Myanmarin katastrofi
Hirmumyrsky Nargis on aiheuttanut Myanmarissa eli Burmassa valtavan yhteiskunnallisen murhenäytelmän. Virallisissa myanmarilaisissa arvioissa kuolleiden ja kadonneiden määräksi on myönnetty yli 60 000. YK:n humanitaarisen avun toimisto Ocha on arvioinut kuolonuhrien määräksi 63 000–101 000. Lisäksi ainakin 220 000 ihmistä on Ochan mukaan kateissa. Apua tarvitsevien määrä on 1,2–1,9 miljoonaa.
Kokonaisia kaupunkeja ja kyliä on pyyhkiytynyt pois ja jättänyt jälkeensä näkymiä, jotka muistuttavat vuoden 2004 tsumanin aiheuttamaa tuhoa Indonesian, Sri Lankan, Intian ja Thaimaan rannikoilla.
Poliittinen kampanja
Katastrofi on myös nostattanut USA:n, sen liittolaisten ja länsimedian taholta kampanjan, jolla koko vastuu riittämättömistä avustusponnisteluista ja haluttomuudesta hyväksyä kansainvälistä, erityisesti yhdysvaltalaista apua pannaan Myanmarin sotilasjuntan niskoille.
Juntan syytetään kylmäverisesti jättävän hirmumyrskyn uhrit oman onnensa nojaan ja keskittyvän vain oman valtansa varmistamiseen. Junttaa vaaditaan avaamaan rajansa avulle ja avustustyöntekijöille, myös USA:n ilmavoimille, sotilaille ja sotalaivoille.
Kaukana ei ole ajatus, että juntan äärimmäisellä demonisoinnilla pyritään tahallisesti tai tahattomasti estämään muun maailman ihmisiä osallistumasta hirmumyrskyn uhrien auttamiseen.
Juntta onkin julma hallinto, joka on toistuvasti tukahduttanut hallituksen vastaisia mielenosoituksia säilyttääkseen oman valtansa ja etuoikeutensa. Ja pelastustoimia on varmaankin vaikeuttanut paitsi maan taloudellinen takapajuisuus, myös hallinnon välipitämättömyys kansan ahdinkoa kohtaan.
Kampanjan poliittisuuden takia kaikkiin median raportteihin kannattaa silti suhtautua varauksella.
On muun muassa väitetty, että juntta ei välittänyt ajoissa varoittaa hirmumyrskystä. Kuitenkin Maailman meteorologisen järjestön WMO:n katastrofintorjuntayksikön johtaja Dieter Schiessl sanoo Myanmarin viranomaisten aloittaneen varoitusten antamisen jo kuusi päivää ennen kuin hirmumyrsky iski. WMO:n tietoihin perustunut informaatio ennusti tarkkaan hirmumyrskyn liikkeet.
Katastrofin pääsyy oli Schiesslin mukaan kuitenkin myrskyn aiheuttama hyökyaalto. Hyökyaaltojen todennäköisyyden ennustamiseksi tarvitaan erityistä tutkajärjestelmää, jollaista Myanmarilla ei ole. Eikä sellaista tsunamivaroitusjärjestelmää ollut vuoden 2004 katastrofin tapahtuessakaan, koska yksikään suurvalta ei ollut tarjoutunut sellaista rakentamaan. Vasta nyt WMO ehdottaa järjestelmän rakentamista, mutta vielä pitäisi löytää jostain rahat.
Myöskään toistuvasti esitetty väite, ettei Myanmarissa ollenkaan toimi paikallisia ja kansainvälisiä avustustyöntekijöitä, ei tiettävästi pidä paikkaansa.
Juntan on väitetty takavarikoineen maahan saapuneita ruoka- ym. avustustarvikkeita ja annettu ymmärtää, että näin on estetty niiden toimittaminen hädänalaisille. Ehkä näin onkin. Mutta missä tahansa maassa on normaalia, että maan viranomaiset huolehtivat (yhdessä avustusjärjestöjen kanssa) tarvikkeiden jakamisesta
Myanmarin infrastruktuurin alkeellisuutta ja viranomaisten kyvyttömyyttä korostettaessa on koko ajan unohdettu se, että maa on jo pitkään ollut USA:n ja sen eurooppalaisten liittolaisten taloussaarron kohteena. Viikkoa ennen hirmumyrskyä George W. Bushin hallinto vielä kiristi saartoa. ...
ERKKI SUSI