Lokakuun vallankumous ja nykypäivä

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 42/13.11.2009

Tämän kuun 7. päivänä tuli kuluneeksi 92 vuotta Venäjän lokakuun vallankumouksesta, joka järkytti maailman hallitsevia piirejä. Yli 70 vuoden ajan, vuonna 1991 tapahtuneeseen Neuvostoliiton hajottamiseen asti, imperialistiset maat eivät voineet olla ottamatta huomioon tätä työläisten ja talonpoikien suurta nousua. Näiden maiden hallitsevat luokat joutuivat koko ajan miettimään, kuinka paljon ne uskaltaisivat riistää omien maidensa työläisiä ja sorrettujen maiden luonnonvaroja. Samanlaisten vallankumouksellisten nousujen haamu oli koko ajan vallanpitäjien silmien edessä hillitsemässä heidän ahneuttaan ja ylimielisyyttään.

Lokakuun vallankumous syntyi ensimmäisen imperialistisen maailmansodan aiheuttamasta hirvittävästä hävityksestä ja kärsimyksestä. Se oli keskeinen tekijä tuon sodan saattamisessa päätökseen. Euroopan imperialistiset vallat, joihin pian liittyivät USA ja Japani, olivat ajaneet miljoonia työläisiä kuolemaan taistelussa siitä, mikä kapitalistien ryhmä pitäisi hallussaan siirtomaiden rikkauksia.

Aluksi Euroopan sosialistinen liike antautui sotakuumeen valtaan, mutta Vladimir Lenin ja muut todelliset internationalistit nousivat hallituksiaan vastaan ja kehottivat työläisiä taistelemaan muiden maiden työläisten sijasta omien maidensa hallitsevia luokkia vastaan.

Otettuaan vallan bolshevikit julkistivat imperialistien kesken solmitut salaiset sopimukset siitä, miten Eurooppa ja maailma oli tarkoitus jakaa sodan jälkeen. He irrottivat Venäjän sodasta. He innoittivat muiden maiden sotilaita kapinoimaan ja kieltäytymään jatkamasta taistelemista.

Takapajuinen ja köyhdytetty Venäjä näytti maapallon viimeiseltä paikalta, jossa sosialismia voitaisiin rakentaa. Mutta bolshevikeilla ei ollut valinnanvaraa. Heidän oli vapautettava maa suurmaanomistajilta ja tehtaat ja pankit pomoilta – ja he tekivät sen. Erittäin vaikeaa oli uudelleen järjestää kehittymätön talous vastaamaan kansanjoukkojen tarpeita.

1930-luvulle tultaessa, kun kapitalistinen maailma oli syöksynyt suureen lamaan, sosialistinen suunnitelmatalous oli osoittanut paremmuutensa Neuvostoliitossa. Työläiset muualla ihailivat Neuvostoliitossa rakennettua turvallisuutta: oikeutta työhön ja tuloihin, oikeutta koulutukseen ja terveydenhoitoon sekä naisten yhtäläisiin oikeuksiin.

Neuvostoliitossa ja muissa myöhemmin sosialismia rakentaneissa maissa pääsi kuitenkin vallalle myös valtiollinen ja puoluebyrokratia, eräissä vaiheissa jopa terrori. Kielteisiä piirteitä ruokki se, että sosialismin rakentaminen jouduttiin aloittamaan kehittymättömissä ja erittäin vaikeissa oloissa. Vaikeuksia lisäsivät sodat ja kilpavarustelu, eristäminen ja ulkoa tullut painostus. SKP ja monet muut kommunistiset puolueet ovat suorittaneet näistä asioista kriittisen arvion samalla kun ne ovat vahvistaneet sitoutumisensa sosialismin kestäviin periaatteisiin ja ihanteisiin.

Aina lokakuun vallankumouksen vuosipäivän tienoilla kapitalistisella medialla on ollut tapana muistuttaa Neuvostoliiton monista varjopuolista ja puutteista. Mutta juuri koskaan ei puhuta siitä, kuinka pahoin Neuvostoliiton hävittäminen huononsi työläisten elinolosuhteita Venäjällä ja muissa entisissä Neuvostoliiton tasavalloissa. Vuodesta 1991 lähtien eliniänodote on pudonnut, työläiset ovat menettäneet työpaikkojaan, tuberkuloosi ja huumeriippuvuus ovat pahentuneet ja gangsterikapitalistit ovat rosvonneet valtion omaisuutta imperialistien avulla. Naiset ovat joutuneet kovimpien iskujen kohteiksi. Epätasa-arvoisuus kansallisuuksien kesken on kasvanut.

Koskaan ei mainita sitäkään, kuinka Neuvostoliiton kadottua haastajana maailmankartalta, valtavat ylikansalliset yhtiöt saivat vapauden näyttää todelliset kasvonsa. Ne saattoivat leikata palkkoja mielin määrin ja muuttaa teknologista kumousta hyväksi käyttäen tuotantoaan maasta toiseen etsiessään halpaa työvoimaa riistettäväksi. Näitä mahtavia yhtiöitä edustavat imperialistiset hallitukset saattoivat estoitta aloittaa sotia Euroopassa ja hyökätä mitä tahansa sorrettuja kehitysmaita vastaan, joiden ne näkivät uhkaavan etujaan.

Imperialistit lupasivat, että Neuvostoliiton jälkeinen aikakausi olisi rauhan ja vaurauden aikaa. He sanoivat, että reaalisosialismi ja sen muodostama uhka oli aiheuttanut kaikki maailman ongelmat. Nyt samat imperialistit ovat joutuneet keksimään uuden syntipukin: kaikki on islamilaisen fundamentalismin syytä.

Kapitalismista ulos murtautuneiden maiden ryhmän katoamisen myötä kapitalistisen järjestelmän täydellinen järjettömyys on paljastunut kaikessa alastomuudessaan. Mitä korkeammalle kehittynyt teknologia, sitä suuremmat kansanjoukkojen toimeentulohuolet ja muut vaikeudet. Mitä enemmän tavaroita tuotetaan, sitä enemmän on työttömyyttä. Mitä kykenevämpi ihmiskunta on ruokkimaan, asuttamaan ja vaatettamaan itsensä niin, että runsaasti varoja jää kulttuurille, koulutukselle ja virkistyksellekin, sitä vaikeammin tavoitettavia näistä asioista tulee maailman ihmisten enemmistölle. Nyt kun kapitalismi vallitsee, nuorten ihmisten täytyy kantaa huolta puhtaasta juomavedestä, puhtaasta hengitysilmasta ja elinkelpoisesta maailmasta aikana, jolloin heillä on omia lapsia.

Venäjän vallankumous antoi monia opetuksia taistelussa työväenvallan puolesta. Myös tämän päivän vallankumouksellisten täytyy arvioida olosuhteita, aikaa ja paikkaa sekä mennyttä historiaa löytääkseen työtätekeville ihmisille tien ottaa takaisin sen mitä he ovat luoneet ja rakentaneet, paljon paremman maailman.

ERKKI SUSI