Työtä, taistelua ja rockin rajatonta riemua

Legendaarisen Love Recordsin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Vuonna 1966 Love Recordsin perustivat Atte Blom, Henrik Otto Donner ja Christian ”Chrisse” Schwindt: kolmikosta Blom on enää elossa. Love Recordsin merkitys suomalaiselle musiikille ja sen kehitykselle on ollut merkittävää, eikä sitä voida sivuuttaa tarkasteltaessa suomalaisen populaarikulttuurin historiaa.

Love perustetaan

Miksi Love Records aikanaan perustettiin?

– Idea syntyi tutustuttuani Chrisseen ja Donneriin, jotka rupesivat puhumaan uudesta levy-yhtiöstä ja sen perustamisesta. Kirjoitin tuolloin musiikkiaiheisia artikkeleita Hufvudstadsbladetiin ja minua kaavailtiin alun perin varmasti vastaamaan levy-yhtiön tiedottamisesta. Kun ensimmäisiä levyjä tehtiin, niin innostuin studiossa työskentelystä, mutta toimin sammalla myös tiedottajana.

– Perustimme Love Recordsin, koska koimme suomalaisen musiikkielämän ja sen tarjonnan puutteelliseksi. Tuolloin kyllä tehtiin muiden levy-yhtiöiden toimesta esimerkiksi hienoa kotimaista iskelmää muun muassa Olavi Virrasta ja Reijo Taipaleesta alkaen, Blom kertoo.

– Lovelle 60-luvun tuoreista musiikkivirtauksista erityisen tärkeitä olivat, beat, folk, nykymusiikki ja kirjallinen laulu. Ne toimivat yhtenä kimmokkeena haluumme perustaa yhtiö. Yhtiön alkuvuosien artisteista monilla olikin juuret joissain mainitsemistani musiikkityyleistä.

Nuorisoa ja nuoria tekijöitä ei ennen Lovea huomioitu levy-yhtiöissä riittävästi.

– Tuolloin ei tehty lainkaan uuden sukupolven, eli 60-lukulaisille suunnattua musiikkia, eikä annettu uusille tekijöille mahdollisuutta tehdä levyjä. Kyseessä oli nuoriso, joka lähti kapinoimaan sodanjälkeistä pysähtyneisyyttä vastaan. Tätä taustaa vasten Love Recordsille oli selkeästi tilausta: tarvittiin levy-yhtiö, joka huomio nuoret musiikin ystävät. Ensimmäinen julkaisemamme levy oli Kaj Chydeniuksen Lauluja.

Donner siirtyy Yleisradioon

Vuosien 1966 – 1979 välisenä aikana toiminutta Love Recordsia pidetään yhtenä Suomen merkittävimmistä levy-yhtiöistä, jopa merkittävimpänä.

”Jouduimme miettimään asioita tarkkaan ja olimme monissa asioissa eri mieltä: Chrisse oli maailmankatsomukseltaan porvarillinen ja minä vasemmistolainen. Olin liittynyt SKP:hen vuonna 1969.”

– Teimme alussa varsin vähän levyjä. Donner siirtyi vuosien 70–74 väliseksi ajaksi Yleisradioon viihdepäälliköksi. Donnerin poissa ollessa Love Recordsin toiminnan perusta valettiin ja teimme läpimurron. Donner toimi Yle-aikanaan joissakin produktioissa tuottajana, mutta minä ja Chrisse kannoimme yhtiössä suurimman vastuun ja päätimme sen linjasta.

Vuosi 1970 oli eräänlainen Love Recordsin kohtalonvuosi.

– Meidän tuli miettiä Chrissen kanssa sitä, kuinka hoitaisimme asiat kahdestaan Donnerin lähdettyä. Jouduimme miettimään asioita tarkkaan ja olimme monissa asioissa eri mieltä: Chrisse oli maailmankatsomukseltaan porvarillinen ja minä vasemmistolainen. Olin liittynyt SKP:hen vuonna 1969.

Tulevaisuutta oli tuolloin hankala hahmottaa.

– En vielä tuolloin luonnollisestikaan tiennyt tulevista artisteistamme ja yhtyeistä kuten esimerkiksi Hurriganesista, Kasevasta ja Juicesta. Havaitsin kuitenkin sen, että Kaj Chydeniuksen, Eero Ojasen ja koko 1960-luvulla nousseen nuoren teatteriälymystön sekä oman kiinnostukseni kohteen, eli poliittisen laulumusiikkiperinteen ja ”mustan” musiikkiperinteen välillä oli yhtäläisyyksiä poliittisessa mielessä.

– Koin tärkeäksi, että työväenliike sekä työväenkulttuuri tunnustettiin ja esiteltiin yleisölle teatterissa ja musiikissa. Myös monet runoilijat tekivät tämän eteen erinomaista työtä.

Blues Sectionista Wigwamiin ja Tasavallan Presidenttiin

Kuinka Love otettiin vastaan suomalaisessa äänilevyteollisuudessa?

– Alussa huomio oli vähäistä, koska tuotteitamme oli tarjolla niin vähän. Jotkut kyllä noteerasivat sen, että olemme tekemässä jotain uudenlaista.

Kevät 1967 merkitsi eräänlaista käännekohtaa yhtiölle, kun Blues Sectionin soittajien yhteistyö käynnistyi.

– Ennen tätä Blues Sectionin jäsenet olivat soittaneet lähinnä beat-yhtyeissä, mutta kannustimme jätkiä huomattavasti karheamman ja rosoisemman rhythm’n’bluesin suuntaan.

– Erityisesti miehistövaihdokset rasittivat Blues Sectionia ja tämä johti vähitellen bändin hajoamiseen. Yhtye ehti tekemään vain pari albumia, mutta se muodosti rungon kahdelle yhtyeelle: Wigwamille ja Tasavallan Presidentille.

Blues Section hajosi syyskuussa 1968 ja Wigwam perustettiin 1969.

– Wigwam oli johdonmukainen seuraus siitä, että oli tarvetta saada ”jatko-osa” Blues Sectionille. Blues Sectionin laulaja Jim Pembroke työskenteli bändin hajottua hetken Loven toimistotyöntekijänä, mutta lopetti toimistohommat Wigwamin perustamisen jälkeen: lahjakas mies pääsi tekemään sitä, minkä parhaiten osasi, eli laulamaan ja säveltämään.

Bändille mietittiin sopivaa nimeä yhtyeen treenipaikassa Hakaniemessä.

– Yhtyeelle piti keksiä nimi ja mietimme sitä yön yli. Aamulla päädyimme siihen, että nimeksi tulee Wigwam, joka tarkoittaa pohjoisamerikkalaista intiaanitelttaa. Nimeä valitessamme opimme sen, että nimellä on merkitystä ja sen pitää kuvata osuvasti bändiä kokonaisuutena. Wigwam oli hyvä bändi, joka lunasti paikkansa suomalaisella rock-kentällä ja antoi omalle nimelleen sisällön. Tuleekin muistaa se, että bändi jolla on upeasti kalskahtava nimi, muttei muuten toimi, ei pelkällä nimellä tule menestymään.

Myös Tasavallan Presidentti perustettiin vuonna 1969.

– Jukka Tolosen ja Vesa Aaltosen 1969 perustama yhtye kantoi ensin nimeä Balloon, mutta uudeksi nimeksi valikoitui jo samana vuonna Tasavallan Presidentti. Vanhoja Blues Sectionin jäseniä Pressassa olivat basisti Måns Groundstroem ja brittiläinen solisti Frank Robson. Groundstroem soitti myöhemmin myös Wigwamissa. Hän on ainut, joka on soittanut kummassakin yhtyeessä.

Oliko Tasavallan Presidentissä ja Wigwamissa jotain sellaista, mihin ei oltu Suomessa aikaisemmin totuttu?

– Lähtökohdiltaan kyseiset yhtyeet olivat vahvasti rhythm’n’blues- ja rock’n’roll-taustaisia. Bändit nauttivat improvisoimisesta ja jazz-elementit näkyivät todella taitavassa ja virtuoosimaisessa soittamisessa. Bändit kuulostivat hyvin erialaisilta levyillä kuin livenä: kappaleet saattoivat keikoilla venyä hyvin pitkiksi musiikillisiksi ilotteluiksi ja sooloiluksi.

Suomen Talvisota 1939 – 1940

Vuoden 1970 tammikuussa ilmestyi Suomen Talvisota 1939 – 1940:n albumi Underground-Rock.

– Levy oli jo osittain valmiina vuoden 1969 toukokuussa. Nuori Voima -lehden liitteenä olleessa ep:ssä oli mukana viisi Suomen Talvisodan kappaletta. Kuultuani kappaleet, ehdotin M.A. Nummiselle albumin tekoa. Levy ei kuitenkaan ilmestyessään herättänyt pahennusta tai kohua. Keskeisiä hahmoja Suomen Talvisodassa olivat M.A. Nummisen ohella Jarkko Laine ja Markku Into. Myös yhtyeessä laulanut Rauli Badding Somerjoki tuli minulle tutuksi Talvisodan kautta.

Mistä Suomen Talvisodassa oli kyse?

– Kyseessä oli yhtye, joka ammensi ja sai vaikutteita muun muassa amerikkalaisesta undergroundista. Talvisota-yhtyeen kanssa harjoitettu yhteistyö oli myös eräänlainen kontaktimme Turkuun, koska meillä ei juurikaan ollut muita turkulaisia artisteja tai yhtyeitä Lovessa.

Minkälainen merkitys M.A. Nummisella on ollut Love Recordsille?

– Suomen Talvisodan ja Nummisen uusrahvaanomaisuudesta käynnistyneen yhteistyön myötä, Nummisesta tuli tärkeä apuvoima Love Recordsille uusien tuulien haistelijana Chydeniuksen ja Blues Sectionin nuorten muusikoiden rinnalle, eräänlainen tukipilari.

– Numminen teki monia ikimuistoisia kappaleita kuten Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä. Hän ehkä jossain määrin jumittui tämänkaltaiseen tyyliin liian pitkäksi aikaa, koska teki samoja juttuja myös ruotsiksi ja saksaksi.

60-luvulla Numminen herätti pahennusta konservatiiveissa ja aiheutti vuoden 1966 Jyväskylän Kesän suurimman kulttuuriskandaalin.

– Numminen oli eräänlainen kauhukakara ja sai muun muassa Jyväskylän Kesän johtajan vetämään töpselin irti seinästä ja keskeyttämään keikan. Muistan tapauksen hyvin ja olin itse paikalla. Numminen ja Rauli Somerjoki lauloivat tekstejä Sukupuolielämän tietokirjasta. Poliisit kutsuttiin keskeyttämään esitys epäsiveellisenä, vaikka esityksen laulut perustuivat virallisiin teksteihin. Esityksen myötä Numminen sai kosolti kohujulkisuutta.

Poliittinen laulu

Vuoden 1970 aikana poliittinen laulu löysi muotonsa ja suuntansa. Poliittisesta laulusta tuli yksi Love Recordsin tunnetuimmista musiikkityyleistä.

”Uusi poliittinen musiikki, eli uusi työväenmusiikki oli samalla myös kirjallista musiikkia.”

– Uusi poliittinen musiikki, eli uusi työväenmusiikki oli samalla myös kirjallista musiikkia. Kyse oli hyvin monipuolisesta ilmiöstä: lauluteksteissä käsiteltiin muun muassa arkisia asioita, ihmistä ja rakkautta. Monet olivat sävyiltään taistelulauluja, joiden sympatiat olivat selvästi vasemmalla.

– Love Recordsin ensimmäinen levy, eli Chydeniuksen Lauluja, oli jo osa tätä uutta työväenkulttuuria. Julkaisimme koko olemassaolomme aikana paljon poliittista musiikkia. Vuosien 1970 – 1974 välinen aika oli yhtiön hedelmällisintä aikaa poliittisen ja työväenmusiikin saralla.

Myös legendaarinen Agit-Prop nousi ihmisten tietoisuuteen Love Recordsilta.

– Vuonna 1970 ilmestyi V. I. Lenin 1870 – 1970 -niminen levy. Levystä tuli keskeinen poliittisen laululiikkeen kannalta, koska siinä esiintyi ensimmäistä kertaa maineikas Agit-Prop. Agit-Propista tuli poliittisen laululiikkeen ylivoimaisesti tunnetuin kokoonpano KOM-teatterin rinnalla kahden naisen ja kahden miehen voimalla.

– Agit-Prop kävi helmikuussa 1971 poliittisen laulun festivaalilla Itä-Berliinissä.

Vuoden 1970 loppuun mennessä poliittinen laulu oli kohonnut levy-yhtiössä hyvin keskeiseen asemaan, eräänlaiseksi selkärangaksi, yhtiön hallitessa ylivoimaisesti kyseisen musiikkigenren markkinoita. Monien ryhmien taustahenkilöinä poliittisen musiikin saralla toimivat Ojanen ja Chydenius.

Mikä oli oma suhteesi taistolaisuuteen?

"Vasemmistolaisuus oli itselleni luontevaa, ja omat juureni ovat amerikkalaisessa mustassa musiikissa ja amerikkalaisessa kansanperinteessä."

– Vasemmistolaiset olivat ylipäätänsä aktiivisia. Sympatisoin taistolaisia yksinomaan siitä syystä, että keskellä Vietnamin sotaa Neuvostoliitto oli ainoa merkittävä Vietnamin tukija.

– Poliittisessa musiikissa lahjakkaimmat yhtyeet olivat suurelta osin taistolaisia. En ikinä tyrkyttänyt artisteille mitään, mitä heidän olisi pitänyt tehdä. Vasemmistolaisuus oli itselleni luontevaa, ja omat juureni ovat amerikkalaisessa mustassa musiikissa ja amerikkalaisessa kansanperinteessä. Koin suurimmaksi viholliseksi amerikkalaisen imperialismin, joka ei vieläkään ole valitettavasti kadonnut.

– Julkaisimme myös Reijo Frankin tuotantoa. Frankia arvostettiin hyvin laajasti vasemmiston keskuudessa ja hän esiintyi niin sosiaalidemokraattien kuin kommunistienkin tilaisuuksissa. Kun on kyse lauluista, tärkeintä on sisältö ja laatu, eikä suinkaan se, mihin poliittiseen siipeen henkilö kuuluu tai millaista lippua heilutetaan.

– Yhtyeet jotka halusivat tehdä yhteiskunnallista musiikkia, luottivat siihen, että en sensuroi niitä. En kuitenkaan ollut poliittisten laulujen vanki, vaan pidin ja arvostin suuresti täysin toisenlaistakin musiikkia kuten esimerkiksi Pekka Strengiä ja Juice Leskistä.

Oletko edelleen kommunisti?

– En ole liittynyt SKP:hen sen jälkeen, kun se aikanaan hajosi ja perustettiin uudelleen, mutta olen ollut sitoutumattomana ehdokkaana mukana viime kunnallisvaaleissa. Arvostan SKP:tä ja Yrjö Hakasen tekemää fantastista työtä kunnallispoliitikkona.

Rocki soi!

Vuonna 1973 Love Recordsissa tapahtui eräänlainen läpimurto.

– Mielestäni levy-yhtiössämme oli rockia jo ennen vuotta 73, kun ajattelee esimerkiksi Blues Sectionia ja heidän tuotantoaan, jonka lähtökohtana oli rhythm’n’blues-sävytteinen juurimusiikki. Pembroke loi yhtyeeseen sävellyksillään ja laulullaan popahtavan sävyn. Sama koskee Jukka Tolosta ja kumppaneita, jotka lasken tyylillisesti myös rockiksi.

– Progressiivisen rockin ongelmaksi Suomessa koitui sama kuin poliittiselle laulullekin: tyylilaji ammensi itsensä tyhjiin. Kaivattiin suoraviivaisempaa musiikkia ja siihen rock tarjosi väylän.

Loven rock-historiasta löytyy runsaasti merkittäviä ja keskeisiä artisteja ja yhtyeitä.

– Mielestäni Blues Section, Wigwam ja Tasavallan Presidentti muodostaa ensimmäisen aallon Loven rock-historiassa. Lasken myös Hurriganesin hyvin tärkeäksi yhtyeeksi ja artisteista muun muassa Pekka Strengin ja Dave Lindholmin. Loistavia artisteja ja yhtyeitä löytyy todella paljon.

Ramones, Sex Pistols ja Clash tekivät läpimurron 70-luvulla.

– Tämä näkyi välittömästi myös Suomessa ja sen seurauksena syntyi punk-aalto. Uuden aallon myötä sellaiset artistit löivät läpi, joiden suhteen olin ollut sokea. Joitain oli kuitenkin julkaistu Lovella kuten esimerkiksi Pelle Miljoonaa.

Mikä oli Love Recordsin merkitys rockin ja erityisesti suomenkielisen rockin kannalta?

– Todella suuri merkitys, koska rockia ei suomeksi aikaisemmin juurikaan tehty muiden levy-yhtiöiden taholta.

Löytöjä ja menetyksiä

Vuonna 1975 hallitsitte suvereenisti progen, rockin ja poliittisen laulun markkinoita.

– Kukaan muu ei tehnyt progea, rockia ja poliittista laulua. Hurriganesin kautta ymmärsin sen, että pitää ryhtyä tekemään artistisopimuksia, koska monet levy-yhtiöt olisivat varmasti halunneet hyötyä Hurriganesista ja heidän musiikistaan puhtaasti taloudellisessa mielessä.

– Olin Hurriganesin suhteen alussa kahden vaiheilla: mietin pitäisikö ottaa yhteyttä Albert Järviseen ja ehdottaa hänelle soololevyn tekemistä tai sitten puhua levyn tekemisestä Hurriganesin kanssa. Sain hyviä neuvoja Wigwamin rumpalilta Ronnie Österbergiltä, joka oli sitä mieltä, että bändi kannattaa ehdottomasti ottaa.

Blom kertoo, että Love teki aikanaan virheen, ettei kiinnittänyt Creaturesia.

– Kirka Babitzin toimi yhteen solistina ja Remu Aaltonen yhtyeen rumpalina. Näimme bändin keikan 60-luvun lopulla Porissa erään jazz-festivaalin yhteydessä pidetyssä rock-tapahtumassa. Emme ymmärtäneet sitä, että Creatures olisi pitänyt kiinnittää Lovelle.

Kesäkuussa 1967 ilmestyi kuitenkin Love Recordsin toimesta Kirkan ensimmäinen iskelmä-single.

– 15-vuotias Kirka tuli tekemään ensimmäistä singleään meille, mutta pop-iskelmän tekeminen ei kuulunut levy-yhtiömme vahvuuksiin. Myös Maarit Hurmerinnan kohdalla kävi hieman samalla tavalla. Olen erittäin tyytyväinen levyistä, joita Maarit teki meille, mutta läpimurtonsa hän teki ”Jäätelökesä” -nimisellä kappaleella, joka ilmestyi Finnlevyllä vuonna 1978.

– Kirkan sisko Muska Babitzin puolestaan teki ensimmäisen levynsä Scandialla vuonna 1971. Hän siirtyi kuitenkin Loveen ja vuonna 1973 ilmestynyt levy Muska ja single Krokotiili rock nostivat naisen suuren yleisön tietoisuuteen.

– Teimme rockin ohella musiikillisesti paljon muitakin asioita, joihin toisissa levy-yhtiöissä ei oltu samalla tavalla panostettu esimerkiksi lastenmusiikin ja etnon saralla.

Nuclear Nightclub

Vuoden 1975 kohokohta Love Recordsille oli Wigwamin Nuclear Nightclub -albumi.

– Jo tätä ennen amerikkalaisen Rolling Stone -lehden toimittaja Lester Bangs oli kirjoittanut Love Recordsista ylistävän artikkelin.

– Hajonneeksi oletetun Wigwamin ns. paluulevy Nuclear Nightclub oli arvostelu- ja myyntimenestys. Levyn myötä suomalainen rock oli lähempänä kansainvälistä läpimurtoa kuin koskaan aikaisemmin.

Wigwam ja bändin ”äidin”, eli Blues Sectionin historia oli lähes yhtä pitkä kuin Love Recordsin historia.

– Olimme työskennellet pitkään yhtyeen jäsenten kanssa, mutta todellinen läpimurto oli kuitenkin ennen vuoden 75 albumia jäänyt saavuttamatta. Vaikka yhtyettä arvostettiin kriitikoiden, muiden soittajien ja progen kuuntelijoiden keskuudessa korkealle, niin tämä ei näkynyt bändin levymyynnissä ennen vuotta 75 Luulosairas-singleä lukuun ottamatta.

Kulttimaineessa edelleen

Love Recordsin konkurssi 1979 teki yhtiöstä jollain tapaa myös myyttisen ja eri tahot yrittivät tehdä asioita yhtiön pelastamiseksi.

– Otin yhteyttä SKP:n kansanedustajaan Markus Kainulaiseen, joka suhtautui yhtiömme taloudelliseen tukemiseen myötämielisesti, mutta pyysi varmistamaan asian Taisto Sinisalolta. Menin Sinisaloa vastaan lentokentälle, hänen saapuessaan Moskovasta. Selitin hänelle yhtiön tilanteen ja hän lainasi meille 40 000 markkaa.

Love Records nauttii edelleen eräänlaisesta kulttisuosiosta.

– Se johtuu varmasti osaltaan siitä, että saimme aikaiseksi eräänlaisen suunnan muutoksen suomalaisessa musiikkiskenessä sekä siitä, että tuotantomme laajensi suomalaista musiikkikulttuuria.

Love Records arvostetaan edelleen hyvin korkealle.

– Minulle on usein sanottu, että Love tarjosi ensimmäisenä nuorisolle oman äänen ja oman kanavan tehdä pop- ja rockmusiikkia sekä työväenmusiikkia ja marginaalista musiikkia, joita muut levy-yhtiöt eivät julkaisseet.

Muutamia Loven artisteja Blomin sanoin

Rauli Badding Somerjoki (1947 – 1987)

– Badding oli tavattoman lahjakas ja omaperäinen artisti. Ihmisenä hän oli hyvin arka, epävarma ja varovainen. Tähän hänen alkoholinkäyttönsäkin varmasti osaltaan liittyi.

Wigwamin rumpali Ronnie Österberg (1948 – 1980)

– Ronnie oli minulle hyvin läheinen.  Hän kuului ydinporukkaan, joka pyöri paljon Love Recordsin studiolla. Ronnie oli nuori nätti kundi, monen bändin suosikki ja erittäin hyvä rumpali. Hän soitti monessa eri yhtyeessä, mutta oli loppuun asti uskollinen Blues Sectionille ja sen jälkeen perustetulle Wigwamille.

– Ronnie sairasti ykköstyypin diabetesta. Kun hän joskus dokasi, niin hän meni diabeteksesta johtuen aika sekaisin viinasta. Tämä aiheutti perheriitoja ynnä muuta.

– Olin aina ihaillut häntä siitä, että hän uhrasi itsensä musiikille ja taiteelle: hän ei tehnyt musiikkia koskaan rahasta, vaan eli Loven mukana sen vaikeina ja hyvinä aikoina. Olin onnellinen, että Ronnie pärjäsi niin hyvin ja teki hienon uran Love Recordsilla, Blom muistelee liikuttuneena.

Vuonna 1980 Ronnie Österberg teki itsemurhan.

Pekka Streng (1948 – 1975)

– Muistan kun Streng käveli Love Recordsin toimistoon sisään ja kertoi, että hänellä on syöpä ja että hän haluaisi tehdä levyn. Ei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa lahjakkaan artistin levyttää.

– Streng oli hyvin herkkä, hiljainen ja ajatteleva ihminen. Hänen surumielisyytensä johtui varmasti juuri syövästä, keneenpä se ei olisi vaikuttanut, että tietää kuolevansa piakkoin.

Juice Leskinen (1950 – 2006)

– Juice oli verbaalisesti lahjakas, piikikäs ja humoristinen. Vaikka monilla oli Juicen kanssa vaikeuksia, niin itse tulin hänen kanssaan hyvin toimeen. Juicen persoona jakoi vahvasti ihmisten mielipiteitä. Olimme Juicen kanssa ystäviä sekä työ- että vapaa-ajalla ja muun muassa matkustelimme yhdessä.