Vaalirahakohu ja EU:n perustuslaki

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 23 / 6.6.2008

Jos olisi puhdasverinen salaliittoteorioiden kannattaja, tekisi mieli uskoa, että vaalirahoituskiipeliin joutuneet valtapuolueet ja johtavat poliitikot ovat tahallaan järjestäneet itsensä julkisuudessa ryvetettäviksi. Vaalirahoitusskandaali nimittäin peittää tehokkaasti alleen sen, että EU:n perustuslaki eli Lissabonin sopimus on eduskunnan käsittelyssä ja tulee lopullisesti hyväksyttäväksi lähipäivinä

Lissabonin sopimus on EU:n kaikkein salaisimmin ja nopeimmin laadittu asiakirja – ainakin tähän saakka. EU-maiden kansalaisille se on selitetty vain unionin sopimusviidakkoa selventäväksi, toimintaa uudistavaksi ja kansalaisten perusoikeudet vahvistavaksi asiakirjaksi. Todellisuudessa se antaa EU:lle ylikansallisen Euroopan liittovaltion perustuslaillisen muodon ja tekee jäsenmaista tämän liittovaltion provinsseja.

Sopimus laajentaa entisestään unionin valtaa. Se tekee EU:n perustuslaista ja muusta lainsäädännöstä entistä ehdottomammin jäsenmaiden perustuslakien ja muun lainsäädännön yläpuolella olevia. Käytännössä se merkitsee suurten jäsenmaiden hallitusten vallan kasvattamista kansalaisten ja pienten maiden vaikutusmahdollisuuksien kustannuksella.

Samalla kun EU:ta kehitetään yhä enemmän liittovaltioksi, siitä muovataan myös sotilasliittoa. Sopimuksen mukaan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä sotilaallista toimintaa kehitetään yhteistyössä Naton kanssa ja sopusoinnussa Natossa päätetyn linjan kanssa. Tämä romuttaa lopullisesti Suomen liittoutumattomuuden.

Markkinoiden ja pääomaliikkeiden vapaus julistetaan sopimuksessa unionin perustavaksi laiksi. Sille alistetaan työntekijöiden oikeudet, julkiset palvelut ja ympäristönsuojelu. Talous- ja rahaliiton uusliberalistiset normit pyritään tekemään koskemattomiksi.

Lissabonin sopimus on lopullinen kuolinisku EU:n jäsenmaiden täysivaltaisuudelle ja itsenäisyydelle. Se on sitä, uskottelevatpa "vaaleilla valitut" johtajamme mitä muuta tahansa. Lissabonin sopimuksen läpi ajaminen jäsenmaiden parlamenteissa on EU-maiden kansoja vastaan vuosia harjoitetun juonittelun, harhautuksen ja junttauksen huipentuma. EU:n perustuslain hyväksymisen suuruusluokkaa olevan rikoksen rinnalla kotoisat vaalirahasotkut ovat – jos vähän liioitellaan – kuin hyttysen jätös Saharan erämaassa.

Lissabonin sopimuksesta olisi luonnollisesti kuulunut järjestää kansanäänestys. Kun suomalaisille on mielipidekyselyssä kerrottu EU:n perustuslain sisällöstä ja todettu sen tekevän EU:sta entistä enemmän liittovaltion, 59 prosenttia vastanneista on sanonut sille "ei" ja vain 22 prosenttia "kyllä". Sopimusta ei uskallettu alistaa kansanäänestykseen Suomessa eikä muissakaan jäsenmaissa lukuun ottamatta Irlantia, jonka oma perustuslaki siihen velvoittaa.

EU:n perustuslain jääminen vaalirahaskandaalin varjoon on varmaankin sattumaa. Mutta yhteys näillä asioilla on. Ensiksikin siten, että EU on todellinen lobbauksen ja korruption paratiisi, ja EU:n piirissä läpi voideltavilla asioilla on yhteys suomalaiseen politiikkaan. Ja toiseksi Suomen EU-ratkaisujen historian kautta. Voidaan kysyä, kuinka paljon ja keiden rahoja esimerkiksi keskustan ja vasemmistoliiton käännyttämiseksi EU-jäsenyyden ja sitä seuranneiden ratkaisujen kannalle on käytetty, jos on käytetty. Ja mitä voitelurahoja liikutellaan tästä eteenpäin?

ERKKI SUSI