Nato-kuhertelulle pantava stoppi

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 34/18.9.2009

Suomen lähentyminen sotilasliitto Natoon jatkuu yhtä intensiivisenä kuin keväällä julkaistussa Tiedonantajan juttusarjassa kerrottiin.

Samaan tapaan kuin puolustusministeri Jyri Häkämies syksyllä 2007 vieraili Washingtonissa pitäen surullisenkuuluisan Venäjä, Venäjä, Venäjä -puheensa, Häkämies suoritti nyt uuden vierailun ja tapasi sekä puolustusministeri Robert Gatesin että Obaman turvallisuusneuvonantajan James Jonesin.. Kuin partiopoika Häkämies kertoi luvanneensa, että Suomi on enemmän kuin kiinnostunut lisäämään esimerkiksi poliisien kouluttamista Afganistanissa. USA ei Häkämiehen mukaan vielä pyytänyt Suomelta lisää joukkoja Afganistaniin, mutta saattaa myöhemmin pyytää. "Vaaleja turvamaan" lähetetyt Suomen lisäjoukot jäävät Afganistaniin, jos vaaleissa järjestetään uusintakierros.

Ja samaan tapaan kuin ulkoministeri Alexander Stubb teki kesäkuun lopulla 2008 neitsytmatkan Naton päämajaan, hän teki nyt uuden vierailun uuden Nato-isännän Anders Fogh Rasmussenin luo. Keskustelulistalla olivat muun muassa Afganistan-operaatio sekä Naton strategian uudistaminen.

Äskettäin julkistettiin tieto, jonka mukaan Suomessa järjestetään ensi vuoden tammikuussa Naton seminaari, jossa käsiteltäisiin muun muassa sotaliiton tulevaa strategiaa. Tavallisesti Naton järjestää vuosittain neljä seminaaria neljässä eri Nato-maassa. Nyt siis Suomi saa "kunnian" ensimmäisenä Natoon toistaiseksi kuulumattomana maana. Stubb haluaa, että puolustus- ja ulkoasiainvaliokuntiin kuluvat kansanedustajat Suomesta ja Ruotsista osallistuvat seminaariin.

Kuten muistetaan, Suomi myös uusii täyttä päätä aseistustaan, muun muassa ilmatorjuntajärjestelmäänsä Nato-yhteensopivaksi. Suomi on vedetty entistä tiiviimmin mukaan Naton sotaharjoituksiin sekä Naton hankkeisiin Itämeren alueen ja arktisen alueen valvomiseksi. Suomi on mukana myös Tallinnaan perustetussa Naton kypersodankäynnin keskuksessa, jne. Naton "uusi strategia" on sota ilman rajoja, mikä käytännössä merkitsee paitsi sotimista kaukana sotilasliiton rajojen ulkopuolella myös muun muassa Venäjän saartamista kaikilta mahdollisilta suunnilta. Tämä strategia on Suomen kannalta sitäkin vaarallisempi, kun muistetaan, että Suomella on 1300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa.

Suomen korkeimmasta johdosta ja eduskuntapuolueiden piiristä ei näytä löytyvän ketään, joka vaatisi viheltämään vaarallisen pelin poikki. Siksi on tärkeää koota laajapohjaista ja edustavaa ruohonjuuritason samoin kuin arvostusta nauttivien ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijoiden ja julkisuuden henkilöiden verkostoa maamme natottamisen pysäyttämiseksi. Suomen Rauhanpuolustajat suurimpana rauhanjärjestönä voisi ottaa asiassa aloitteen.

ERKKI SUSI