VIIKON KOLUMNI: Tuuleen huutamista

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 4 / 30.1.2009

Vaikka olen melkein koko aikuisikäni tuntenut olevani tuuleen huutaja, niin viime aikoina tunne on ollut tavallista voimakkaampi. Kun ystävät raivoavat sitä, miten israelilaiset sionistit tekevät sotarikoksia ja toiset ystävät laskevat sitä, miten monta Qassam-rakettia Hamas on ampunut, niin viesti rauhasta tuntuu tuuleen huutamiselta.

Pöyristyttäviä sotarikoksia, joita en millään pysty järjelläni tai tunteillani käsittämään, on tapahtunut. Historiallisia vääryyksiä, etnisiä puhdistuksia, jatkuvaa epäoikeudenmukaisuutta, on tapahtunut ja tapahtuu. En väitä, että juutalaisten ja palestiinalaisten kesken syyllisyys olisi jotenkin fifty-fifty. Mutta kaikesta huolimatta kieltäydyn näkemästä asioita muuten kuin Kekkosen ajan ulkopoliittisten silmälasien läpi. Emme ole tilanteessa tuomareita vaan lääkäreitä.

Jos kieltäydymme näkemästä yhtäällä pelkkiä vihollisia ja toisaalla puhdasotsaisia sankareita, voimme saada jotain aikaan. Me voimme asettua rauhan puolelle sotaa vastaan. Mutta helppoa se ei ole. Kunnioitan syvästi niitä juutalaisia ja palestiinalaisia rauhanaktivisteja, jotka kieltäytyvät vihaamasta ja tappamasta, ja toimivat yhteistyössä oikeudenmukaisen rauhan puolesta. He tekevät sitä työtä henkensä uhalla.

Itse olen kokenut, että täällä Suomessakin, maantieteellisesti melko kaukana Lähi-idästä, joutuu aggressioiden kohteeksi, kun ei ole innostunut tappohommista vaan puhuu rauhasta. Toisten mielestä Israelilla ei ole oikeutta olla valtiona olemassa ja toisten mielestä kaikki muslimit pitäisi tappaa. Mutta kyllä minä jaksan vielä tuuleen huutaa, ehkä se jonkun korviin kuuluu?

o o o

Kun nyt kaikki maailman ihmiset ovat, ainakin puheissaan, kovin huolestuneita ilmastonmuutoksesta ja maailman tulevaisuudesta, olen päättänyt kantaa korteni kekoon. Ja pelastaa maailman, ainakin omalta ja perheeni osalta!

Lehdistä olen antanut itseni lukea palstametreittäin juttua tuulivoimasta ja miten se on hyvä ja hieno ratkaisu myös tällaiselle tavalliselle omakotitalossa asuvalle asuntovelalliselle.

Päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja ottaa kunnasta selvää, että millaista lupalappua tarvitaan kun tuulimyllyn tontilleen pystyttää. Rakennustarkastaja puhelinlinjan toisessa päässä meni täysin sanattomaksi. Pitkän hiljaisuuden ja huokailun jälkeen hän lupasi soittaa muutaman päivän päästä takaisin selviteltyään asiaa ensin. Ei ollut EU:n ilmastotavoitteista muistettu ilmeisesti kuntatasolle informoida.

En tästä lannistunut vaan ajattelin katsoa ja vertailla netissä erilaisia tuulimyllyjä. Katin kontit, pitkän etsimisen jälkeen löysin pari firmaa, joihin otin sähköpostitse yhteyttä. Vastauksista en tullut juuri hullua hurskaammaksi.

Mutta jatkan salapoliisityötä ja ehkä jonakin päivänä tuulimylly jauhaa energiaa meidän tarpeisiimme. Ettei minun tarvitse ihan yksikseen yhä yltyvissä tuulissa meluta.

MARKKU TULANDER

markkutulander(at)hotmail.com