EU natisee liitoksistaan – Kreikassa pelätään jo sotilasjuntan paluuta

Meille sanottiin Euroopan unionin olevan rauhan, demokratian ja vakauden tyyssija, siksi myös Suomen tulee liittyä siihen. Niinpä meidät siihen viekkaudella ja vääryydellä liitettiin. Vaan miten on käynyt? Missä luuraa demokratia, missä vakaus? Rauhan kanssakin on niin ja näin.

Niin, miten olikaan sen demokratian laita? Euroopan unionin ytimessä demokratia näemmä ymmärretään siten, että kansallisvaltioiden on tanssittava rahavallan pillin mukaan ja jos eivät suosiolla tanssi, niin pakotetaan tanssimaan. Komissio sanelee kapitalististen talousasiantuntijoiden laatiman talouspolitiikan suunnan ja eri maiden pääministerit ja valtiovarainministerit käyvät siunaamassa sen näennäisten neuvottelujen jälkeen.

Tämän jälkeen valtiot pakotetaan leikkaamaan julkiset palvelut olemattomiin, kiristämään kansalaisten vyötä palkkoja alentamalla ilman, että ihmisillä on sanansa sanottavana elintasonsa heikennyksiin tai kurjuuteen sysäämisiin. Komissio vie ja kansalaiset vikisevät - siinä lyhykäisyydessään eurooppalaisen demokratian koko kuva.

Miten sen vakauden laita taas olikaan? Kaiken piti olla niin auvoista ja elämän huoletonta, kun kaikki eurooppalaiset saadaan kuulumaan yhteiseen Euroopan unionin perheeseen. Töitä piti riittää jokaiselle, ihmisten elintasojen kasvaa kohisten ja kaikista huolehtia mallikkaasti kehdosta hautaan. Kun katsomme tänään vaikkapa vain Kreikkaan, jossa jo kauhulla pelätään sotilasjuntan paluuta, niin jokainen käsittää miten vakaudesta puhuminen on täyttä sananhelinää.

Ja kun kyse ei ole vain Kreikasta, vaan koko Euroopan alueella kuhisee. Miljoonat ihmiset nousevat oikeutetusti vaatimaan työtä, kunnollista toimeentuloa ja kattavia palveluja sekä pankkien ja pääomapiirien kuriin saattamista.

Entä rauha? Jos Euroopan unioni on vakaan rauhan ja yhteiselon takuu, niin miksi yhä useampi eurooppalainen mies tai nainen joutuu tarttumaan aseeseen sotiakseen milloin missäkin? Eurooppalaisilla aseilla soditaan milloin Irakissa, Afganistanissa, Libyassa, Lähi-idässä ja ties missä. Aseita viedään maailman eri kolkkiin – tämäkö on Euroopan unionin käsitys rauhasta?

Mihin me siis tarvitsemme harvainvallan käsikassarana toimivaa nykyistä Euroopan unionia – emme mihinkään. Me tarvitsemme yli rajojen tapahtuvaa todellista, demokraattista, kansanvaltaista yhteistyötä, jolla turvataan eri maiden kansalaisten riittävä hyvinvointi ja toimeentulo.