"Maailma pelastuu sosialismilla"
SKP:n listoilla on maalisvaaleissa ennätysmäärä nuoria ehdokkaita, kaikkiaan 37. Se on kolmanneksi eniten kaikista puolueista.
Lahtelaiset Anna-Mili Tölkkö ja Samuel Sutinen edustavat alle kaksikymppisten ikäryhmää. Heille molemmille SKP oli luonteva valinta, koska varteenotettavia vaihtoehtoja ei puoluekentältä löydy.
Vaihtoehdot puntariin
Pohdimme pitkään sitä, miksi ja miten nuoret valitsevat poliittiset kanavansa. Suurin kynnys taitaa nykyään olla se, että ylipäätään lähtee vaikuttamaan kansalaisjärjestöissä tai puolueissa.
Yhden asian puolue vihreät ei houkuttele Sutista.
– Kaikki, jotka ovat aidosti punaisia ovat myös vihreitä. Sosialistit ajavat ihmiskunnan etua ja siihen liittyy vahvasti myös se, että luonnolla menee hyvin, huomauttaa Sutinen.
Vasemmistoliitto taas haluaa esiintyä vasemmistolaisena vaihtoehtona raa\'alle kapitalismille.
– Todellisuudessa se kieltämällä sosialismin ja kommunismin ei tarjoa muuta kuin porvarillista verotuskikkailua ja pykäläviidakoita, joilla se voi hieman pyöristää kapitalismin terävimpiä epäkohtia. Sosiaalidemokratia alkaa globaalissa markkinataloudessa olla aikansa elänyt.
KTP:ssä taas ei nuoria viehätä dogmaattisuus, retoriikan kömpelyys ja ylenpalttinen Pohjois-Korean ihailu.
Suuri ja mahtava
Molemmille tuntuu yhteiskunnallinen vaikuttaminen olevan itsestään selvä asia.
Sutinen kertoo, miten hän innostui maailman parantamisesta ja lähti mukaan erilaisiin kansalaisjärjestöihin sekä Lahden nuorisotoimen juttuihin.
Syksyllä hän vielä pohti, ettei lähde ehdokkaaksi, koska tunsi olevansa vielä liian vähäpätöinen.
– Katselin muiden puolueiden ehdokkaita ja tulin siihen tulokseen, että ehkäpä olenkin suuri ja mahtava, Sutinen toteaa hymyillen.
Hänen mukaansa maailma pitää pelastaa, ja se pelastuu siirtymällä sosialismiin.
Merkonomiksi opiskeleva Tölkkö on samoilla linjoilla. Nuori nainen tuskailee, miten asuminen on opiskelijalle kallista. Elämiseen jäävät rahat on tienattava sivutöillä.
Nuorten aliarviointi
Ehdokkaiden mukaan poliittisessa keskustelussa aliarvioidaan nuoria. Viihteen varjolla viedään keskustelua rokkikonserttien järjestämiseen ja nuorisotalojen tilanteeseen, kun kysymys puoluepolitiikassa on kuitenkin enemmän suurten linjojen, kuten esimerkiksi verotuksen ja julkisten palvelujen tasolla.
Puhumalla toisarvoisista asioista vieraannutetaan nuoret jo pienestä pitäen poliittisesti passiiviseksi massaksi, joka ei jaksa edes äänestää. Tämä kehitys pönkittää vallitsevia valtarakennelmia.
Nuorilla on kuitenkin konkreettisia poliittisia ehdotuksia ja aloitteita. Jos Arkadianmäelle kutsu käy, niin Samuel Sutinen palauttaisi ensi töikseen varallisuusveron. Anna-Mili Tölkkö puolestaan korjaisi opiskelijoiden toimeentuloa SKP:n perusturva-aloitteen hengessä.
(MK)