Pääkirjoitukset
USA:n Afganistanin vastaisessa sodassa ei ole ensisijaisesti kyse terroristien
jahtaamisesta eikä Osama bin Ladenin etsimisestä. Tokko Osama
edes on Afganistanissa, tuskin siellä ainakaan on hänen al-Qaida-verkostonsa.
Kyse on USA:n suurvaltastrategisten ja taloudellisten etujen ajamisesta.
On eri asia, että nykyisin sotatoimille tarvitaan humanitaarinen perustelu.
Sellainen oli Persianlahden sodassa Kuwaitin itsenäisyyden ja olemattoman
demokratian pelastaminen, Jugoslavian sodassa Kosovon albaanien suojeleminen
etniseltä puhdistukselta ja kansanmurhalta. Nyt humanitaarinen perustelu
saatiin USA:han kohdistuneista terrori-iskuista ja niiden viattomista uhreista.
Mitä siitä, jos viattomia uhreja tulee nyt monin verroin lisää.
Riippumatta siitä, ketkä olivat syyskuun 11. päivän
terrori-iskujen takana, iskut olivat USA:lle ja ylikansallisille monopoleille
"tarpeen" nyt käynnissä olevan offensiivin aloittamiseksi.
Väitteen perustelemiseksi on terveellistä katsoa myös taaksepäin,
syyskuun 11. päivää edeltäneeseen aikaan.
Neuvostoliiton katoaminen avasi USA:n imperialismille mahdollisuuden
yksinapaisen "uuden maailmanjärjestyksen" pystyttämiseen.
Tätä vauhditettiin Persianlahden sodalla ja myöhemmin Jugoslavian
sodalla. Kummassakin oli kyse lännen strategisten etujen ajamisesta,
öljyvarojen hallinnasta ja öljynkuljetusreittien varmistamisesta.
Nato hyväksyi globaalin opin imperialismin etujen ajamisesta sotavoimin
missä tahansa maapallolla.
Toisaalta eurooppalaisen reaalisosialismin katoaminen ei johtanut maalailtuun
ruusuiseen tulevaisuuteen, sotien loppumiseen. ristiriitojen väistymiseen
ja resurssien vapauttamiseen asevarustelusta maailman kehitysongelmien ratkomiseen.
Päinvastoin eriarvoisuus ja ristiriidat sekä rikkaan ja köyhän
maailman välillä että rikkaan maailman sisällä
syvenivät. Illuusiot kapitalismin tasaisesta ja kriisittömästä
kehityksestä haihtuivat kuin tuhka tuuleen. Kapitalismin globaali järjestys
sai vastaansa voimakkaat kansalaisliikkeet. Suunnitelmat hallita ylikansallisten
rahoituslaitosten, MAI-sopimuksen ja WTO:n avulla kehitystä alkoivat
takuta yhä pahemmin. Oli Seattle, Praha, Göteborg, Genova, Porto
Alegre...
Jos katsotaan lyhyemmällä aikavälillä, mitä
tapahtui ennen tämän vuoden syyskuun 11. päivää,
niin kapitalistinen maailma ,USA etunenässä, oli luisumassa taloudelliseen
taantumaan. USA:n presidentinvaalit johtivat ääntenlaskufarssiin,
eikä vaalien todellinen tulos ole vieläkään selvillä.
Maan suurten mediayhtiöiden vielä kerran suorittaman Floridan
ratkaisevien hylättyjen äänten laskennan tulokset oli määrä
julkistaa 24. syyskuuta, mutta terrori-iskujen jälkeen asia haudattiin
vähin äänin. Uuden presidentin George W. Bushin suosio oli
alamaissa, ja Bushin hallinto joutui kansainvälisesti lähes henkipaton
asemaan kieltäytyessään hyväksymästä uusia
kansainvälisiä sopimuksia ja pyrkiessään rikkomaan vanhoja.
Palestiinassa jatkui kansannousu Israelin sortopolitiikkaa vastaan.
Samaan aikaan maailmalla oli tapahtumassa muutakin, joka uhkasi USA:n
ehdotonta johtoasemaa ja etuja. Tämän vuoden heinäkuussa
allekirjoitettiin Venäjän ja Kiinan yhteistyösopimus, jonka
tavoitteeksi esitettiin pyrkiminen ei-yksinapaiseen "uuteen kansainväliseen
järjestykseen". Jo ennen sitä, kesäkuussa solmittiin
Venäjän, Kiinan ja neljän Keski-Aasian entisen neuvostotasavallan
kesken sopimus, jolla perustettiin ns. Shanghain yhteistyöjärjestö.
Sopimus kattaa poliittisen, sotilaallisen ja tiedusteluyhteistyön "terrorismin,
separatismin ja ekstremismin murskaamiseksi ja alueellisen vakauden ylläpitämiseksi".
Konservatiivisen yhdysvaltalaisen Hudson-instituutin tutkija, entinen
Ronald Reaganin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Constantine Menges
maalasi Helsingin Sanomien maailman kynät -palstalla (6.8.2001) USA:n
eteen painajaismaisen näyn. Hän muistutti, että Shanghain
sopimuksen maissa on yhteensä 1,5 miljardia asukasta, tuhansia ydinaseita
ja niiden asevoimien yhteenlaskettu miesluku on 3,6 miljonaa. Iranin, Mongolian
ja Turkmenistanin liittyessä sopimukseen väkiluku kasvaisi vielä
78 miljoonalla ja armeijoiden miesluku nousisi noin 4,2 miljoonaan. Mengesin
mukaan Shanghain järjestely "soisi suojan Iranille", ja "Iranista
tulisi myös linkki Shanghain sopijamaiden ja Lähi-idän välille".
Menges esitti USA:n näkökulmasta vieläkin kauhistavamman
vision Syyrian, Libyan, Irakin, Intian ja Pakistanin mahdollisesta yhtymisestä
Shanghain sopimukseen, jolloin se kattaisi jo 40 prosenttia maailman väestöstä.
"Sitten sopimus voisi vielä olla avoin myös Pohjois-Korealle,
Kuuballe ja Venezuelalle", Menges ennakoi muistuttaen, että suuresta
öljyntuottajamaasta Venezuelasta oli toukokuussa tullut Kiinan ja Iranin
"strateginen kumppani".
Menges varoitti Bushin hallintoa näistä hankkeista, "joilla
halutaan vähentää Washingtonin kansainvälistä roolia".
Maailman energiavarojen hallinnasta hän ei, tietenkään, puhunut
mitään. Kuitenkin USA:ssa oli jo paljon aikaisemmin suunnattu
katseet Persianlahden vähitellen ehtyvien öljyvarojen ohella Keski-Aasiaan,
Kaspianmeren öljy- ja luonnonkaasualueelle, ja USA:n strategisten etujen
alueeksi, strategiseksi energiaellipsiksi, oli määritelty Persianlahdelta
Keski-Aasiaan ulottuva alue. Rutiköyhä Afganistan taas on keskeinen
linkki Keski-Aasian hallitsemiseksi.
Mitä syyskuun 11. päivän jälkeen julistettu "terrorisminvastainen
sota" on sitten tuonut? Kuka on hyötynyt?
USA on, ainakin tilapäisesti, onnistunut valjastamaan "koko
maailman" tukemaan omia pyrkimyksiään. Bushin suosio kotimaassa
on huipussa. Taloustaantuma voidaan panna terrori-iskujen syyksi. USA:n
aseteollisuus kerää uusista tilauksista satumaisia voittoja. Tähtien
sota -hankkeelle vilkkuu vihreä valo. Bushin hallinnon taustalla vaikuttavat
energiajätit katsovat toiveikkaina uusille raaka-ainelähteille.
USA:n etujen kannalta epämieluisien liittoutumien rakentaminen näyttää,
ainakin väliaikaisesti, pysähtyneen. USA on saamassa entistä
pitävämmän otteen Keski-Aasian tasavalloista. Globalisaatiokriittinen
kansalaisliikehdintä näyttää, ainakin tilapäisesti,
vaimentuneen. "Sivilisaatioiden sodan" ja terrorismihysterian
varjolla tiukennetaan ihmisten valvontaa ja kavennetaan demokratiaa.
Jos olisi viehtynyt salaliittoteorioihin, voisi kysyä, onko tämä
kaikki vain sattumaa ja kauhean tapahtuman improvisoitua hyväksikäyttöä
vai onko kyse mahtavien ylikansallisten voimien globaalista provokaatiosta,
jossa ne ovat käyttäneet hyväkseen itse aikoinaan synnyttämäänsä
terroristista potentiaalia omien kauaskantoisten päämääriensä
edistämiseen, historian kulun muuttamiseen? Eräissä muissa
maissa tällainenkin kysymys on esitetty, Suomessa sen esittäminen
olisi kauhistus.
Joka tapauksessa sodanvastaisen toiminnan laajeneminen ja muun muassa
maailmanlaajuiset WTO-vastatapahtumat antavat toivoa siitä, ettei historian
kulkua sittenkään voida enempää terrorismilla kuin sen
vastaisen sodan varjollakaan tuupata taaksepäin. (ES)
Mahdolliset Kaspian alueen öljyn ja kaasun vientireitit siten kuin
ne on kuvattu vuonna 1997 ilmestyneessä yhdysvaltalaisessa strategian
alan oppikirjassa "Strategic Geography and the Changing Middle East"
("Strateginen maantiede ja muuttuva Lähi-itä").