VIIKON PAKINA: Tanssi yli hautojen
Herrat ovat aina vaatineet kukistamiltaan ihmisiltä katumusta ja anteeksipyyntöä. Siis niiltä, jotka ovat jääneet tappamatta
Näin oli jo Rooman orjakapinan jälkeen. Kaikkia orjia ei tapettu. Osa jätettiin henkiin, jotta he pyytäisivät anteeksi ja toimisivat orjina.
Amerikassa suurin osa alkuperäisväestöstä teurastettiin. Mutta ei sentään kaikkia. Osa suljettiin reservaatteihin, jotta he voisivat pyytää valkoiselta mieheltä anteeksi vastarintaansa.
Martti Luther kehotti tappamaan talonpoikaiskapinan osanottajat "kuin hullut koirat". Mutta jäi heitä henkiinkin, jotta he voisivat pyytää anteeksi.
Kun Suomen työläiset ja torpparit uskalsivat vuonna 1918 nousta herrojaan vastaan, heitä teloitettiin ja näännytettiin hengiltä vankileireillä kymmenin tuhansin. Henkiin jääneet ja heidän ja tapettujen lapset saivat liki seuraavat 30 vuotta osoittaa voittajilleen katumusta ja pyytää anteeksi olemassaoloaan.
SAK:n apulaisjohtaja Matti Viialainen ei taida tietää tätä. Kun vuoden 1918 punaisia työläisiä ja torppareita – niitä jotka jäivät tappamatta – ei juurikaan ole enää elossa, Viialainen vaatii nykyistä työväenliikettä pyytämään herroilta ja kirkolta anteeksi vuoden 1918 rikosta.
Ja se rikoshan oli nouseminen Suomen herroja ja heidän saksalaisia liittolaisiaan vastaan.
Viialainen ajoitti vaatimuksensa vapun tienooseen. Nappiajoitus, kuin erään patsaan siirtäminen Tallinnassa.
* * *
Matti ei tiedä juuri mitään historiasta. Mutta tietämättömiin Matin historiantulkinta menee täydestä: "Ensin nostatettiin vihaa tarkoituksella" "Sitten päätettiin ottaa valta asein laillisesti valitulta hallitukselta". Tämä "avasi portit koston kierteelle", "tartuttiin miekkaan ja miekkaan hukuttiin".
Jos Matti ei olisi vähän kainostellut tanssiessaan yli punaisten hautojen, hän olisi sanonut saman selvällä suomella: "Työväenliike oli itse syypää valkoiseen terroriin ja kymmenien tuhansien työläisten ja torpparien kuolemaan."
Todellinen tapahtumien kulku oli päinvastainen: Porvaristo pystytti ns. lujan järjestysvallan, jonka tarkoituksena oli nujertaa työväenliike. Jo vuoden 1917 puolella P-E. Svinhufvudin senaatti antoi valtakirjoja saksalaisten sotilashenkilöiden kiinnittämiseksi Suomen valtion palvelukseen, saksalaisia aselasteja saapui suojeluskunnille ja Saksan hallitukselta anottiin joukkojen nopeaa lähettämistä Suomeen.
Suojeluskunnat aloittivat aseelliset hyökkäykset työväkeä vastaan jo pari viikkoa ennen kuin työväki päätti vastatoimista eli vallanotosta. Myös C.G. Mannerheimin päätös sotatoimien aloittamisesta tehtiin ennen näitä vastatoimia. Vain Suomen itsenäisyyden virallinen luovuttaminen Saksalle tapahtui vasta 7. maaliskuuta.
Matin tulkinta on siis päin seiniä, mutta ehkä sillä Etelä-Savon maakuntajohtajan virka heltiää.
* * *
George Orwell pyöriskelee haudassaan. Helsingin Sanomat ilmaisjakelukylkiäisineen on päättänyt, että kun työväen vapusta ei kirjoiteta riviäkään, sitä ei ole olemassa.
EERO