Muutoshalu takasi Obaman voiton
Demokraattien ehdokas Barack Obama voitti selvästi Yhdysvaltain presidentinvaalit. Demokraatit varmistivat myös enemmistön sekä senaatissa että edustajainhuoneessa.
Kahden suurpääoman ehdokkaan välisen kamppailun ratkaisi kansalaisten keskuudessa patoutunut muutoshalu. George W. Bushin presidenttikauden sotapolitiikasta ja kaikin puolin kelvottomasta sisäpolitiikasta haluttiin päästä eroon. Voitto antaa Obamalle valtuudet lopettaa sodat, ei valtuuksia aloittaa uusia sotia. Ratkaisevaksi Obaman voittoon vaikuttaneeksi tekijäksi vaalikampanjan loppuvaiheessa muodostui maata ravisteleva finanssikriisi.
Republikaanien iäkäs ehdokas John McCain ei pystynyt irtautumaan Bushin kauden taakasta. Ratsastaminen sotasankarin – todellisuudessa Vietnamin sodan sotarikollisen – maineella ei auttanut. McCainin kohtalokas virhe oli myös "kävelevän katastrofin", mistään mitään tietämättömän uskonkiihkoisen Sarah Palinin valitseminen varapresidenttiehdokkaaksi. Monet äänestäjät näkivät jo kauhukuvia tilanteesta, jossa Palin olisi kesken MacCainin kauden astunut presidentin virkaan.
Obaman kampanja ja voitto on herättänyt innostusta ja suuria odotuksia paitsi USA:ssa myös muualla maailmassa, Suomessakin. Mutta pannaanpa hieman jäitä hattuun.
Obama on toistuvasti luvannut laajentaa USA:n sotilaallista interventiota Afganistanissa ja lisätä myös yli rajan tapahtuvia hyökkäyksiä. Obama on julistanut, että hänen hallintonsa tulee laajentamaan "terrorisminvastaista sotaa" järjestelmällisillä, suurimittaisilla maa- ja ilmahyökkäyksillä Pakistania vastaan näin laajentaen sotaa koskemaan kyliä ja kaupunkeja, joita epäillään myötämielisiksi Afganistanin vastarintaliikkeelle.
Obama on vastustanut USA:n joukkojen vetämistä Irakista ja kannattanut sen sijaan USA:n joukkojen uudelleen sijoittamista taisteluvyöhykkeiltä koulutus- ja logistiikkatehtäviin nukkearmeijan sotilaallisen kyvyn lisäämiseksi ja vastarinnan kukistamiseksi. Obama on vastustanut selvästi määriteltyä takarajaa USA:n joukkojen vetämiselle Irakista, koska USA:n joukot Irakissa ovat olennaisia hänen yleisen Lähi-idän politiikkansa edistämiseksi, mikä sisältää sotilaallisen vastakkainasettelun Iranin, Syyrian ja Etelä-Libanonin kanssa.
Obama on antanut varauksettoman tukensa USA:n mahtavalle Israel-myönteiselle painostusryhmälle Aipacille sekä Israelin sotaisalle ja laittomien siirtokuntien vakiinnuttamiseen pyrkivälle politiikalle. Hän on luvannut tukea Israelin sotilaallisia hyökkäyksiä, mitä tahansa kustannuksia se USA:lle aiheuttaakaan.
Obama on luvannut hyökätä Iraniin, jos se jatkaa uraanin rikastamista ydinohjelmiaan varten, mihin sillä on ydinsulkusopimuksen mukaan oikeus. Obaman esittämä tarjous neuvotella Iranin kanssa ei ole juuri muuta kuin tekosyy Iranille esitettävälle uhkavaatimukselle joko luopua itsenäisyydestään tai kohdata massiivinen sotilaallinen hyökkäys.
Obama on neuvonut jatkamaan rikollista Kuuban vastaista saartoa, vihamielistä vastakkainasettelua Venezuelan presidentin Hugo Chávezin ja muiden Latinalaisen Amerikan vasemmistohallintojen kanssa sekä kaksinaamaista protektionistista politiikkaa kotona ja vapaiden markkinoiden politiikkaa Latinalaisessa Amerikassa.
Sisäpolitiikassa Obaman julkilausuttu linja edustaa uusliberalismia, yksityistämistä sekä Wall Streetin ja yleensä suurpääoman suosimista. Obama kannattaa myös suurten agrobisnesyhtiöiden köyhille tuhoisaa etanoliohjelmaa.
Monet Obaman valintaa kannattaneet tavalliset kansalaiset ja vasemmistointellektuellit ovat lohduttautuneet sillä, että Obaman on ollut pakko teeskennellä turvatakseen suurpääoman rahoituksen ja tullakseen valituksi, mutta kun hän on turvallisesti virassa, hän tulee tekemään oikeita asioita. Näin siitä huolimatta, että hän on ympäröinyt itsensä Zbigniew Brzezinskillä ja kymmenillä muilla neuvonantajille, jotka edustavat juuri edellä lueteltua taantumuksellista linjaa niin ulko- kuin sisäpolitiikassakin.
USA:n ja maailman tulevien kohtaloiden takia täytyy toivoa, että he ovat oikeassa ja skeptikot kerrankin väärässä.
ERKKI SUSI