Beatles avasi portit musiikin riemuihin
Äskettäin Tampereelta Helsinkiin muuttaneen Kari Peitsamon muusikon uran lähtökohta on Nokialla vuonna 1963, kun tuolloin kuusivuotias poika löysi Beatles-purkat ja jäljennyskuvat. Ja kun Liverpoolin pitkätukkien musiikki aukeni hänelle, ei ilolla ollut rajaa.
– Se riemu ja ilo, mikä heidän musiikissaan oli, avasi minulle aivan uuden maailman, sanoo näinä päivinä 50 vuotta täyttävä rock-muusikko ja lauluntekijä.
Syntymäpäiviään hän ei suuremmin juhli, vaan on ”merkkipäivänään matkoilla” eli kahdella soolokeikalla. Toinen on baarikeikka Vantaan Länkkärissä, toinen taas esiintyminen Toijalan Kellariteatterissa
– Kai sitä voi pitää jonkinlaisena juhlakonserttinakin. Keikka tullaan äänittämään ja julkaisemaan albumina. Mutta eipä minulta ole aikaisemmin mitään live-äänitystä julkaistukaan, toteaa Peitsamo.
Pahan alku ja juuri ei ole DDR:ssä
Yhtä aikaa synttäriensä kanssa Peitsamo juhlii 30-vuotista rock-taivaltaan, sillä vuonna 1977 Love Records julkaisi hänen ensimmäisen albuminsa Jatsin syvin olemus, jonka biisistä Kauppaopiston naiset on tullut kestohitti. Sitä seurasi ensimmäinen LP Vedestä nousee kasvi, jonka nimeen liittyy Peitsamon tyyliin sopiva tarina.
– Eeva Joenpellolta oli ilmestynyt romaanitrilogia Vetää kaikista ovista, Kuin kekäle kädessä ja Sataa suolaista vettä. Ajattelin, että osaan minäkin sanoilla leikkiä, ja niin albumin nimeksi tuli Vedestä nousee kasvi.
Viisikymppinen rock-mies on 30 vuodessa julkaissut 50 albumia, mikä tiettävästi on Suomen ennätys. Uusin on elokuun alussa ilmestynyt The 50th Anniversary Album (50-vuotis juhla-albumi), jolla on laulu Back in the DDR (Takaisin DDR:ään).
– Se on kommentti nykyisen Suomen poliittiseen elämään, jossa sosialismin ihanteet pyritään tekemään epäilyttäviksi tai kelvottomiksi. Haluan sanoa sen, että kaiken pahan alku ja juuri on jossain muualla kuin silloisessa DDR:ssä, sanoo Peitsamo viitaten mm. Stasi-kohuun.
– Me taiteilijat olemme avainasemassa, sillä voimme sanoa senkin mitä muut eivät. Pääsemme laulujemme kautta käsiksi oikeistolaisten fraasien taustoihin.
Takavuosien hiljaisen kauden jälkeen Peitsamo on päässyt vauhtiin, sillä mainitun albumin jälkeenkin hän on tehnyt yksittäisiä biisejä ja keikkakalenteri on täynnä reilusti ensi vuoden puolelle.
– Kolmekymmentä ensimmäistä vuotta ovat muusikon ammatissa vaikeinta aikaa, hän virnistää.
Hatunnosto Love Recordsille
Mutta mitä mahtuu Beatles-oivalluksen ja viimeisimmän levyn väliin? Kari Peitsamon koti oli keskiluokkainen ja musikaalinen, sillä diplomi-insinööri isä soitti monia instrumentteja, pääasiassa pianoa ja viulua.
– Joskus 11-12–vuotiaana aloitin klassisen kitaran opinnot Tampereen musiikkiopistossa Kari Äikäksen johdolla. Hän oli todella hyvä opettaja, ja kävin neljä vuotta hänen tunneillaan. Äikäs opetti sellaisen kurinalaisuuden, josta on ollut hyötyä muusikon urallani.
Karilla ja kavereilla oli Ankkuli-niminen bändi ja mieli paloi kovasti keikoille. Siitä miten ensimmäinen levy syntyi, Kari Peitsamolla on mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan.
– Kuulin tamperelaisesta ohjelmatuotanto Tam-Tamista, jonne toimitin yhteystietoni. Myöhemmin vein demo-nauhan yhtiöön Jouko Karppaselle, joka lähetti sen Love Recordsin Atte Blomille.
Levyn teko tulikin sitten yllätyksenä. Karin piti soittaa kitarasoolo, mutta rohkeus ei vielä riittänyt. Niinpä sitten Juicen bändin basisti Juuso Nordlund soitti levylle Karin puolesta bassosoolon.
– Blom on hieno persoona, joka nosti monet uudet artistit Loven kautta julkisuuteen. Hän ei ajatellut vain musiikillisesti, vaan osasi lähestyä musiikkia myös sosiologisesti.
Niinpä Blom arvosti yhtälailla silloin keskiluokkaista Peitsamoa ja rajun työväenluokkaisesti laulanutta Remu Aaltosta. Peitsamo itse arvioi, ettei hänen lyriikkansa ollut perinteistä rock-renkutusta, vaan pikemminkin modernia runoa. Varhaisissa biiseissä on hänen itsensä mukaan linkkejä 50-luvun Chuck Berryn musiikkiin…..
HANNU OITTINEN
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
