pitkälti vuoden 2008 aineistossa.
Eräs kirjassa käsiteltäviä aiheita on siirtolaisuus, josta julkistamistilaisuudessa oli keskustelemassa joukko suomalaisia asiantuntijoita. Suomessakin ovat asenteet siirtolaisuutta ja maahanmuuttoa kohtaan ainakin julkisen keskustelun valossa koventuneet.
Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen huomautti, että on tekopyhää pyrkiä rajoittamaan maahanmuuttoa samalla kun pääoman ja tavaran liikkumisvapautta on lisätty.
Kirjailija-tutkija Marko Juntunen pohti, mitä rajapolitiikan muuttuessa tapahtuu ihmisten välisille sosiaalisille suhteille. Juntunen on havainnut rajojen sulkeutumisen vaikuttavan sosiaalisiin suhteisiin siten, että ihmisistä tulee toisilleen välineitä linneke-Euroopan rajojen ylittämisessä. Siirtolaiset ovat pakotettuja liikkumaan, koska raha kasvaa raja tällä puolella.
Euroopan unioni ei ole valmis päästämään ihmisiä alueelleen, vaikka esimerkiksi Espanjassa siirtotyövoimalla tuotetut halvat vihannekset kyllä kelpaavat.
Professori Liisa Laakson mielestä siirtolaisuuden ongelmia ei ratkaista rajoja avaamalla vaan globaaleihin elintasoeroihin vaikuttamalla. Laakso mainitsi esimerkkinä konfliktien ratkaisut, kehitysyhteistyön ja kaupan reiluuteen panostamisen.
Keskiössä Afrikka
Siirtolaisuus on toki vain yksi Maailmanpolitiikan Atlaksen monipuolisesta sisällöstä. Erityisen mielenkiintoiselta vaikuttavat kirjan analyysit Afrikan tilanteesta, jolle on omistettu kokonaan oma lukunsa. Kuten kirjassa todetaan, vaikka Afrikkaa kohdellaan usein maailman takapihana, on se monien koko maailmaa koskevien poliittisten, taloudellisten ja sotilaallisten operaatioiden näyttämö.
Kirja kertoo luonnollisesti myös talouskriisistä. Johdannossa Serge Halimi huomauttaa, miten Karl Marxin ja Friedrich Engelsin vuonna 1848 julkaisema Kommunistinen manifesti on kestänyt aikaa paremmin kuin Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n viimevuotiset analyysit.
MARKO KORVELA
* Le Monde diplomatiquen ja Maailmanpolitiikan Atlaksen pääkartografin Philippe Rekacewitzin Ulkopuolisilta pääsy kielletty -karttanäyttely rajoista, pakolaisuudesta ja siirtolaisuudesta nähtävissä Lasipalatsin aukiolla Helsingissä 3.–29.11.2009.