Ystävyys on tie rauhaan
Jyväskyläläinen metallialan ammattimies Olavi Kokkonen tempautui mukaan rauhantyöhön muutama vuosi sitten ay-väen Pietarin-matkalla. Sen jälkeen hän on käynyt Pietarissa seitsemän kertaa. Keski-Suomen Rauhanpuolustajiin hänet puhutti järjestön puheenjohtaja Arto Salmi, jonka Kokkonen tunsi entuudestaan ammattiosastonsa toimikunnasta.
Kokkosen mielestä ystävystyminen eri kansallisuuksiin kuuluvien ihmisten kanssa on paras tapa edistää rauhaa. Siten myös jokainen voi omalta osaltaan ottaa vastuuta maailman tilasta.
–Jos on ystävä toisia kohtaan, se synnyttää ystävyyttä toisellakin puolella, hän uskoo.
Maahanmuuttajia on kohdeltava tasavertaisesti
Olavi Kokkonen on toiminut jo 22 vuotta oman työpaikkansa luottamusmiehenä. Hän harmittelee, että työntekijöitä on vaikea saada kiinnostumaan jopa omista palkoistaan, saati muista yhteiskunnallisista asioista.
–Ihmisten elämä on ehkä tehty liian helpoksi. He ovat tottuneet siihen, että joku muu hoitaa heidänkin asiansa, hän arvelee.
Työpaikkansa hän kertoo kansainvälistyneen jonkin verran viime vuosina. Noin 50 työntekijän yrityksessä puskevat töitä ecuadorilainen, meksikolainen, espanjalainen ja virolainen työntekijä syntyperäisten suomalaisten joukossa.
–On tärkeää, että ulkomaalaiset työntekijät saavat saman palkan kuin suomalaisetkin. Heidän etujaan pitää ajaa tasavertaisesti, Kokkonen painottaa.
Kansainvälistymispaineet ovat alalla kovat, koska esimerkiksi Jyväskylässä tulee olemaan lähivuosina jopa 300 – 400 metallialan työntekijän tarve. Tätä nykyä Jyväskylässä arvioidaan olevan vain noin 50 työkykyistä metallialan työtöntä.
Ay-liikkeellä riittää töitä
Viime kesänä Kokkonen innostui matkustamaan Ecuadoriin asti. Matkalle kannustivat paitsi hänen Ecuadorissa vaihto-oppilaana oleva tyttärensä, myös työtoveri Diego, joka tarjoutui matkaoppaaksi kotimaahansa. Diegon avulla Kokkonen pääsi kurkistamaan ihmisten arkeen maaseudulla.
–Köyhyyttä oli paljon. Työvälineet olivat samanlaisia kuin Suomessa 30 – 40 vuotta sitten. Metallityöpajoja yritin katsella, mutta eipä sellaisia näkynyt. Tuoreen vasemmistolaisen presidentin kansallistamisohjelma tuskin tuntuu maaseudulla vielä pitkään aikaan, hän tuumii.
Kokkonen sai tuntumaa myös sikäläisiin palkkoihin ja työväestön oikeuksiin. Kummatkaan eivät ole kovin hyvällä tolalla.
–Diegon bussikuskina toimiva veli tienaa 200 dollaria kuussa. Sillä hän elättää nipin napin itsensä, vaimonsa ja kaksi lastaan. Bussikuskeilla ei ole lomia, vaan lomailla voi vain omaan piikkiin ilman palkkaa, Kokkonen sanoo.
Vertailukohtana hän mainitsee tyttärensä isäntäperheen perheenäidin, joka työskentelee ministeriössä noin 350 dollarin kuukausipalkalla. Perhe on sikäläisittäin vauras.
Nato ei saa syrjäyttää YK:ta
Kokkonen sanoo, ettei hän ole juuri perehtynyt maailmanpoliittisiin kysymyksiin ja rauhan edistämiseen yleisellä tasolla. YK:n roolia kansainvälisen yhteistyön ja rauhan turvaajana hän kuitenkin pitää aivan keskeisenä.
–Kansainväliset kiistat pitäisi ratkaista YK:ssa. Nato on uhka kaikille, eikä se saa olla päällepäsmärinä, hän toteaa.
Suomen ulkopolitiikassakin olisi hänen mielestään parantamisen varaa. Nykymenolla hallitus uhkaa tehdä itsensä naurunalaiseksi, ja todelliset ongelmat, kuten Suomen hivuttaminen Natoon, jäävät huomiotta.
–Ei pitäisi mennä puhumaan kuten Häkämies, vaan pitää suu soukemmalla, Kokkonen ohjeistaa.
SATU KORTELAINEN