Tuloerot ovat Suomessa kasvaneet jo 1960-luvun lopun tasolle
Teoria & Politiikka -liite: Avaimia uusliberalismin ylittämiseen
28.03.2008 - 12:00
(updated: 09.10.2015 - 12:38)
Kansan Uutisten Viikkolehti (22.2.) haastatteli näyttävästi Vasemmistoliiton Sirpa Puhakkaa ja SDP:n Susanna Rahkosta, jotka pohtivat syitä vasemmiston nykyiseen kriisiin ja alennustilaan. Artikkeli oli otsikoitu: "Yhteiskunta muuttui, vasemmisto jämähti". Otsikko on oireellinen, sillä siitä saa vaikutelman, ettei vasemmisto muka olisi osa yhteiskuntaa. Ei ihme, ettei niin sanottu vasemmisto osaa analysoida yhteiskunnassa tapahtunutta muutosta ja sen syitä, ellei se näe omaa rooliaan siinä.
Naomi Klein kuvaa tuoreessa Tuhokapitalismin nousu -kirjassaan, miten uusliberalistit ovat Indonesian 1965 ja Chilen 1973 vallankaappauksista lähtien käyttäneet hyväkseen erilaisia kriisejä, itse aiheutettuja tai sattumalta tapahtuneita katastrofeja saattaakseen maan shokkitilaan, jonka varjolla on voitu toteuttaa markkinoiden vapauttamista, valtio-omisteisten yhtiöiden yksityistämistä sekä julkisen sektorin leikkauksia. Kleinin ajattelua seuraten voidaan sanoa, että Suomessa 1990-luvun alun lama pankkikriiseineen ja suurtyöttömyyksineen oli se shokkitila, jolla uusliberalismi tuotiin voimalla yhteiskuntaa määrittäväksi, hegemoniseksi ideologiaksi, joka määrittelee pitkälle myös reformistisen vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen toimintakenttää.
Ay-liikkeen asennetta kuvaa hyvin STTK:n puheenjohtajan Mikko Mäenpään Suomen Kuvalehdelle (20.3.) antama haastattelu, jossa hän varoittaa suomalaista ay-liikettä "liiallisesta radikalismista ja räyhälinjasta". Mäenpään mukaan radikaali taistelu vaarantaa ay-liikkeen uskottavuutta.
Sen, mitä yleisesti pidetään uskottavana, määrittelee puolestaan hegemonia-asemassa oleva uusliberalistinen ideologia. Sille on keskeistä yksilöllisen hyödyn maksimoinnin sekä kilpailukyvyn ja kilpailun periaatteen nostaminen toiminnan yleisiksi periaatteiksi.
MARKO KORVELA