Provokaatio seis!
Lähes kaikki mitä valtamedia on kertonut Tallinnan muistomerkkijupakasta on tosiasioiden päälaelleen kääntämistä.
Venäjää ja Viron venäläisväestöä on syytetty provokaatiosta, tilanteen tahallisesta kärjistämisestä ja etnisen vihan lietsonnasta.
Todellisuudessa Viron hallituksen päätös siirtää paikoiltaan toisen maailmansodan muistomerkki oli pitkään ja huolellisesti valmisteltu provokaatio, jolla pyrittiin kärjistämään ei vain Viron ja Venäjän vaan myös Venäjän ja EU:n välisiä suhteita sekä lietsomaan vihamielisyyttä Viron venäläistä vähemmistöä kohtaan. Tämä samaan aikaan kun USA suunnittelee ohjustorjuntajärjestelmien sijoittamista Venäjän ja sen liittolaisten rajojen tuntumaan ja ympäröi Venäjää Naton tukikohdilla.
Viron hallituksen provokaatio muistutti Georgian hallituksen viimesyksyistä provokaatiota, jolloin muutamia Venäjän kansalaisia vangittiin vakoilusta syytettyinä. Myös taustavoimat olivat kummassakin tapauksessa samat: Bushin hallinto ja Nato. Kummankin maan johto muodostuu Washingtonin liivintaskupoliitikoista eikä tee tällaisia provokaatioita ilman sen lupaa ja kauko-ohjausta.
Tallinnan provokaatio ajoitettiin Venäjän ja venäläisten suurimman ja pyhimpänä pitämän vuosittaisen juhlapäivän, fasismista toisessa maailmansodassa saavutetun voiton vuosipäivän aattoon, ja muistomerkki siirrettiin yön pimeydessä. Näin taattiin se, että Venäjä ja Viron venäläisväestö reagoivat kiihkeästi ja myös ylireagoivat. Sitä ennen kaupunkiin oli tuotu valtava määrä poliiseja, aitoja ja piikkilankaesteitä. Sekin kieli pitkäaikaisesta suunnittelusta.
Jokainen muistomerkin sijaintipaikalla ollut saattoi myös omin silmin nähdä, että aluksi täysin rauhanomainen mielenosoitus riistäytyi hallinnasta vasta, kun vahvat poliisivoimat ryhtyivät pamputtamaan mielenosoittajia sekä ampumaan kumiluoteja ja käyttämään vesitykkejä heitä vastaan.
Näin saatiin aikaan sinänsä tuomittavaa mellakointia ja vandalismia, jonka poliisi antoi pitkän aikaa jatkua, jotta alkuperäisten mielenosoittajien maine ja tarkoitusperät voitiin mustata. Ilmeisesti mellakoinnissa purkautui osittain vähemmistökansallisuuksiin kuuluvien nuorten turhautuneisuus maassa jatkuvasta vähemmistöjen sosiaalisesta ja poliittisesta syrjäyttämisestä, mutta todennäköisesti kaduilla riehui myös provokaattoreita. Jotkin tahot Venäjällä puolestaan pelasivat provokaation suunnittelijoiden pussiin ja itseään vastaan uhkailemalla ja ahdistelemalla Moskovassa toimivia virolaisia diplomaatteja.
Suomen poliittisen johdon reagointi Tallinnan tapahtumiin osoittaa joko täydellistä arviointikyvyn puutetta tai tahallista provokaattorien puolelle asettumista. Ensin korostettiin puuttumattomuutta "Viron sisäiseen asiaan", sitten riennettiin jo liputtamaan solidaarisuutta Virolle.
Todellisuudessa kysymys fasismin kukistamiseksi toisessa maailmasodassa kaatuneiden muistomerkistä ei ole millään tavoin Viron sisäinen asia eivätkä vastaavat muistomerkit muualla minkään muunkaan valtion sisäinen asia. Kyse on yleiseurooppalaisten ja universaalien arvojen kunnioittamisesta. Tämän virolaisten enemmistö toisin kuin hallitus ymmärtää, ja siksi on väärin uskotella hallituksen kannan edustavan koko virolaisväestön kantaa. Ei voida vedota myöskään siihen, että muistomerkki oli alun perin Tallinnan fasistimiehittäjistä vapauttaneiden ja sittemmin uusiksi miehittäjiksi leimattujen kaatuneiden neuvostosotilaiden muistomerkki. Sitä paitsi se nimettiin noin kymmenen vuotta sitten uudelleen kaikkien maailmansodassa kaatuneiden muistomerkiksi.
Yhtä vähän Viron tai minkään muunkaan maan sisäinen asia on, jos maan hallitus ryhtyy palauttamaan natsien ja natsien apureina toimineiden paikallisten SS-joukkojen kunniaa ja vääristelemään toisen maailmansodan kulkua, kuten Viron hallitus on jo jonkin aikaa tehnyt Sellaista "itsenäisyyttä" ei pidä Euroopassa vaieten sietää saati solidaarisuuden nimissä tukea.
Nyt olisi joka taholla pantava jäitä hattuun, estettävä provokaation jatkaminen sekä lopetettava nationalistinen kiihotus ja laittomuudet.
(ES)