VIIKON PAKINA: Monta kanaa kynimättä
Tulisipa vaalit ja vaalikampanja, niin olisi köyhälläkin ystäviä, on moni huokaillut. Ja nythän vaalit ovat ovella. Ilmassa on kyläkilpailujen tuntua ja vaalikampanjassa sähäkkyyttä kuin tonnissa unitabletteja.
Mutta loppua kohti vaalikampanja petraa kuin sika juoksuaan. Puolueet harjoittavat kiivasta köyden-, kissanhännän- sekä välistävetoa. Ne kehuvat itseään maasta taivaaseen ja kiireestä kantapäähän, etsivät toisten puolueiden Akilleen kantapäätä ja kaivavat niille kuoppaa. Ne ajavat itseään kuin käärmettä pystyyn kovat piipussa pelkäämättä, että pää tulee vetävän käteen. Ne nuolaisevat ennen kuin äänet tipahtavat uurniin.
Lähes kaikki puolueet uskottelevat, että suu on pantava säkkiä myöten, mutta silti suuret sanat lähes halkaisevat niiden suun. Muuten ne kohtelevat äänestäjiä kuin kukkaa kämmenellä ketunhäntä kainalossa antaakseen heille vaalien jälkeen palttua, huutia ja rukkaset. Paitsi SKP, joka vaatii: Jako uusiksi!
Vaalitaistelussa pestään käsiä kuin Pilatus Jeesusta tuomitessaan, ripotellaan tuhkaa pään päälle, vuodatetaan krokotiilinkyyneleitä, potkitaan aisan yli, mennään yli siitä mistä aita on matalin, nostetaan kissa pöydälle, pyyhitään sillä pöytää, kierretään karvoihin katsomatta sen haudatun villakoiran ydintä, johon kalikka on kalahtanut, sekä lyödään vyön alle. Silminnäkijöiden vakuutukset eivät useinkaan vastaa vahinkoja.
Median harjoittaman SKP:n vastaisen vaalisyrjinnän alalla on peräti annettu kirveelle töitä. Äänestäjistä riippuu, iskevätkö hutkijat kirveensä kiveen ja joutuvatko he heittämään kyseisen kirveen järveen vai seisooko lopussa kiitos.
Useimmat puolueet, joita omat jäljet pelottavat, toivovat hartaasti, etteivät äänestäjät osaisi erotella jyviä akanoista, vaan antaisivat arpisten haavojen olla ja ostaisivat sian säkissä. Sanotaanhan sitä paitsi, että valhe ehtii hyvin kulkea maailman ympäri sillä välin kun totuus vasta vetää saappaita jalkaansa.
Mutta monet opin tiellä oppineet äänestäjät tietävät, että joka ei vanhoja muistele, sitä sahataan silmään. He ovat oppineet, että on turha puhua pukille, joka on pantu kaalimaan vartijaksi, ja helpompi on kamelin pujottaa lanka neulansilmään kuin lupauksensa toistuvasti pettäneiden parantaa tapansa.
Heidän kanssaan äänestäjillä, ei vähiten eläkeläisillä, on monta kanaa kynimättä, oikeastaan kokonainen kanala.
* * *
– Herra ministeri, miten sujuu taistelu työttömyyttä vastaan?
– Hyvin, olemme jo voiton puolella.
– No miksi Suomessa sitten on niin paljon työttömiä?
– He nähkääs ovat häviöllä.
* * *
Eduskuntapuolueen kansanedustaja lääkärin vastaanotolla:
– Tohtori, auttakaa minua, muistini on niin huono, että unohdan kaikki antamani lupaukset lähes välittömästi.
– Kuinka kauan tätä on jatkunut?
– Ai mitä on jatkunut?
EERO