Rajat auki
Rita Gustava Pulli, ent. Rita Dahl, s. 1971, on tuottelias tietokirjailija, runoilija, kääntäjä, esseisti, toimittaja ja maailmanmatkaaja. Hänen alkuvuodesta 2025 ilmestynyt tuorein teoksensa Rajat auki? käsittelee monipuolisesti Suomen ja EU:n maahanmuuttopolitiikkaa. Omakohtaista kosketusta hänellä on aiheeseen varsinkin maahanmuuttajien suomen kielen opettajana.
Laajassa esipuheessaan kirjoittaja toteaa median tuoneen silmiemme eteen 2000-luvun alkuvuosina uuden ilmiön – Välimeren yli yrittävät ihmiset. Viimeistään vuonna 2013 satoja ihmishenkiä vaatinut onnettomuus läpäisi meilläkin uutiskynnyksen. Tuolloin myös Euroopan oikeusasiamies vaati meri- ja rajavalvontavirasto Frontexilta selvitystä siitä, oliko olemassa mitään mekanismia, joka auttaisi varmistamaan siirtolaisten perusoikeudet.
Pulli korostaa, että ajatus ihmisoikeuksien universaaliudesta ja jakamattomuudesta kulkee hänellä kirjan punaisena lankana. Ihmisoikeudet kuuluvat niin humanitaarista hätää pakeneville kuin parempaa tulevaisuutta, työtä ja opiskelupaikkaa etsiville ihmisille. Tämä on syytä pitää mielessä, kun kaikkialla maailmassa äärioikeisto pyrkii hankkimaan kannatusta maahanmuuttovastaisuudella mitä erilaisimmin verukkein – todellisin, liioitelluin, totuuden vastaisin ja totuutta muuntavin, jopa salaliittoteorioin. Avoin rasistisuus on “maahanmuuttokriittisyyden” punainen lanka.
Kirjan osa 1 käsittelee Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikan kehitystä. Tässä esitellään maahanmuuttoa määrittävät EU-alueen sopimukset ja direktiivit. Oman lukunsa saa Euroopan unionin maahanmuuttoagenda ja Euroopan unionin muuttoliike- ja turvapaikkasopimus. Mielenkiintoinen jo luvun otsikkona on Kahdenväliset kumppanuussopimukset maahanmuuton estäjinä, samoin Maahanmuutto bisneksenä ja Turvapaikkajärjestelmän kritiikki.
Todella raadollista luettavaa on luku Taakanjaosta – rajat kiinni! Välimeren ylitykseen lähtee henkensäkin uhalla, ihmissalakuljettajien armoilla, tuhansia ihmisiä. Kesällä 2018 Euroopan unioni kielsi pelastusaluksia auttamasta mereen hukkuvia ihmisiä.
Keskustelu Euroopan taakanjakojärjestelmästä ei todellakaan ole tasapuolista. Toki vuonna 2015 Euroopan unioniin tuli noin miljoona turvapaikanhakijaa ja heistä Suomeen 35 000. Tuon vuoden jälkeenkin Eurooppaan on tullut enemmän pakolaisia kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Turvapaikkakaupasta on tullut liiketoimintaa Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden sekä Euroopan ulkopuolisten maiden välillä. Samaa kaupankäyntiä toteuttavat myös Kanada ja Yhdysvallat. Kuitenkin suurin osa maailman pakolaisista on globaalin etelän maissa.
Ensimmäisessä osassa kirjoittaja käsittelee myös pakolaisuuden syitä ja pakolaisten oikeuksia. Koska termeistä ja käsitteistä on paljon epätietoisuutta ja sekaannuksia, kirjoittaja käsittelee keskeiset termit sekä ensimmäisen osan alussa että kirjan lopussa erillisenä sanastona. Maahanmuuttaja on kattokäsite kaikille maasta toiseen muuttaville. Pakolainen on Suomen ulkomaalaislain mukaan henkilö, joka on saanut Geneven vuoden 1951 pakolaissopimuksen mukaisesti turvapaikan kotimaassaan kokemansa vainon tai vainon uhkan takia. Sopimus määrittelee vainon syiksi alkuperän, kansallisuuden, uskonnon, yhteiskunnallisen ryhmän tai poliittisen mielipiteen.
Tältä osin sopimus on jossain määrin vanhentunut ja puutteellinen. Yleiskielessä pakolaiseksi nimitetään usein kaikkia niitä, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotiseudultaan – näin myös kirjoittaja kirjassaan. Turvapaikanhakija taas on henkilö, joka edellä mainituista tai muista syistä vasta hakee turvapaikkaa toisesta valtiosta.
Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus.
Laiton maahanmuuttokin on käsitteenä varsin nuori, propagandistinen ja leimaava. Erityisesti se on yhdistetty Venäjän vastaisen rajamme tilanteeseen, “välineellistettyyn” maahanmuuttoon ja rajan sulkuun. Kirjan sanastosta termiä ei löydy. Sisäministeriön sivulta löytyy lisätietoa. Alkajaisiksi todetaan, että laiton maahantulo ja maassa oleskelu on Suomessa edelleen vähäistä, kun määrää verrataan kaikkeen Suomeen suuntautuvaan muuttoliikkeeseen. Laittomaksi maahantulo katsotaan, kun se ei vastaa kohdemaan laissa säädettyjä edellytyksiä. Henkilöllä ei ehkä ole passia tai vastaavaa matkustusasiakirjaa, tai maahantuloon tarvittavaa viisumia tai oleskelulupaa. Viisumia tai oleskelulupaa saatetaan hakea perusteella, joka ei vastaa maahantulon todellista tarkoitusta – saatetaan antaa vääriä tietoja tai asiakirjaväärennöksiä. Monilla turvapaikanhakijoilla ei ole maahan saapuessaan matkustusasiakirjaa eikä oleskelulupaa tai viisumia, joten heidät rekisteröidään laittomasti maahan tulleiksi. Oikeus hakea turvapaikkaa on silti jokaisen perusoikeus. Kun turvapaikkahakemus on jätetty, hakija oleskelee maassa laillisesti.
Viranomaiset tutkivat, onko hakijalla oikeus turvapaikkaan. Laittomaksi oleskelu muuttuu myös silloin, kun viisumi tai oleskelulupa on umpeutunut tai kun kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut jää maahan, piiloon viranomaisilta.
Vastikään julkisuuteen nousi Maahanmuuttoviraston tulkinta, jonka mukaan palestiinalaishallinnon myöntämä passi ei ole 1.9.2024 voimaan tulleen lainmuutoksen mukainen kansallisuusvaltion myöntämä passi. Laki koskee myös kansalaisuudettomia, joita palestiinalaiset ovat. Kun asia nousi julkisuuteen, Maahanmuuttovirasto tarkistikin linjauksiaan ja hyväksyi 3.10.2025 kyseisen passin kaikissa oleskelulupahakemuksissa.
Kirjan ensimmäisen osan lopussa kerrotaan vielä Ruotsin ja Viron maahanmuuttopolitiikasta ja tilanteesta. Maat ovat olleet toisilleen melkoisen vastakohtaisia.
Äärioikeiston nousun myötä Ruotsikin on kiristänyt lainsäädäntöään.
Kirjan osan 2 otsikko on Eurooppa sulkee rajojaan – entä Suomi? Siinä kirjoittaja esittelee maamme tärkeimmät maahanmuuttoa säätelevät lait sekä Suomen maahanmuuttopolitiikan perusteet. Oman varsin kriittisen lukunsa on saanut Sisäasianministeriön alainen Maahanmuuttovirasto, lyhennettynä Migri. Se vastaa maahanmuutto-, turvapaikka-, pakolaisuus- ja kansalaisuusasioista.
Migri on ollut monenlaisen julkisuuden ja kritiikin kohteena. Syinä ovat olleet pitkät hakemusten käsittelyajat, virheet päätöksissä ja erityisesti turvapaikkapuhuttelijoiden ammattitaito. Jokainen turvapaikanhakija haastatellaan henkilökohtaisesti. Apuna on tulkki ja mahdollisuuksien mukaan Pakolaisavun tai muu lakimies. Haastattelussa hakijan on tuotava esille kaikki mahdollinen aineisto ja todistukset, joihin perustuen hakee turvapaikkaa. Erityisesti vuonna 2015 syntyi turvapaikkahakemuksista ruuhkaa. Lisähenkilökuntaa palkattiin, mutta koulutus jäi liian lyhyeksi. Migri tuottaa maaraportteja turvapaikanhakijoiden lähtömaista.
Niiden laatu onkin todettu hyväksi, mutta turvapaikkapuhuttelijat eivät ole perehtyneet maaraportteihin eivätkä tunne asioita riittävän hyvin osatakseen kysyä oikeita kysymyksiä. Tutkimuksissa on todettu myös ongelmia tulkkauksessa. Kirjassa kuvataan laajasti runsain esimerkein ongelmia, jotka ovat johtaneet turvapaikanhakijan oikeusturvaloukkauksiin. Migri on kuitenkin pyrkinyt parantamaan tilannetta monin toimenpitein. Toisaalta Perussuomalaisten nousu hallitukseen jo toistamiseen on kiristänyt lainsäädäntöä ja ilmeisesti myös lakien tulkintaa. Omat lukunsa ovatkin saaneet lehdistön maahanmuuttouutisointi, paperittomat sekä erityisesti äärioikeiston ja kansallisuusmielisyyden nousu Suomessa ja Euroopassa.
Osa 3 on otsikoitu Maahanmuuttajia ja heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia. Aluksi esitellään maahanmuuttajien monenlaisia auttajia, niin henkilöitä kuin organisaatioita. Lopuksi esitellään maahanmuuttajia, heidän kertomuksiaan ja elämäänsä. Viimeinen osa tuo eloa ensimmäisen ja toisen luvun tiiviille kuvauksille lakipykälistä, sopimuksista ja politiikasta. Nämäkään osiot eivät ole pelkästään lakipykälien referointia, vaan esimerkit, kirjoittajan kriittinen ote ja asiantuntevuus pitävät tekstin luettavana.
Kirja selventää myös, miksi niin suuri osa turvapaikanhakijoista on yksinäisiä nuoria miehiä. Kotimaastaan pakeneva on yleensä ihmissalakuljettajien armoilla, hengenvaarallisissa oloissa, alttiina väkivallalle, ihmiskaupalle ja hyväksikäytölle – myös seksuaaliselle. Moni menehtyy matkan varrella. Yksin tai lapsineen matkaava nainen on kaikkein heikoimmilla. Suurin todennäköisyys selvitä on yksinäisillä miehillä, tarkoituksena saada myöhemmin perhe luokseen turvallisesti. Perhe voi myös lähettää teini-ikäisen turvaan pois aseelliseen ryhmään pakottamiselta.
Kirja on tiivis ja monipuolinen tietopaketti maahanmuuton koko kirjosta ja nykytilasta. Suosittelen!
SKP valmistelee maahanmuuttopoliittista asiakirjaa. Siinä on päädytty käyttämään nimitystä maahan muuttanut korostamaan pysyvää maassa asumista. Tätä termiä ei Pulli käytä, mutta ei myöskään viheliäistä maahanmuuttajataustainen-määrettä. Se seuraa tiiviisti ja tarpeettomasti myös Suomessa syntyneitä ja maamme kansalaisia, erotellen henkilöä kantaväestöstä. Se ylläpitää ajatusta me ja ne muut. Siitä on päästävä eroon!
Tietoisku:
Vuoden 2024 lopussa maailmassa oli yli 120 miljoonaa kotiseudultaan eri syistä paennutta. Suurin osa heistä on siirtynyt kotimaansa rajojen sisällä maan sisäisiksi pakolaisiksi, varsinkin Sudanissa ja Ukrainassa. Rajat ylittäneistä suurin osa päätyy naapurimaihin. Jopa 40 % kotiseudultaan pakenemaan joutuneista on lapsia ja nuoria. Eniten pakolaisia on Iranissa – 3,5 miljoonaa. Turkki, Kolumbia ja Uganda ovat seuraavina. Aiemmin Pakistanissa on ollut yli 2 miljoonaa afganistanilaista pakolaista, osa maassa vuosikymmeniä asuneita tai siellä syntyneitä. Osa on elänyt paperittomina. Yli 800 000 on rekisteröity pakolaisiksi, ja suuri osa heistä on elänyt normaalia elämää, tehnyt töitä ja käynyt koulua. Vuonna 2023 Pakistan ilmoitti karkottavansa jopa miljoona paperitonta takaisin Afganistaniin huolimatta maan huonosta ihmisoikeustilanteesta. Suhteessa omaan väkilukuunsa Libanon on eniten pakolaisia vastaanottava maa. 69 % maailman pakolaisista on lähtöisin vain viidestä maasta: Syyriasta, Afganistanista, Ukrainasta, Venezuelasta ja Sudanista.
Tiedot: Suomen Pakolaisapu / UNHCR.
