Muuttuva maailma

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 42 / 14.11.2008

Kansainvälisen politiikan kuumimpia puheenaiheita juuri nyt ovat USA:n vallanvaihto sekä yhä syvenevä finanssikriisi. Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean järjestämässä seminaarissa keskusteltiin asiantuntija-alustusten pohjalta siitä, miten maailma tällä hetkellä makaa ja mihin suuntaan tilanne on kehittymässä.

Muutos on vaikeaa

Yhdysvaltain presidentinvaalit voittanut demokraattien Barack Obama lupasi kampanjassaan muutosta. Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen laitoksen lehtori Pertti Multanen kehotti pistämään jäitä hattuun Obaman suhteen. USA ei osoita halukkuutta luopua keskeisistä ulkopolitiikan doktriineistaan.

– USA:n hallinnossa näyttää korostuvan jatkuvuus. Imperialistisesta politiikasta ei niin vain pääse eroon, eikä Obama missään vaiheessa ole irtisanoutunut terrorismin vastaisesta sodasta, huomautti Multanen.

Hänen mukaansa USA:n politiikkaa ohjaa pitkälti MIMACiksi kutsuttu yhteenliittymä, sotilaallisten, teollisten, median ja yliopistojen vaikuttajien kompleksi, jolla on suuri taloudellinen ja ideologinen valta ja joka tekee politiikan perusteiden muuttamisen hankalaksi.

Lupaukset joukkojen vetämiseksi Irakista ovat jäämässä muodollisiksi. USA:n geopoliittinen strategia edellyttää Multasen mukaan vahvaa sotilaallista läsnäoloa Irakissa jatkossakin.

Sotiminen maksaa

Pertti Multanen arvioi, että Lähi-idän tilanne on vaikeampi kuin ennen Bushin presidenttikausia. USA:n joukkojen taannoinen hyökkäys Syyriaan laajentaa Irakin konfliktia ja osoittaa, että maa noudattaa edelleen ennalta ehkäisen sodankäynnin periaatetta. Myös Israelin ja palestiinalaisten välit ovat kärjistymässä entisestään.

Pitkään on spekuloitu, hyökkääkö USA jossain vaiheessa Iraniin. Vaikuttaa siltä, että odotettua kiivaampi vastarinta sekä Afganistanissa että Irakissa on toppuutellut USA:n sotaintoa. Pitkittyneiden ja kalliiksi tulevien kriisien vuoksi USA:lla ei myöskään ole ollut varaa uusiin sotiin.

Obaman ulkopolitiikka riippuu Multasen mukaan pitkälle siitä, minkälainen hallinto hänen ympärilleen rakentuu.

– Historian esimerkit osoittavat, että mikäli istuva presidentti asettuu voimakkaasti vastustamaan USA:n eri valtaryhmiä, voivat seuraukset olla vaikka minkälaisia, muistutti Multanen.

Uusliberalismin satoa

Uusliberalismiin kuuluu käsitys, että vapaat ja laajentuvat finanssimarkkinat ovat talouskasvun avain. Yritysten omistaja-arvosta on tullut tärkein niiden menestyksen mitta.

Keinottelun mahdollistavat arvopapereiden johdannaismarkkinat kasvoivat samalla kun osakesijoittamisesta luotiin muodikas trendi. Säästöjä ja eläketurvaa pyrittiin ohjaamaan arvopapereihin. Näin luotiin pohjaa nykyiselle finanssikriisille.

Tutkija Pertti Honkanen huomautti, että kärjistyvä finanssikriisi on selvästi laajempi kuin vuosituhannen vaihteessa tapahtunut IT-kuplan puhkeaminen.

– Finanssikriisi koskettaa globaalisti koko taloutta. Rahoitusmarkkinoiden epävakaus on suurempi ongelma kuin pelkkä osakekuplan puhkeaminen, sanoi Honkanen.

Rahoitusmarkkinoita murentava epäluottamus väistettiin osittain julkisen vallan massiivisella väliintulolla, mutta erilaisten talousmittareiden mukaan olemme vasta talouskriisin alkuvaiheessa.

Kriisi myös Suomessa

Honkasen mukaan talouskriisi näkyy myös Suomessa. Asuntokuplaan viittaavat esimerkiksi asuntojen arvojen nousu velkarahalla sekä suomalaisten asuntoluottojen määrä. Kotimainen eläketurva on melko vakaalla pohjalla, mutta esimerkiksi Varmalla on varallisuutta vipurahastoissa, jotka ovat hyvin riskialttiita.

– Talouden laskukauden myötä asuntoluotoista tulee monelle ongelma, ennusti Honkanen. Myös erilaiset käyttöluotot ja pikavipit ovat velkaannuttaneet suomalaisia.

Suomen hallitus yrittää varautua ongelmiin muun muassa lupaamalla pankeille valtiontakauksia 50 miljardiin euroon saakka. Sen sijaan talouslaman torjunnassa ja elvytyspolitiikassa valtiovalta on hukkateillä.

– Verohelpotuksilla tuetaan rikkaita ja kavennetaan julkista rahoituspohjaa, varoitteli Honkanen.

Finanssikriisi on Honkasen mukaan asettanut vapaat markkinat huonon huutoon, mutta uusliberalistista talouspolitiikkaa se ei ole horjuttanut. Siihen tarvittaisiin laajempaa ja radikaalimpaa julkisten palvelujen yksityistämisen sekä verojen alentamisen kritiikkiä.

– Päinvastoin, finanssikriisi voi johtaa julkisen sektorin säästöihin ja sosiaaliturvan leikkauksiin, sanoi Pertti Honkanen.

MARKO KORVELA