Kollontai

Leninin johtaman kansankomissaarien neuvoston jäsenellä ja maailman ensimmäisellä naissuurlähettiläällä Aleksandra Kollontailla (1872-1952) oli suomalaiset sukujuuret. Hänen isoisänsä ja äitinsä olivat suomalaisia. Isoisä rakensi Muolaaseen Viipurin lähelle sukutilan, missä Aleksandra vietti lapsuutensa.

Erityisen mielellään Kollontai esiintyi 1900-luvun alussa Suomessa. “Joka kerta kun tulen Suomeen, tunnen olevani kuin kotona ja olenkin. Voinpa sanoa, että tämä maa tuntuu minusta suorastaan rakkaammalta kuin Venäjä. Johtuneeko se osaksi siitä, että äitini oli suomalainen, vai joh­tuneeko siitä, että ollessani runsaan vuosikymmenen maanpakolaisena olen tottunut länsi­eurooppalaiseen “ilmaan”, jota saa täälläkin hengittää.”

Kollontai kirjoitti mainion sosiologisen tutkimuksen “Suomalaisten työläisten elämä” (1903). “Suomi ja sosialismi”-kirjan (1906) takia Kollontai karkotettiin Venäjältä. Hän kiersi puhujamatkoilla useissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa.

Aleksandra Kollontain tekstit ja laaja kirjallinen jäämistö osoittavat hänen olleen lahjakas lehtinainen sekä kansainvälisen työväenliikkeen, marxilaisuuden ja naisasialiikkeen teoreetikko.

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Kollontai nimitettiin Leninin johtamaan neuvostohalli­tukseen kansanhuollon eli sosiaaliasiain kansankomissaariksi. Hän sijoitti orpolasten lastenkodin Pietarissa Aleksanteri Nevskin luostariin. Tästä syystä Venäjän kirkko julisti hänet ”kirkon kiroukseen”. 

Kollontai toimi aktiivisesti työläisnaisliikkeessä. Vuonna 1926 ilmestyneissä muistelmissaan hän totesi: "Työläisnaisten täydellinen vapauttaminen ja uuden seksuaalimoraalin perustan luominen tulevat aina olemaan toimintani ja elämäni korkeimmat päämäärät."

Kollontai oli ensimmäinen nainen suurlähettiläänä. Hän toimi kolmenkymmenen vuoden ajan Neuvostoliiton lähettiläänä Norjassa, Meksikossa ja sotien aikana Ruotsissa. Tukholmasta käsin hän pyrki lopettamaan onnettoman sotimisen ja verenvuodattamisen Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Tästä hyvästä Paasikivi ja Suomen hallitus esittivät hänelle Nobelin rauhanpalkintoa.

Kollontai edellytti kolmenlaisen orjuuden muodon hävittämistä sosialismin avulla: työnorjuuden poistamisen ja oli kumottava kotiorjuus. Kolmas erityisesti naisia painava orjuudenmuoto oli hänen mukaansa rakkauden orjuus: naiset alistivat itseään olemalla tunteiden vietävänä.

Jälkimmäistä alistamisen muotoa Lenin käsitteli Kollontain nimiin laitettua ”vesilasiteoriaa” arvostellessaan keskusteluissa Clara Zetkinin kanssa. Leninin näkemykset on julkaistu suomeksi Tampereen Lenin-museon julkaisussa Clara Zetkin: ”Lenin” (suomennos Jyrki Iivonen, 1985). 

”Hetkiä elämästäni” muistelmateoksessa Kollontai summaa: ”Jos minulta kysyttäisiin, mikä on ollut elämäni mieleenpainuvin hetki, vastaisin epäröimättä: hetki, jolloin julistettiin neuvostovalta.”

Marxilaisena teoreetikkona Kollontai polemisoi myös Leniniä vastaan. Leninin suuhun onkin pantu tokaisu: ”Meillä Venäjällä on sentään kaksi kommunistia -  Kollontai ja minä”.