Luonnonsuojelulain uudistus jäämässä torsoksi

HALLITUS ANTOI toukokuussa eduskunnalle esityksen uudeksi luonnonsuojelulaiksi. Esityksen pohjana on vuonna 1996 hyväksytty laki, jota edelsi lähes sadan vuoden takainen, vuonna 1923 voimaan tullut luonnonsuojelulaki. 

Ehdotusta on valmisteltu ympäristöministeriön asettamassa hankkeessa vuoden 2020 alusta lähtien. Projektiryhmiin ja hankkeen ohjausryhmään on osallistunut ministeriöitä, viranomaisia, tutkimusorganisaatioita, järjestöjä ja edunvalvontatoimijoita. Lopputulos on kompromissi, jossa ainakin ympäristöjärjestöjen mukaan on vesitetty monia edistyksellisiä asioita. 

– On hyvä, että luonnonsuojelulaki etenee eduskuntaan. Se on askel oikeaan suuntaan, mutta ei kyllin pitkä loikka, jotta laki pystyisi pysäyttämään luontokadon, sanoo WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen.

Valmistelussa mukana ollut Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola näkee nyt aikaansaadun esityksen osittaisuudistuksena. Kyseessä on itsenäisen Suomen kolmas luonnonsuojelulaki, ja moni aikaisempi lakimuutos on kaatunut poliittiseen kädenvääntöön. Voimassa oleva laki on vuodelta 1997, joten jo pelkästään tekniseenkin päivitykseen oli tarvetta. 

Merkittävintä uudessa esityksessä on Veistolan mielestä luontotyyppien suojelun huomioon ottaminen päätöksenteossa. Lakiin esitetään uutena esimerkiksi säädöksiä uhan-alaisista luontotyypeistä ja kahden tiukasti suojellun luontotyypin heikentämiskieltoa. Myös eliölajien suojelua tehostettaisiin. 

– Esityksessä on paljon pieniä parannuksia. Suurimmat puutteet koskevat isoja periaatteellisia kysymyksiä. Muun muassa luonnon itseisarvo ja oikeudet jäävät toteutumatta, sanoo Veistola.

VEISTOLAN MUKAAN luonnon monimuotoisuuden ja luontokadon ehkäisemisen näkökulmasta eräs keskeisimpiä ongelmia on lainsäädännön pirstaleisuus. Esimerkiksi luonnon huomioonottovelvollisuus ei toimi kunnolla, koska muussa lainsäädännössä ei välttämättä ole vastaavia kohtia joita soveltaa. 

Huomioonottamisvelvoite tarkoittaa, että uhanalaiset lajit ja luontotyypit on otettava paremmin huomioon lupamenettelyissä ja kaavoituksessa. 

Lakiin on tulossa paljon vaadittu malminetsintäkielto, mutta toistaiseksi se koskee vain kansallis- ja luonnonpuistoja. Suomen luonnonsuojeluliitto olisi halunnut kiellon muillekin luonnonsuojelualueille ja muutenkin kattavammaksi.

EKOLOGISEN KOMPENSAATION mukaan tuloa Veistola pitää tärkeänä edistysaskeleena, vaikka se onkin esityksessä vapaaehtoinen. 

– Me olisimme halunneet siitä pakollisen kaikkiin luonnonsuojelua koskeviin lupiin.. Ekologista kompensaatiota on jatkettava myöhemmin eteenpäin esimerkiksi asetuksella. 

Käytännössä ekologinen kompensointi tarkoittaa, että taloudellisesta toiminnasta luonnolle aiheutuvia heikennyksiä voi hyvittää aiheuttaja vastaa -periaatteen mukaisesti. 

Mutta eikö tämä mahdollista sen, että luontoa voi tuhota ja saastuttaa kunhan siitä maksaa?

Veistolan mukaan ei. Vapaaehtoisella kompensaatiolla ei voi ostaa lupaa käyttää ympäristöä hyväkseen eikä se helpota poikkeuslupien saamista. 

Luonnonsuojeluliitto pitää kompensaation soveltamisalaa edelleen suppeana, ja sitä pitää kokemusten kertyessä laajentaa muun muassa kaavoitukseen.  

TAPANI VEISTOLAN mielestä lakiuudistuksen prosessi lähti hyvin käyntiin. 

– Tutkijat tulivat ensin kertomaan tilanteesta ja tarpeista. Lakiesitykseen tehtiin paljon pohjatyötä. Ympäristöjärjestöillä oli iso rooli: saimme vapaasti tehdä aloitteita ja ehdotuksia. 

Prosessin lopussa astuikin sitten mukaan etupolitiikka, jossa näkyivät hallituksen sisäiset ristiriidat sekä talouselämän tavoitteet. Veistolan mukaan maa- ja metsätalousministeriö, MTK ja Metsäteollisuus sekä puolueista keskusta ja RKP liittoutuivat ja vastustivat liki kaikkia mahdollisia uudistuksia. 

– Lakiesitystä heikennettiin ja siihen tehtiin outojakin muutoksia. Selvilläolovelvollisuutta ei saatu lisättyä esitykseen. Ilmastonmuutoksen hillintä ei kuulu tavoitteisiin, mutta muutokseen sopeutuminen kyllä. Myös kunnilta poistettiin velvollisuus edistää ympäristötietoisuutta, listaa Veistola. 

Selvilläolovelvollisuuden mukaan niin yksityishenkilöiden kuin yritysten olisi oltava riittävällä tavalla selvillä toimintansa vaikutuksista luonnolle. Nyt tätä ei esityksessä edellytetä. 

ESITYS LUONNONSUOJELULAIKSI kattaa Veistolan arvion mukaan tehokkaasti vain noin viidenneksen Suomen pinta-alasta, joten pelkästään sen perusteella ei luonnon köyhtymistä pysäytetä. Veistolan mukaan työtä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi on jatkettava.

– Esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslaki on uudistettava, kuten myös metsälaki. Metsät ovat Suomen kaltaisessa maassa avainkysymys. 

Veistola haluaa Suomeen ilmastolain tyyppisen luontolain, johon listataan myös tavoitteet ja aikataulut. Sen pitää olla kokonaisvaltaisempi puitelaki, joka koskee muutakin kuin perinteisen luonnonsuojelun alaa, kaikkia yhteiskunnan sektoreita, niin, ettei luonto jää vain ympäristöministeriön vastuulle.