Yhdessä vai yksin?

Kommunistit sanovat olevansa puolue joka tukeutuu parlamentaarisen toiminnan lisäksi joukkoliikkeisiin, ihmisten, kansalaisliikkeiden ja meidän ajatuksia ja arvoja lähellä olevien puolueiden kanssa yhteistyön tekemiseen. Mutta miten on käytäntö, toimitaanko noin kuten kauniisti ja ylevästi kirjoitetaan ja seminaareissa puhutaan?

Heikkoa on ollut yhteistyö ja joukkoliikkeiden aikaansaaminen. Missä vika – missä mättää?! Olisiko kommunisteilla syytä mennä peilin eteen? Olen antanut itselleni kertoa, että meillä kommunisteilla on kovin erilaiset näkemykset yhteistyöstä ja se on vakavasti haitannut poliittista työtämme.

Osa vaatii lisää punaisuutta työhömme ja yhteistyötä tehdään vain ja ainoastaan meidän aloitteista ja meidän ehdoilla. Toiset taas olisivat esimerkiksi valmiit lähtemään vaaleihin suoraan Vasemmistoliiton listoilta. Ja kolmannet ymmärtävät, ihan oikein, että yhteistyö ei voi koskaan tarkoittaa sanelupolitiikkaa vaan aitoa, avointa ja rehellistä yhteistyötä erilaisilla areenoilla ja taistelukentillä, ilman, että tarvitsee luopua omista aatteista tai arvoistaan.

Miten on tuon punaisuuden lisäämisen laita tai ehdoitta antautuminen ja sulautuminen vaikkapa vaaleissa Vasemmistoliittoon? Kuten tiedetään, veri on punaista kuin aatteemme, ihmisen kehon tärkein toiminnan edellytys jota punainen sydän pumppaa elimistöön.

Entä kun kehossa onkin ongelmia? Tullut vaikka suoniin pieniä tukoksia, aivan kuten tällä hetkellä yhteiskunnan suonissa on. Tiedämme, jos veri on liian sakeaa ja punaista, ollaan hengenvaarassa, koska veren kulku muuttuu vaikeaksi vähänkin tukkeutuneissa suonissa. Liian laimea veri taas aiheuttaa anemiaa, väsymystä, eikä elimistö kerta kaikkiaan jaksa toimia täydellä teholla.

Jos ihmiskehoa tai puoluetta on lyöty kaltoin ja terveys alkanut sakkaamaan, niin sairastumiseen suurelta osin löydetään parannuskeinot. Lääkityksellä saadaan veri juuri sopivaksi palvelemaan kunkin ihmiskehoa parhaalla mahdollisella tavalla.

Mitä siis on tehtävä.  Puolueemme sisällä on käytävä vakava keskustelu millä keinoin saadaan puolue taas terveeksi ja toimintakykyiseksi. Punaisuuttako lisäämällä, jolla tukitaan kaikki kanavat ja sitä myöten puolue kuolee tai ainakin vaurioituu pahasti ja joutuu koomaan.

Myös liiallinen veren vähyys eli aatteellinen laimeus ja sulautuminen Vasemmistoliittoon ehdoitta tekisi kommunisteista niin sanottuja ”rampoja ankkoja” ja se taas johtaisi suomalaisen luokkakantaisen politiikan lopulliseen alasajoon.

On lakattava elämästä itsepetoksessa ja kuviteltava, että kyllä ne ihmiset vielä ymmärtävät ja tulevat meidän luokse kunhan kapitalismi niitä tarpeeksi kurittaa - eivät ne tule, uskokaa jo nyt hyvät toverit.

Terve puolue taas saa nostettua itsetuntoa ja itseluottamusta aivan uudelle tasolle, jolloin voidaan mennä sinne ihmisten pariin, tehdä vilpittömästi ja luottaen omiin kykyihimme yhteistyötä muiden kanssa. Aivan kuten sydän pumppaa hyvää ja sopivaa verta lihaksiin joka antaa energiaa ja toimintatarmoa, niin on oltava myös meidän aatteellinen veremme. Henkisesti ja aatteellisesti terve puolueemme ei pelkää mennä mukaan erilaisiin tapahtumiin tai joukkoliikkeisiin, tehdä yhteistyötä itseluottamusta uhkuen, itsetunto korkealla. Ja kas, pian huomaamme olevamme muutosliikkeen kantava voima joka tuo vaihtoehdon, sen todellisen ja uskottavan porvarilliselle menolle ja murtaa sen hegemonian – yhdessä muiden kanssa.