Viiniä, savukkeita ja surullisia rakkauslauluja
Kokeneen musiikinkuluttajan olisi kai tullut jo aikaa sitten tajuta, että koskettavia lauluja syntyy mitä omalaatuisimmissa paikoissa.
Viime kesä pääsi silti yllättämään.
Näin kaksi keikkaa Ruotsin Tornionjokilaaksosta tulevalta Surunmaa-yhtyeeltä. Orkesteri oli, kaiketi taloudellisista syistä, liikkeellä vain laulaja-kitaristi Viktor Fors Mäntyrannan ja kitaristi Anders Fischerin voimin, mutta Suomen Lapista oli tarttunut mukaan viulistivahvistus Matti Kanabro.
Nyt Surunmaa palaa pääkaupunkiseudulle ja soittaa torstaina 7.10. Helsingissä Lepakkomies-ravintolassa Sörnäisten metroaseman tuntumassa. Yhtyeen musiikissa yhdistyy slaavilainen melankolia, blues, iskelmä ja Tom Waitsin rähisevä kauneus. Melodiat uppoavat välittömästi kaaliin ja instrumentaatio hivelee korvia. Meänkieltä, Torniojokilaakson vähemmistökieleksi luokiteltua murretta, tullaan luultavasti myös kuulemaan.
Ehdottomasti suositeltava tilaisuus boheemiuden ystäville.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Lauri Ylönen tuo uuden äänen Bad Wolvesin raskaaseen soundiin. Uusi versio kappaleesta Say It Again on enemmän kuin musiikkia – se on kohtaaminen. Kulttuuriteollisuus on paketoinut tunteet, Ylösen ääni toimii ja hengittää. Tässä raidassa kuuluu yhteistyön voima.
Brasilian rauhanliikkeen ikoni Socorro Gomes esitti polttavan marxilaisen puheenvuoron Caracasin kansainvälisessä rauhanseminaarissa Venezuelassa (25.7.). Puheessaan rauhanveteraani piirtää maailmankuvan imperialismin väkivallasta, hegemonian murentumisesta ja kansainvälisen solidaarisuuden välttämättömyydestä.
Voiko taide olla vapauttavaa, jos sen rahoitus perustuu sortoon? Elokuvien jakeluyhtiö Mubi on joutunut kansainvälisen taiteilijayhteisön hampaisiin saatuaan 100 miljoonan dollarin sijoituksen Sequoia Capitalilta — pääomasijoittajalta, joka rahoittaa Israelin sotateknologiaa ja hyötyy Gazan kansanmurhasta. Taiteen kentällä käydään nyt luokkataistelua: voiko kulttuuri todella palvella työväenluokkaa ja sorrettuja, jos sen taustalla vaikuttavat globaalin pääoman intressit? Mubin tapaus paljastaa, kuinka kulttuurituotanto kytkeytyy yhä tiukemmin kansainväliseen rahoituslogiikkaan, jossa taide uhkaa muuttua pelkäksi pääoman kulissiksi. Kysymys kuuluu: kenen ääni saa kuulua, ja kenen kustannuksella?
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.