Teitä pelkää en – mä kuulun liittoon!

Tehyn Tampereen kaupungin ammattiosaston hallituksessa lastenhoitajat toimivat aktiivisesti. Liiton valtuustovaaleissa syksyllä heitä olikin kolme ehdolla vasemmiston ja sitoutumattomien listalla.

"Se, että pidämme huolen itsestämme ja jäsenistölle kuuluvista etuuksista, ei tee meistä huonoja lastenhoitajia."

– Vaikka hyvällä lastenhoitajalla on sydän mukana työssä, hänellä on oikeus pitää kiinni työvuorolistaan merkityistä työajoista sekä muista virka- ja työehtosopimukseen kirjatuista asioista. Se, että pidämme huolen itsestämme ja jäsenistölle kuuluvista etuuksista, ei tee meistä huonoja lastenhoitajia. Tätä kautta lisäämme työhyvinvointia sekä työssä jaksamista pidentyvistä työurista puhumattakaan, sanovat naiset.

Liian kilttiä menoa

Leena Lehtiniemi on tehnyt pitkän lastenhoitaja- ja ammattiyhdistysuran. Lehtiniemi toimii tällä hetkellä Tampereen kaupungilla Tehyn päätoimisena varapääluottamusmiehenä. Hän vastaa koko kaupungin tehyläisten ja etenkin varhaiskasvatuksen väen edunvalvonnasta.

Taannoisen lyhyeksi jääneen Tehyn ylityö- ja vuoronvaihtokiellon aikana erityisen paljon kysymyksiä esittivät varhaiskasvatuksessa työskentelevät. Tampereella, kuten muuallakin, päiväkotien toiminta pyörii kilttien vuorojaan lähes päivittäin vaihtavien ja ilman varoitusaikaa ylitöihin jäävien hoitajien varassa. Ammattiosaston hallituksen jäsenenä ja tiedottajana toimivan Lehtiniemen mukaan jäsenille tiedotettavaa ja selvennettävää riitti työtaistelun aikana.

"Lastenhoitajia huolettaa suunnitteilla oleva sote-uudistus, sillä varhaiskasvatus on jäämässä peruskuntien hoidettavaksi."

Pohjois-Hämeen Lastenhoitoalan yhdistyksen puheenjohtajana hän näkee haasteena työelämän arjen.

– Jäsenistöä on vaikea saada lähtemään iltatilaisuuksiin, kun suunniteltuihin työvuoroihin ei voi luottaa. Kun jo työ itsessään on vaativaa ja voimia kuluttavaa, saattaa tärkeäänkin jäseniltaan osallistuminen jäädä. Lastenhoitajia huolettaa suunnitteilla oleva sote-uudistus, sillä varhaiskasvatus on jäämässä peruskuntien hoidettavaksi. Murehdimme kuinka paljon sote-ajan Tehyllä on rahkeita tulevaisuudessa panostaa varhaiskasvatuksen väen asioihin ja ongelmiin.

Hyvää ja huonoa

Suomen Lastenhoitoalan Liiton (SLaL) hallituksen jäsenenä Leenan on ollut mahdollisuus tuoda mielipiteensä esiin toisen asteen lastenhoitoalan ammattilaisten koulutuksen kehittämisessä.

– Opiskelijoiden työssä oppimista on lisätty, kunpa vielä päiväkotien työntekijöillä olisi enemmän resursseja ohjata opiskelijoita oman työnsä ohessa, pohtii Lehtiniemi.

Valtuuston varajäsenenä Tehyn vasemmiston ja sitoutumattomien ryhmästä Lehtiniemi oli päättämässä uudesta työehtosopimuksesta. Hänen mukaansa sopimuksen hyväksyminen kirvelsi syvältä, mutta kahdesta pahasta oli valittava.

Huonoa ovat pienet yleiskorotukset, varhaiskasvatuksen ulosjäänti oman sopimuksen valmisteluista ja se, että lastenhoitajat eivät vieläkään saaneet omalle työlleen suunnitteluaikaa. Juuri ja juuri plussan puolella on 9,2 % minimaalinen kompensaatio menetetyille lomarahoille, vaikkei sitä kompensaatioksi saakaan kutsua. Uudessa sopimuksessa hyvää on isyysvapaan pidentyminen ja sairaan lapsen hoitamiseen tarkoitetun tilapäisen hoitovapaan ikärajan nostaminen. Hyvää on myös luottamusmiehen tiedonsaannin ja ajankäytön lisääntyminen.

Tarvitaan luottamusta

Mari Lind toimii toista kautta Tehyn pääluottamusmiehenä Orivedellä. Vuoden alusta hän on myös varatyösuojeluvaltuutettu.

"Henkilöstön hyvinvointia kannattaa ja pitää tukea, sillä osaava ja hyvinvoiva henkilöstö on organisaation käyntikortti."

– Työhyvinvointi on sekä työnantajan että työntekijän vastuulla ja sitä pitää ylläpitää sekä kehittää yhteistyöllä, jotta se on toimivaa ja tuloksellista. Tarvitaan luottamusta johdon ja henkilöstön välillä, ja luottamus edellyttää oikeudenmukaista päätöksentekoa ja kohtelua. Henkilöstön hyvinvointia kannattaa ja pitää tukea, sillä osaava ja hyvinvoiva henkilöstö on organisaation käyntikortti.

Pääluottamusmiehenä Lind osallistuu säännöllisesti yhteistyötoimikunnan kokouksiin, joissa keskustellaan monista ”arjen” asioista. Tämä on väylä vaikuttaa asioihin ja tuoda kentän ääntä kuuluviin. Mari on myös Oriveden kaupunginvaltuutettu ensimmäistä kauttaan, Vasemmistoliitto (sit.). Teknisen lautakunnan jäsenenä hänelle on tullut paljon uutta opittavaa, mutta positiivisessa mielessä.

Vuorohoidosta

Lastenhoitajana Mari työskentelee Oriveden kaupungilla Holman vuoropäiväkodissa, jossa on yhdistettynä ympärivuorokautisen päivähoidon ja tavallisen päivähoidon tarpeessa olevien lasten hoito, sekä vuorohoitoa tarvitsevien koululaisten hoito 9 ikävuoteen saakka. Vuorohoito on Marin luottamusmiesnäkökulmasta varhaiskasvatuksessa eniten työllistävä ja keskustelua herättävä aihealue; on lasten hoitoaikojen ilmoittamista, työntekijöiden työaikoja ja niiden muuttamista, tuntien korvaamisia ja varallaoloja ilman korvauksia koskevia kysymyksiä ja niin edelleen.

Lastenhoitotyön Mari aloitti päiväkotiapulaisena ja on vuosien saatossa kouluttautunut useampaan ammattiin sosiaalialalta. Koulutuksen merkityksen hän näkee isona osana ammatillisuutta, vaikka käytännössä opittuja taitojakaan ei voi väheksyä.

– Nykypäivän ammattitaitovaatimukset ovat kovat ja vaativat moninaisen ”tietopuolen” hallitsemista. Tehyssä ja SLaL:ssa nähdään, että lastenhoitajien pedagogista osaamista on lisättävä, huomioiden perushoidon laadukkuus ja turvallisen kasvuympäristön merkitys, korostaa Lind.

Ammattiosastossa toiminnan Mari näkee moniammatillisena tiimityönä, jota kautta on saanut uusia ystäviä ja yhteistyötahoja sekä edunvalvontaan lisää osaamista, verkostoa ja rohkeutta. Marin matka kokouksiin Tampereelle on reilut 40 km ja muut luottamustoimet sekä vuorotyö rajaavat mahdollisuutta osallistua kaikkiin kokouksiin ja muuhun ammattiosaston toimintaan, mutta onneksi on hyvin toimiva viestintä sekä yhteistyö, jonka avulla pysyy ajan hermolla.

Mukaan ammattiosastoon

Mervi Grönfors palasi ay-toiminnan pariin muutama vuosi sitten, kun omat lapset kasvoivat.

– Halu vaikuttaa naisvaltaisen hoitoalan työehtoihin ja palkkaukseen ajoi tehyläisen kommunistin ammattiosaston kokoukseen ja sitä kautta mukaan sen toimintaan. Ammattiosaston hallituksen varajäsenenä pääsi uudelleen jyvälle liiton toiminnasta, sopimuksesta ja oppi hyväksymään asioiden siirtymisen hoidettavaksi erilaisten tietokonesysteemien kautta. Järjestötoiminnan käytännöt palasivat mieleen Pohjois-Hämeen Lastenhoitoalan yhdistyksen sihteerin pestissä pöytäkirjoja naputellessa ja toimintaa suunnitellessa.

Mervi työskentelee päiväkodissa lastenhoitajana ja toimii ammattiosastonsa varapuheenjohtajana sekä varhaiskasvatuksessa varatyösuojeluvaltuutettuna. Päiväkotityö on muuttunut paljon niinä yli 30 vuotena, joina hän on lapsia hoitanut. Nykyisin työhön kuuluu lasten hoito- ja kasvatustehtävien lisäksi runsaasti erilaisia kirjaamisia ja raportointeja, jotka tehdään työn ohessa. Varhaiskasvatusta sääntelevä ohjeisto ja normitus elävät jatkuvasti ja muutoksessa on pysyttävä mukana, se edellyttää jatkuvaa asioiden seuraamista ja opiskelua.

"Hoitoalaa ei arvosteta kuin juhlapuheissa."

– Työ on vaativaa ja vastuullista, palkka on pieni, eikä valtakunnassa hoitoalaa arvosteta kuin juhlapuheissa, sanoo Mervi.

– Tehyn ylityökiellon aikana sentään huomattiin, ettei homma päiväkodeissakaan ilman hoitajien selkänahasta revittyä jatkuvaa joustoa toimi!

Palkkakuopasta ei noustu

Kevään kunta-alan neuvottelutuloksesta Grönforsin sanoo suoraan.

– Ei tällä palkkakuopasta noustu, mutta lastenhoitajan peruspalkan alarajaan saatiin korotus. Olisin toivonut sopimuksen selkeää kirjausta työnantajan velvollisuudesta panostaa työhyvinvointiin ja toimivien sijaisjärjestelmien rakentamiseen. Työntekijöiden jaksaminen on koetuksella jatkuvan kehittämisen ja joustamisen vuoksi. Ammattiliitoilta eivät työt lopu, mutta jäsenistön kuunteleminen ja ruohonjuuritason toimijat eivät saa unohtua. Pitää olla tunne kuin liiton tytöllä, ettei tarvitse pelätä liiton ollessa tukena, toteaa Mervi Grönfors.