Keywords:
Leikkaukset rauhantyöhön jatkuvat
Hallitus ei kunnioita eduskunnan kantaa rauhantyön rahoituksesta, sanovat rauhanjärjestöt vuoden 2019 talousarvioesityksestä.
Rauhanjärjestöt ovat pettyneitä rauhantyön valtionapujen määrään hallituksen talousarvioesityksessä ensi vuodelle. Valtakunnallisten rauhanjärjestöjen avustamiseen esitetään vain 300 000 euroa, mikä on noin neljänneksen vähemmän kun kuluvana vuonna, kerrotaan Rauhanliiton tänään julkaistussa tiedotteessa.
Hallituksen esitys ei kunnioita eduskunnan tahtoa, järjestöt toteavat. Joulukuussa 2016 eduskunnan valtiovarainvaliokunta kirjasi mietintöönsä, opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rauhan- ja ihmisoikeusjärjestöille myönnettävien järjestötukien käsittelyn yhteydessä, että ”Valiokunta pitää tärkeänä, että järjestötukien rahoitukseen pyritään löytämään kestävä ratkaisu kevään 2017 kehyspäätöksessä”.
Kehyspäätöksen ratkaisu ei kuitenkaan ollut millään tavoin kestävä rauhanjärjestöjen toimintaa ajatellen. Rauhantyön avustuksiin hallitus esitti vuodelle 2018 vain 250 000 euroa. Eduskuntakäsittelyssä määrärahaa korotettiin kuitenkin jonkin verran, jolloin ministeriö saattoi myöntää tälle vuodelle 410 000 euroa rauhantyön yleisavustuksiin.
"Valtion talousarviossa rauhantyön avustukset ovat pikkurahoja, eikä niiden leikkaamisella ratkaista valtiontalouden ongelmia", Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius toteaa.
Rauhanjärjestöt vetoavat nyt eduskuntaan, että valtion talousarvion hyväksymisen yhteydessä rauhantyön tukea lisättäisiin vähintään kuluvan vuoden tasolle.
”Suomalaiset rauhanjärjestöt tekevät esimerkiksi rauhankasvatusta koulujen ja nuorisotyön tukena, osallistuvat turvallisuuspoliittiseen keskusteluun ja harjoittavat laadukasta julkaisutoimintaa, eikä kaikkea tätä voida tehdä yksinomaan vapaaehtoisvoimin”, muistuttaa Rauhankasvatusinstituutin pääsihteeri Riikka Jalonen.
Enimmillään OKM on osoittanut rauhantyön avustuksiin 560 000 euroa vuosina 2010-2014, minkä jälkeen avustusten taso laski nopeasti. "Varsinkin nykyisen Sipilän hallituksen aikana kansalaisjärjestöjen tukia on leikattu. Eniten on leikattu rauhan-, ihmisoikeus- ja kehitysyhteistyötä tekeviltä järjestöiltä", Sadankomitean puheenjohtaja Timo Mielonen painottaa.
Suomalaiseen demokratiakäsitykseen on kautta historian kuulunut moniarvoisen kansalaisyhteiskunnan arvostaminen. Käytännössä tämä on näkynyt julkisen rahoituksen ohjaamisena myös hallituksen päätöksiin kriittisesti suhtautuvien järjestöjen toiminnan tukemiseen. Nykyinen hallitus näyttää muuttavan tätä periaatetta.
"Erikoista on myös se, että ensi vuoden talousarvion viimeistely oli helppo tehtävä, koska budjettiriihessä hallituksella oli 200 miljoonaa euroa jaettavissa. Esimerkiksi Puolustusvoimille löytyi rahaa sataan uuteen virkaan samalla kun rauhantyön kansalaisjärjestöille esitettään yli 100 000 euron leikkausta”, Teemu Matinpuro, Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja, suhteuttaa säästöjen ja panostuksien kokoluokkaeroa.
Rauhanjärjestöt vetoavat nyt eduskuntaan, että valtion talousarvion hyväksymisen yhteydessä rauhantyön tukea lisättäisiin vähintään kuluvan vuoden tasolle.
Tiedote Rauhanliiton sivuilla: http://rauhanliitto.fi/tiedotus/tiedotteet/rauhanjarjestot-talousarvioes...
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Orpo-Purran hallitus myy yleistukea hallinnollisena yksinkertaistuksena, mutta työväenluokan näkökulmasta kyse on jostain aivan muusta: sosiaaliturvasta tehdään kontrollin ja leikkausten väline, jossa nuori työtön mitataan perheen tuloyksikön kautta eikä yksilönä. Samalla kun pääoma saa vapaat kädet budjettikuriin ja markkinoistamiseen, työntekijöiltä ja opiskelijoilta viedään itsenäisyyden ja ihmisarvon edellytykset. Kysymys kuuluu: kenen arkea helpotetaan ja kenen elämää vaikeutetaan, kun sosiaaliturva muutetaan oikeudesta ehtojen varaan annetuksi armopalaksi? SKP:n SOTE-ryhmän vaihtoehto – 1500 euron perusturva ilman karensseja ja tarveharkintaa – piirtää näkyviin todellisen jakolinjan: leikkausten Suomi vai ihmisarvoinen turva kaikille.
Miksi etuoikeutettu, keskiluokkainen nuori kykeni sanomaan ääneen sen, mitä moni työväenluokkainen ei enää uskalla? Politiikan tutkija Angelina Giannopoulou väittää Transform! Europen julkaisussa, että Greta Thunbergin radikaali ilmastoaktivismi ei ollut vain huuto ilmastokriisin edessä, vaan suora haaste pääoman valta-asemalle ja yhteiskunnalliselle välinpitämättömyydelle. Kun nuoret kieltäytyvät neutraaliudesta ja yhdistävät kamppailunsa kolonialismin, rasismin ja sosiaalisen eriarvoisuuden vastaiseksi liikkeeksi. Paljastivatko nuoret myös vasemmiston kyvyttömyyden tunnistaa omaa luokkasokeuttaan.
Miksi osuustoiminnallinen Tradeka, jonka juuret ovat työväenliikkeessä, sijoittaa aseisiin? Samaan aikaan, kun rauhan ja aseidenriisunnan periaatteet rapautuvat globaalisti, myös suomalaiset sijoittajat – kuten Tradeka – ovat alkaneet nähdä aseteollisuudessa "positiivisia mahdollisuuksia". Työväenluokan varallisuutta hallinnoidaan nyt tavalla, joka palvelee sotataloutta ja pääomaa – ei osuuskunnan jäseniä. SKP:n Yrjö Hakanen vaatii, että Tradeka sulkee asetuotannon kokonaan pois sijoituksistaan ja ryhtyy kehittämään vaihtoehtoisia rahastoja, joissa vaikuttavuus korvaa militarismin.
- 1 / 330
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Tampereen yliopiston tutkija Pentti Raittila käsitteli työväenlehdistön sisäisiä ristiriitoja Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaarissa. Hämeen Yhteistyön toimitus kamppaili 1960–70-luvuilla journalistisen itsenäisyyden ja puolueuskollisuuden välillä, mikä johti ideologisiin törmäyksiin ja toimituksen kriisiin.
Antimilitaristit kokoontuivat Laukaan Nammo-tehtaan porteille protestoimaan suomalaisen aseteollisuuden osuutta Gazan sotaan. PATRIArkaatti Palasiksi -ryhmä sulki tehtaan rahdin kuljetusväylän ja syytti Nammoa palestiinalaisten kansanmurhasta hyötymisestä. Mielenosoittajat vaativat Suomen asekauppojen lopettamista ihmisoikeuksia rikkovien maiden kanssa sekä radikaalia muutosta maan asepolitiikkaan.
Kun pääoma vie huollot ulkomaille ja osingot ajavat turvallisuuden edelle, jäävät työläiset puristuksiin – entinen Finnairin asentaja Ari Hautala kertoo, miten ammattiylpeydestä tuli globaalin halpatyökilvan sivutuote. Työväenluokan ääni on vaiennettu neuvottelupöydissä, mutta kone ei lähde ennen kuin ammattimies sen hyväksyy. Kysymys kuuluu: kuka lopulta määrää, milloin työ on tehty – markkinat vai työntekijä?
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.