Vallankumouksen ja seksikkäämmän yhteiskunnan puolesta

05.08.2016 - 11:00

Russell Brand on brittiläinen näyttelijä, stand up -koomikko, kirjailija ja kolumnisti. Brand on jo pidemmän aikaa jakanut mielipiteitä yhteiskuntakriittisellä ja kantaaottavalla stand up -komiikallaan, kirjoituksillaan, ulostuloillaan ja ajatuksillaan, joiden kantavia teemoja ovat olleet muun muassa oikeudenmukaisuus, väitteet edustuksellisen demokratian rappiosta sekä hallitusten ja puolueiden ajama politiikka, joka palvelee pienen vähemmistön, eli ”jalokivibussissa” matkustavien etua. Kustannusosakeyhtiö Sammakolta ilmestyi hiljattain Mikko Pihlajavirran suomentamana Brandin teos Vallankumous.

Sammakon Seppo Lahtinen selventää, mistä Brandin tuoreessa Vallankumous-kirjassa oikein on kyse.

Brittiläisen luokkayhteiskunnan raadollisuus

Brand on lähtöisin Pohjois-Lontoosta köyhistä olosuhteista.

– Brand eli lapsuutensa yhdessä yksinhuoltajaäitinsä kanssa. Hän ajautui huonoille teille teini-ikäisenä ja tämä vei nuorukaisen syvälle huumeiden maailmaan. Asiat ovat elämässä usein pienestä kiinni, eikä Brand jäänyt sille tielle, vaan onnistui riuhtaisemaan itsensä eroon huumeista.

– Vallankumous-kirjassa Brand palaa lapsuutensa ja nuoruutensa maisemiin Pohjois-Lontooseen. Brandin mukaan asiat ovat siellä menneet vain ja ainoastaan huonompaan suuntaan. Ilmassa on toivottomuutta, epätoivoa ja eriarvoisuus brittiläisessä luokkayhteiskunnassa on kasvanut entisestään: rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Ainoastaan tarjolla oleva huumevalikoima on köyhillä alueilla lisääntynyt ja yhä useampi nuori pyrkii huumeiden avulla pakenemaan raadollista todellisuutta.

Ostoskeskus: nykypäivän temppeli

Brand vertaa teoksessaan ostoskeskuksia kirkkoihin, joita systeemi tarjoaa pyhyyden paikoiksi kulutushysterian pauloihin upotetuille kuluttajille.

– Hän suhtautuu kriittisesti nyky-yhteiskunnan suitsuttamaan kulutuskulttuurin sekä siihen, että ostamalla saisit hankituksi itsellesi henkisen ja sisäisen rauhan tai jonkinlaisen täyttymyksen. Kirjan kantavana teemana on, että tällainen ajattelu on täysin kestämätöntä ja täyttä paskaa.

Brand on kärsinyt elämänsä aikana monista riippuvuuksista.

– Hän on klassinen addiktiivinen persoonallisuus ja oli aikanaan todella pahassa huumekoukussa. Tämän lisäksi hän on kärsinyt muun muassa seksiriippuvuudesta sekä maanisesta halusta olla kuuluisa ja kieltämättä myös onnistunut tavoitteessaan varsin hyvin: Brand on Englannissa hyvin tunnettu hahmo ja myös arvostettu erityisesti stand up -komiikastaan.

Yhteiskuntakriittinen stand up -koomikko

Brand ei stand up -komiikassaan hyväile valtaapitäviä.

”Suomessa stand up on liian kilttiä, eikä meillä oikeastaan juuri ole yhteiskuntakriittistä tai poliittista stand up -kulttuuria saati sen esittäjiä.”

– Brandin esiintymiset ovat varsin rajua ja radikaalia tykitystä. Stand upin hyvin puoliin kuuluukin se, että siinä on mahdollista reagoida hyvin nopeasti yhteiskunnallisiin epäkohtiin, maailman tilanteeseen ja politiikkaan.

– Mielestäni myös Suomessa olisi tilausta rajummalle stand up -komiikalle. Suomessa stand up on liian kilttiä, eikä meillä oikeastaan juuri ole yhteiskuntakriittistä tai poliittista stand up -kulttuuria saati sen esittäjiä. Suomalainen stand up on luonteeltaan sketsityyppistä, eikä siinä juurikaan pureuduta yhteiskunnallisiin ongelmiin ja epäkohtiin. Suomalaispoliitikkojen toimintaa ja politikointia seuratessa ei voi muuta kuin ihmetellä sitä, miksi meidän koomikkomme eivät tartu hanakammin aiheisiin, joita heille lähes päivittäin tarjottimella tuodaan. Se olisi oivallinen tilaisuus esittää kritiikkiä.

”Chomskylainen”

Noam Chomskyn kirjoitukset ovat olleet Brandille suuri innoituksen ja inspiraation lähde.

– Chomsky on herättänyt Brandin yhteiskunnalliseen ja kriittiseen ajatteluun. Vallankumousta voidaankin jossain määrin pitää eräänlaisena kansantajuisena ja populaarina versiona monista Chomskyn käsittelemistä aiheista. Kirjassa korostetaan yhteisöllisyyttä ja sen voimaa sekä sitä, että päätöksenteon tulisi olla mahdollisimman lähellä ihmistä ja ihmisen kokoista.

– Mikäli Brandin teos onnistuu levittämään suomalaislukijoiden keskuuteen tietoa maailmanlaajuisista yhteiskunnallisista epäkohdista ja ympäristökysymyksistä, niin olemme mielestäni kustantamona onnistuneet. Oletan että Brandin tapa kirjoittaa vetoaa hyvin myös nuorempiin lukijoihin. Kirja oli kaikessa rehellisyydessään julkaisemisen arvoinen ja se saattaa innostaa lukijoita perehtymään myös muuhun kriittiseen kirjallisuuteen.

”Brand on nostanut kissan pöydälle ja vaatii, että epäkohdasta tulee ja pitää voida puhua.”

– Brand painottaa myös henkisyyttä, eli sitä, että ihmiset ryhtyisivät hakemaan muutosta ja ratkaisua omasta itsestään, eikä ostoskeskushelveteistä kaiken materiaalimassan keskeltä, koska halu muutokseen löytyy meistä.

– Brand kritisoi ankaralla kädellä Panamaa sekä muualle levinneitä veroparatiiseja, eikä siedä sitä, että rikkaat eivät maksa veroja ja elävät ikään kuin yhteiskunnan siivellä muiden tekemän työn hedelmistä nauttien sekä samalla hyötyvät ilmaiseksi yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Brand on nostanut kissan pöydälle ja vaatii, että epäkohdasta tulee ja pitää voida puhua.

– Brandin Vallankumous on siinäkin mielessä poikkeuksellinen teos, että hän tulee virallisten instituutioiden ulkopuolelta ja tämä on hyvin raikasta. Jos Suomessa esimerkiksi joku näyttelijä uskaltautuisi astumaan valtavirta taloustieteilijöiden varjelemalle maaperälle, niin hänet komennettaisiin takaisin näyttömälle ja pyydettäisiin olemaan puuttumatta asioihin, joista hänellä ei ole riittävästi asiantuntemusta.

– Suomalaisessa politiikassakin annetaan usein ymmärtää, että tietyt asiat ovat tavalliselle kansalle liian hankalia oivaltaa: miten omaan arkeemme vaikuttavat asiat voisivat mukamas olla liian vaikeita ymmärtää?

– Brand sivaltaakin teoksessaan tällaista ajattelutapaa vastaan, eikä suo tietyn alan edustajille yksinoikeutta sen määrittelemiseen, mikä on enemmistön etua parhaiten ajavaa politiikkaa. Myös Sammakossa tiedostetaan suomalaiseen yhteiskuntaan pesiytynyt auktoriteettien suitsuttaminen ja saamme varmasti kuulla kritiikkiä siitä, että olemme antaneet Brandille suunvuoron yhteiskuntaan ja talouteen liittyvissä kysymyksissä. Asioista voidaan toki olla eri mieltä, mutta tärkeintä on kuitenkin se, että meillä jokaisella on lupa tuoda julki mielipiteemme myös tulevaisuudessa.

Maailman tilaa ja harjoitettavaa politiikkaa kritisoivaa kirjallisuutta ilmestyy nykyisin tavallista enemmän: miten Brandin teos mielestäsi eroaa muista?

"Brand on pistänyt itsensä totaalisesti likoon ja osaa myös nauraa omille vajaavaisuuksilleen."

– Teos on hyvin henkilökohtainen: Brand on pistänyt itsensä totaalisesti likoon ja osaa myös nauraa omille vajaavaisuuksilleen. Kirjaa voidaan jossain määrin pitää jopa hullurohkeana. Arvostan suuresti muun muassa Chomskya ja monia muita yhteiskuntateoreetikoita, mutta juuri se, että Brand peilaa henkilökohtaisia kokemuksiaan ja hyödyntää niitä yhteiskunnallisten epäkohtien analysoimisessa, tekee Vallankumouksesta kiinnostavan teoksen, tuoden samalla mukavan lisän puhtaasti teoreettisen kirjallisuuden rinnalle.

Matka

Vaikka Brand kuuluu taloudellisesti hyväosaisiin, niin hänen teoksensa ei silti vaikuta tekopyhältä saarnaamiselta.

– Hän on kokenut henkilökohtaisessa elämässään myös yhteiskunnan nurjan puolen, eli hänellä on kokemusta siitä, mitä tarkoittaa olla pohjalla. Hän on kirjassaan vilpittömästi sitä mieltä, että maailma kulkee nykyään väärään suuntaan.

– Teoksessa on kyse Brandin henkisestä heräämisestä ja epäkohtien havaitsemisesta omien kokemusten kautta. Hän on teoksessa selvästikin matkalla jonnekin ennalta määritelmättömään. Hän uskaltaa tehdä kokeiluja henkisen rauhan löytämiseksi. Hän ei pelkää virheitä, eikä sitä, että karauttaisi tulkintoineen karille.

– Brandin mukaan nykymenolla on niin rappiolliset ja tuhoisat seuraukset, että jotain muuta on nyt keksittävä uusliberalistisen kulutuskulttuurin tilalle, koska muuten ihmiskunta ja ympäristö tulevat tuhoutumaan. Brand on kuin vierivä kivi joka ei sammaloidu, vaan hän pyrkii jatkuvasti löytämään uusia tapoja tehdä, jotta maailmasta tulisi parempi paikka elää.

– Brand haluaa sanoa lukijoille sen, että nykyinen norsunluutorneissa istuvien rikkaiden paapomispolitiikka sekä tämän seurauksena enemmistöön kohdistuva epäoikeudenmukaisuus ovat yksinkertaisesti väärin, eikä tällaisella politiikalla ole mitään tekemistä demokratian kanssa.

Kapitalismin kritiikki

Brand puhuu kirjassaan usein ”jalokivikoristeisen bussin matkustajista”: keitä he ovat ja miten hänen kritiikkinsä pientä vähemmistö kohtaan ilmenee?

”Brand haluaa puhkaista sen kuplan, missä varakas eliitti elää vailla minkäänlaista kosketusta todellisuuteen ja ihmisten hätään.”

– Sammakolta ilmestyy syksyllä Noam Chomskyn teos Kuka hallitsee maailmaa ja on hienoa että Into Kustannukselta ilmestyy Thomas Pikettyn Pääoma 2000-luvulla. Brand on valanut teoksensa teoreettisen puolen näiden herrojen ajatusten pohjalle. Hän siteeraa ajoittain heidän ajatuksiaan sekä soveltaa niitä luovalla ja omaperäisellä tavalla, suunnaten siten kritiikkinsä pienen vähemmistön etua varjelevaan päätöksentekoon ja politiikkaan.

– Brand haluaa puhkaista sen kuplan, missä varakas eliitti elää vailla minkäänlaista kosketusta todellisuuteen ja ihmisten hätään. Brand toivoo, että myös jalokivibussin matkustajat rupeaisivat vakavasti pohtimaan sitä, onko jatkuvasti kasvava eriarvoisuus aidosti kenenkään etu. Hän on sitä mieltä, että jakamalla voidaan saavuttaa parempi yhteiskunta kaikille.

Brand on hyvin perillä kapitalismin tuhoisista vaikutuksista luontoon ja ympäristöön.

– Luonnon, ympäristön ja kapitalismin välinen liitto on Brandin mukaan yhtälö, joka ei voi toteutua. Lajeja tuhoutuu jatkuvasti ympäriltämme, eikä ihmisenkään asema ympäristökatastrofien seurauksena parane, päinvastoin. Sitten meiltä löytyy Donald Trumpin ja Vladimir Putinin kaltaisia äijiä, jotka eivät välitä paskaakaan maapallon tilasta ja tulevaisuudesta.

– Suuren rahan pauloissa olevat ovat sitä mieltä, että taloudellisen voiton nimissä koko maailma pitää valjastaa kapitalismin palvelukseen ja puheet luonnon suojelemisesta pitää jättää täysin omaan arvoonsa. Joiltakin on täysin unohtunut se, että olemme yhtä niin ilma, ihmiset, eläimet kuin kasvit ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

– Tämänkaltainen kriittisyys on Brandin ympäristöajattelulle ominaista ja se on hyvin kaukana markkinatalousvetoisesta uusliberalistisesta bisnesajattelusta, jossa kaikki pitää uhrata kapitalistisen järjestelmän säilyttämisen nimissä. Brand on täysin eri mieltä. Hänen mukaansa koko järjestelmä pitää muuttaa ekologisemmaksi, järjestelmäksi, jossa suuryritykset eivät voi rällästää vapaasti muista piittaamatta. Brandin mukaan on olemassa toivoa, koska suurin osa ihmisistä ajattelee eritavoin kuin suuren rahan edustajat: se pitää vain saada näkyväksi.

Äänestämisestä

Brand kritisoi teoksessaan vaaleissa äänestämistä.

– Hän oli jossain vaiheessa sitä mieltä, että äänestäminen on täysin turhaa, mutta on kuitenkin viimeaikoina päivittänyt näkemyksiään ja kannustanut brittejä äänestämään Työväenpuoluetta.

– Brandin aikaisemmat lausunnot äänestämisen turhuudesta nostivat Britanniassa valtavan kalabaliikin. Brandin näkemys pohjautui siihen, että kaikki parlamentissa olevat puolueet ja heidän johtohahmonsa imaistaan aina osaksi järjestelmää ja sen rakenteita sekä ostetaan hiljaisiksi, eivätkä he näin ollen pysty ajamaan niitä asioita, joita ovat vaalien alla vaalitilaisuuksissa luvanneet.

”Kaikki asemansa vakiinnuttaneet puolueet ajavat Brandin mukaan aina suurpääoman etuja ja intressejä.”

– Brand onkin sitä mieltä, että ihminen joka lähtee kirkasotsaisena ja idearikkaana mukaan politiikkaan tulee lopulta saastumaan ja luopumaan periaatteistaan. Politiikoilla ei ole kosketuspintaa ihmisten arkeen kuin ainoastaan vaalien alla: poliitikot ovat Brandin mukaan vieraantuneet kansasta, heidän huolistaan ja murheistaan. Siksi hän ei pidä puoluepolitiikkaa hyvänä asiana, vaan luottaa huomattavasti enemmän kansasta lähtevään liikehdintään ja kansalaisaktivismiin, koska kaikki asemansa vakiinnuttaneet puolueet ajavat Brandin mukaan aina suurpääoman etuja ja intressejä.

Brand vaatii rahaa pois politiikasta.

– Siksi ettei vaaleja olisi mahdollista voittaa rahalla ja että samalla korruptio vähensi huomattavasti. Toivoisin että Suomessakin joku uskaltaisi toimia Brandin tavoin ja lähtisi kunnolla penkomaan suomalaisen politiikan väärinkäytöksiä: tämä vaatii rohkeutta ja piittaamattomuutta siitä, mitä muut ajattelevat.

Occupy-aktiivi

Brand tunnetaan myös kansalaisaktivistina ja hän on osallistunut laajoja kansanjoukkoja keränneeseen Occupy Wall Street -liikehdintään.

– Hän ei tässäkään tapauksessa pelkää itseironiaa. Hän on kertonut useaan otteeseen, että tapahtumissa on ihmisiä jotka elävät pahvilaatikoissa ja hän saapuu paikalle Mersulla. Hän haluaa joka tapauksessa olla mukana, nousta puhujanlavoille ja käyttää puheenvuoroja tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta.

– Brandiin suhtaudutaan Occupy-aktiivien keskuudessa pääsääntöisesti hyvin, eikä sitä pahekusta, että myös varakkaat nousevat barrikadeille. Monet aktivistit ja jopa anarkismin nimeen vannovat ovat antaneet siunauksensa Brandin toiminnalle, eivätkä he pidä häntä kaupallisena pellenä. Brand kuitenkin varmasti jakaa mielipiteitä aktivistien, mutta ilmeisesti hänen toimintaansa suhtaudutaan voittopuolisesti myönteiseen sävyyn.

Vallankumous

Brand ei luota vallankumoukseen perinteisessä mielessä.

– Se on varsin luonnollista, kun lukee historiaa ja huomaa, mitä monien vallankumouksien jälkeen on tapahtunut. Brand luottaa yksilön sisällä tapahtuvaan muutokseen ja sen voimaan, koska muutos on ensin tapahduttava omassa itsessään ja tavassamme hahmottaa maailmaa: ihmisen tulee kasvaa henkisesti ulos kulutuskulttuurin kahleista sekä tuntea rakkautta ja myötätuntoa lähimmäisiämme kohtaan. Henkilökohtaisen muutoksen jälkeen olemme Brandin mukaan valmiita vallankumoukseen. Kuten Gandhi aikanaan totesi: ”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.”

Brand taistelee teoksessaan myös seksikkäämmän yhteiskunnan puolesta.

– Jo yksin se olisi nykyistä seksikkäämpää, että ihmiset kokisivat aidosti kykenevänsä vaikuttamaan asioihin ja sitä kautta kiinnostus ympäröivää yhteiskuntaa sekä politiikkaa kohtaan kasvaisi. Päätöksenteko tulisi tuoda lähelle ihmistä: ei seksikkyys välttämättä sen kummallisempaa ole.

Tekijä

Kirjoittajan artikkelit

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Kulttuuri

Kommentit (0 kpl)

Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä

Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.