Yrittäjä haastoi ay-liikkeen

Ay-liikkeen kriisistä puhutaan usein jäsenmäärien laskuna, työehtosopimusneuvotteluina tai työmarkkinajärjestöjen vaikutusvallan heikkenemisenä. Yrittäjä Tiina Rouhiaisen mukaan ongelma voi kuitenkin olla syvemmällä.

Kun Helsingin Tiedonantaja-festivaalilla keskusteltiin (11.10.2026) ay-liikkeen tulevaisuudesta, Rouhiainen haastoi koko keskustelun lähtökohdan. Hänen mukaansa kysymys ei ole pelkästään siitä, miten työntekijät järjestäytyvät. Olennaista on myös se, kuka omistaa työn tulokset ja kuka käyttää valtaa työpaikoilla.

”Tulevaisuudessa pitäisi olla enemmän työntekijäomisteisia yrityksiä”, sanoo Tiina Rouhiainen.

Puheenvuoro erottui selvästi muusta keskustelusta. Siinä missä muut panelistit tarkastelivat ay-liikkeen tulevaisuutta liittojen, työpaikkojen ja järjestäytymisen näkökulmasta, Rouhiainen puhui omistamisesta, yrittäjyydestä ja työn tuottaman arvon jakamisesta.

Kysymys pysäytti pohtimaan, voisiko työelämän ongelmien ratkaisu löytyä osittain myös ammattiliittojen ja yrittäjien perinteisen vastakkainasettelun ulkopuolelta.

Ay-liikkeen kriisi jakoi näkemyksiä

Petri Palmun mukaan työelämän muutos, yksilöllistyminen ja yhteisöllisyyden heikkeneminen näkyvät myös ammattiyhdistysliikkeessä. Ihmiset keskittyvät yhä enemmän oman arkensa hallintaan, mikä voi vähentää kiinnostusta yhteiseen vaikuttamiseen.

”Ihmiset keskittyvät selviytymään omasta arjestaan. Silloin yhteinen toiminta jää helposti taka-alalle”, sanoo Palmu.

Hänen mukaansa kriisin taustalla on myös luottamuksen mureneminen. Luottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin on heikentynyt, mikä heijastuu väistämättä myös ammattiliittoihin.

Palmu ei kuitenkaan nähnyt tilanteessa pelkästään uhkia. Hänen mielestään työntekijät, itsensätyöllistäjät ja pienyrittäjät voisivat löytää nykyistä enemmän yhteisiä intressejä.

”Vastakkain eivät ole tavalliset työntekijät ja pienet yrittäjät. Vastakkain ovat tavalliset ihmiset ja ne rakenteet, joissa valta ja varallisuus kasaantuvat yhä harvemmille”, sanoo Palmu.

Ajatus sai vastakaikua myös Rouhiaisen puheenvuoroissa.

Yrittäjä näkee työntekijöiden ja pienyrittäjien ongelmat samanlaisina

Tiina Rouhiainen ei tullut keskusteluun puolustamaan yritysmaailmaa ay-liikettä vastaan. Päinvastoin.

Hänen mukaansa pienyrittäjät ja palkansaajat kohtaavat työelämässä usein samoja ongelmia. Molemmat joutuvat sopeutumaan markkinoiden epävarmuuteen, suuryritysten kasvavaan valtaan ja työelämän jatkuvaan muutokseen.

Rouhiainen työskenteli uransa alkuvaiheessa Googlen Euroopan pääkonttorissa Dublinissa sekä myöhemmin markkinoinnin parissa ennen yrittäjäksi ryhtymistään. Kokemusten kautta hän alkoi pohtia työn ja omistamisen välistä suhdetta.

Hänen mukaansa merkittävä kysymys on se, kenelle syntyvä arvo lopulta päätyy.

Työelämän tulevaisuutta käsittelevässä keskustelussa tämä näkyi erityisesti puheessa tekoälystä. Rouhiaista askarrutti mahdollisuus, että työntekijöiden osaamista käytetään uusien järjestelmien kehittämiseen ilman, että työntekijät itse hyötyvät syntyvästä arvosta.

Ratkaisuksi hän tarjosi uudenlaisia omistusmalleja, työntekijäomisteisia yrityksiä, osuuskuntia ja muita rakenteita, joissa työntekijöillä olisi nykyistä suurempi vaikutusvalta omaan työhönsä.

Teemu Valli haluaa lisää demokratiaa työpaikoille

Jos Tiina Rouhiainen puhui omistamisesta, teollisuusliittolainen Teemu Valli puhui demokratiasta.

Vallin polku ay-toimintaan alkoi halusta löytää yhteisö, jossa ihmiset tekevät asioita yhdessä.

”Minulla oli kaipuu yhteisöön. Halusin kuulua joukkoon, joka tekee asioita yhdessä”, sanoo Valli.

Vallin mukaan ay-liikkeen merkitys ei rajoitu työehtosopimuksiin. Hänen mielestään työntekijöiden pitäisi päästä nykyistä vahvemmin vaikuttamaan työpaikkojen päätöksentekoon.

Keskustelun aikana hän nosti esiin myös ajatuksen, josta hänet tunnetaan laajemminkin: työnjohtajien pitäisi olla työntekijöiden valittavissa.

Se oli yksi radikaaleimmista työpaikkademokratiaan liittyvistä puheenvuoroista koko paneelissa.

Vallin mukaan ay-liikkeen tulevaisuus riippuu siitä, kuinka aktiivisesti ihmiset ovat valmiita osallistumaan. Pelkkä jäsenyys ei hänen mielestään riitä, jos ihmiset eivät käytä vaikutusmahdollisuuksiaan.

”Ei riitä, että valitetaan ulkopuolelta. Pitää mennä mukaan ja muuttaa asioita sisältäpäin”, sanoo Valli.

Linda Savonen muistutti yhteisöllisyyden voimasta

JHL:n maahanmuuttajatoiminnan ja kotimaan solidaarisuustoiminnan asiantuntija Linda Savonen suhtautui kriisipuheeseen muita varovaisemmin.

Hänen mukaansa monet ihmiset liittyvät liittoihin luottamuksen kautta, eivät kampanjoiden tai mainonnan seurauksena.

”Maahanmuuttajat liittyvät liittoon silloin, kun toinen maahanmuuttaja tai tuttu suosittelee sitä. Ihmiset liittyvät yhteisöihin ihmisten kautta”, sanoo Savonen.

Savonen muistutti, että maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden järjestäytyminen on monilla aloilla jopa kasvanut. Siksi hän ei halunnut nähdä ay-liikettä vain kriisien kautta.

Savosen mukaan ay-liikkeen vahvuus on edelleen ihmisten välisissä kohtaamisissa, yhteisöllisyydessä ja mahdollisuudessa vaikuttaa yhdessä.

Keskustelun ytimessä oli kysymys vallasta

Vaikka panelistit lähestyivät aihetta eri näkökulmista, keskustelussa toistui yksi teema ylitse muiden: valta.

Kuka päättää työpaikoilla? Kenelle työn tuottama arvo kuuluu? Miten työntekijät voivat vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa tilanteessa, jossa työelämä muuttuu nopeasti?

Palmu etsi vastauksia uusista liittolaisuuksista. Valli korosti työpaikkademokratiaa. Savonen puhui yhteisöllisyyden merkityksestä. Rouhiainen puolestaan haastoi pohtimaan omistajuutta tavalla, jota ay-keskusteluissa kuullaan harvemmin.

Juuri siinä saattoi olla keskustelun kiinnostavin anti.

Ay-liikkeen tulevaisuudesta puhuttaessa huomio kohdistuu yleensä liittojen jäsenmääriin, neuvottelupöytiin ja työtaisteluihin. Tiedonantaja-festivaalin keskustelussa esiin nousi kuitenkin laajempi kysymys: riittääkö työelämän ongelmien ratkaisemiseen se, että työntekijät järjestäytyvät, vai pitäisikö samalla miettiä uudelleen myös sitä, kuka omistaa työn tulokset?

Siihen kysymykseen panelistit antoivat erilaisia vastauksia. Yhteinen johtopäätös oli kuitenkin selvä. Työelämän tulevaisuutta ei rakenneta ilman aktiivisia ja tiedostavia ihmisiä, jotka ovat valmiita osallistumaan, järjestäytymään ja vaikuttamaan yhdessä.

---