Pääkirjoitukset
"Oikealla asialla väärin asein", otsikoi Helsingin
Sanomat (19.11.) pääkirjoituksensa. "Oikea asia, väärät
keinot", oli Kansan Uutisten (21.11.) pääkirjoituksen otsikkona.
Kumpikin pääkirjoitus tarkasteli terrorisminvastaista taistelua
sekä USA:ssa ja Euroopan maissa tämän taistelun varjolla
valmisteltuja tai jo läpiajettuja terrorismilakeja ja muita päätöksiä.
USA:ssa on menty pisimmälle. Terroristijahdin nimissä on pidätetty
yli tuhat ihmistä ilman syytteitä ja määrätty kuulusteltavaksi
5 000 Lähi-idästä kotoisin olevaa, laillisesti maahan saapunutta
ihmistä. Viranomaiset ovat saaneet oikeuden salakuunnella pidätetyn
ja hänen asianajajansa keskusteluja. Presidentti George Bush on antanut
CIA:lle oikeuden murhiin ja salamurhiin eri puolilla maailmaa.
Viime viikolla Bush antoi määräyksen, että terrorismista
epäiltyjä ulkomaalaisia voidaan tuomita erityisissä puolustusministeriön
alaisissa pikaoikeuksissa, joissa syytetyillä ei ole normaalia oikeusvaltion
suojaa. Ulkomaalaisia syytettyjä voitaisiin teloittaa ilman normaalia
oikeuden käsittelyä, vaikka kolmannes pikaoikeuden upseerijäsenistä
olisi syyllisyydestä eri mieltä. Pikaoikeudet saisivat mahdollisuuden
toimia myös vierailla mailla ja teloituttaa epäiltyjä kaikessa
hiljaisuudessa missä tahansa.
Myös EU on laatimassa yhteistä terrorisminvastaista puitepäätöstä.
EU:n komissio pyrkii muun muassa laajentamaan terroritekojen käsitettä
ja poistamaan pidätettyjen luovutusprosessin luomalla koko Euroopan
kattavat pidätysmääräykset. EU:nkin terrorismipaketti
rajoittaisi ihmisoikeuksia ja kansalaisvapauksia ja olisi jäsenmaiden
omien perustuslakien, myös Suomen perustuslain, vastainen. Kannattaa
muistaa, että hanke pantiin vireille jo kauan ennen syyskuun terrori-iskuja.
Helsingin Sanomien ja Kansan Uutisten mukaan terrorisminvastainen taistelu
on "oikea asia", mutta "terrori-iskujen järkyttäminä",
"pelon ja hätäännyksen ilmapiirissä" poliittiset
johtajat tulevat turvautuneeksi "vääriin keinoihin".
Tietenkin taistelu terrorismia vastaan on oikein ja välttämätöntä.
Mutta pitää kysyä, onko nyt julistettu "terrorisminvastainen
taistelu" todellisuudessa taistelua terrorismia vastaan ja siis asianakaan
oikea. Onko Afganistanin sotaretkessä lainkaan tai pääasiassa
kyse terrorisminvastaisesta taistelusta vai USA:n strategisista ja taloudellisista
eduista? Kitketäänkö sotilaallisen voiman käytöllä
ja siviiliväestön tappamisella terrorismia vai pahennetaanko sillä
terrorismiongelmaa? Kitketäänkö terrorismilaeilla ja mielivaltaisilla
määräyksillä terrorismia vai onko niissä kyse yksinkertaisesti
laittomuuden laillistamisesta, kansalaisvapauksien ja demokratian kaventamisesta
terrorismin torjumisen varjolla? Jälkimmäisissä tapauksissa
käynnissä oleva "terrorisminvastainen taistelu" ei ole
"oikea asiakaan", "oikeista keinoista" puhumattakaan.
Eivätkö keinot, joihin nyt on niin hanakasti turvauduttu, itse
asiassa paljasta, ettei asiakaan, julistettu "terrorisminvastainen
taistelu", ole oikea? Edes subjektiivisesti, Bushin, Blairin ja kumppaneiden
tarkoitusperiä ajatellen? Tai ainakaan objektiivisesti, julistetun
tavoitteen edistämisen kannalta? Eihän todellisessa taistelussa
terrorismia vastaan ja sen kasvualustan kitkemiseksi ole pantu juuri tikkua
ristiin. Sitä vastoin on jatkettu globaalin epäoikeudenmukaisuuden
ja alistamisen politiikkaa ja avattu portit kansainväliselle ja kansalliselle
laittomuudelle sekä loputtomalle vihan ja väkivallan kierteelle.
(ES)
Pääministeri, SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen kävi
viime viikolla Ruotsissa puhdistamassa sotasyyllisenä tuomitun Väinö
Tannerin mainetta. Muun Tannerin kehumisen ohella Lipponen pesi puhtaaksi
Tannerin toimintaa jatkosodan aikana. Lipposen mukaan Tanner hillitsi Suomea
kytkeytymästä liikaa Hitlerin sodanpäämääriin,
vastusti valloituspolitiikkaa ja teki kaikkensa saadakseen maan irti sodasta.
Lipposen mielestä "on aika pyyhkiä Kainin merkki lopullisesti
Tannerin ja muiden sotasyyllisyysnäytelmän uhrien otsalta".
"Heidän leimaamisensa natsien kanssa veljeilleiksi sotakiihkoilijoiksi
oli stalinistisen historiapolitiikan aikaansaannos", pääministeri
väitti.
Tanner oli kiistatta yksi niistä suomalaisista poliitikoista, jotka
eduskunnan ja kansan selän takana veivät maamme hyökkäysliittoon
ja sotaan Natsi-Saksan kanssa. Ja Tanner ratkaisi sen, että SDP ainoana
sos.dem. puolueena maailmassa tuki tätä kaikkea. Tanner hyväksyi
jopa ideologisen sitoutumisen natseihin kannattamalla suomalaisten SS-miesten
värväämistä Himmlerin johtamiin joukkoihin sekä
painostamalla SDP:n eduskuntaryhmän myöntymään Suomen
liittymiseen fasististen valtioiden Antikomintern-sopimukseen. Juuri Tanneria
tarkoittaen Hitler totesi: "Katsokaahan, suomalainen sosialidemokraatti
käy sotaa minun puolestani."
Tanner kannatti Neuvostoliiton alueiden valloittamista ja Neuvostoliiton
tuhoamista, eikä Suur-Suomi-ajatuskaan ollut hänelle vieras.
Rauhaan pyrkimistä Tanner vastusti jyrkästi sekä jatkosodan
alkuvaiheessa, jolloin hän uskoi Saksan voittoon, että sotaonnen
käännyttyä. Hänellä oli tärkeä rooli
rauhantunnustelujen torpedoimisessa. Irvokkaan loppuhuipennuksen Tannerin
politiikka sai Ribbentrop-sopimuksen yhteydessä kesällä 1944,
jolloin hänen onnistui pitää SDP vararikon kärsineessä
hallituksessa ja näin vielä kerran tehdä suuri palvelus Saksalle,
vaikka SDP:n ryhmä oli yksimielisesti asettunut sopimusta vastaan.
Niinpä SDP:n johto osallistui rauhantekoon vasta viime tingassa pakon
edessä, hetkellä, jolloin rauhantekoa puolusti jo kokoomuskin.
Lipponen on ottanut itselleen toivottoman tehtävän. Historian
tosiasioita kun ei saa olemattomiksi, vaikka kuinka tahtoisi. (ES)
Valtioneuvosto esitti eduskunnalle 6.11. selonteon EU:n tulevaisuudesta.
Selonteossa asetutaan tukemaan Nizzan sopimuksen hyväksymistä
Irlannin kansanäänestyksen ei-tuloksesta riippumatta, EU:n toimivallan
laajentamista, sotilaallisen toimintakyvyn vahvistamista ja liittovaltiokehityksen
voimistamista valmistelemalla epädemokraattisella konventtimenetelmällä
uusi perussopimus vuonna 2004 pidettävään hallitusten väliseen
konferenssiin.
Huomiota herättää, että yksikään vasemmistoliiton
kansanedustaja ei asettunut miltään osin kritisoimaan selonteon
linjausta. Eduskunnassa ei siis enää ole EU-kriittistä vasemmistolaista
vaihtoehtoa. Myös Esko Seppäsen EU-kriittistä linjaa aiemmin
tukeneet edustajat tukevat nyt hiljaisesti Lipposen linjaa.
Suomen yli pyyhkäissyt myrsky osoitti, mitä muuta energia-alan
yksityistäminen merkitsee kuin energiamaksujen ja sitä kautta
vuokrien ja yhtiövastikkeiden korotuksia.
Kunnallisia sähköyhtiöitä on myyty kiivaaseen tahtiin
yksityisille energiayhtiöille. Nämä puolestaan ovat voittojen
maksimoimiseksi minimoineet palkkalistoillaan olevien asentajien määrän.
Kun myrsky teki tuhojaan, sähkökatkoja ei saatu korjatuksi.
Yksityisillä yhtiöillä kun ei ollut kylliksi resursseja,
eikä tilanteen vaatimaa taitoakaan. Tuhannet talot olivat pahimmillaan
yli viikon ilman sähköä.
Se siitä yksityistämisen tuomasta "tehokkuudesta"
ja "joustavuudesta". (ES)