Katsaus uusliberaaliin koulutuspolitiikkaan a la CIESAS
Mikrotason analyysi Meksikon yhteiskunnasta CIESAS:in lonkeroiden läpi sen kuin synkkenee. On käynyt täysin selväksi, ettei opiskelijalla ole poliittisia tai siviilipuolen oikeuksia. Sen sijaan sosiaaliset oikeudet toteutuvat, mutta ne sidotaan kuukausittaiseen tukierään Kansalliselta tieteen ja teknologian neuvottelukunnalta (CONACYT), mikä pakottaa opiskelijan vaikenemaan oman etunsa nimissä. Velvoitteet sitovat meidät suoraan liittovaltion hallitukseen, uuliberaalin talouspolitiikan logiikkaan ja siitä syvästi riippuvaiseen koulutusmalliin. Koulumme käytävillä vallitsee tyly asenne suhteessa oppimiseen tai tietotyöhön: tulos tai ulos.
On jokseenkin ihmeellistä, että CIESAS on enää ylipäätänsä julkinen oppilaitos, sillä kaikki sisäiset palvelut on jo ulkoistettu. Korkeakoulumme käyttää yksityisiä lähettifirmoja ja ostaa muun muassa kopiointi- ja siivouspalvelut laitoksen ulkopuolelta. Kaikki mahdollinen on ulkoistettu parhaimman tai pahimman tehokkuusajattelun nimissä. Kopiointiyhtiöt kilpailutettiin vastikään, jotta yliopistollemme aiheutuvat kulut vähenisivät. Samalla tuhottiin entinen palveluiden laatutaso: saamme tyytyä tällä hetkellä hädin tuskin luettaviin kopioihin. Silti meiltä kysymättä kopioiden hinta on päätetty tuplata ensi jakson alusta lähtien. Jos joudemmekin sijoittamaan jo 50 euroa kuussa kopioihin, kohta pakolliset lukemistot tulevat maksamaan sata euroa kuussa. Samaan aikaan CIESAS:in budjettivaroista jää käyttämättä kymmeniä tuhansia euroja sisäisen suunnittelun puutteen ja heikon poliittisen tahdon takia.
Saimme toissaviikolla huomata, ettei ääntämme oteta kuuleviin korviin laisinkaan. Kutsuimme koolle kokouksen kirjastopalveluiden kehittämisestä. Tilaisuuteen osallistuivat sosiaaliantropologian maisteri- ja tohtoritohjelmien opiskelijoita, akateeminen johto ja kirjaston johtaja. Uuden lokakuussa virallisesti avatun kirjaston toiminnallisiin ongelmiin ja riittämättömiin opiskelutiloihin ei löytynyt mitään ratkaisua. Saimme kuunnella selityksiä budjettileikkauksista. Edes lainapalveluiden digitalisointiin ei haluttu ryhtyä, koska elektronista järjestelmää pidettiin epäluotettavana ja lainakuittien tulostamista kalliina. Akateemisen johdon edustaja kehoitti meitä pitämään arvossa lainalappujen täyttämisen romantiikkaa, joka kuulemma sitoo meidän vankemmin kirjojen taianomaiseen maailmaan. Kirjastonjohtaja puolestaan kannusti meitä digitalisoimaan oma-aloitteisesti kaikki satojen sivujen tekstit ratkaisuna kopio-ongelmiin. Kiersimme jälleen kerran kehää, vaikka kieltämättä yhteisesti laadittu ehdotuskirjelmämme nimesi ongelmat aivan liian yleisellä tasolla.
Kaikkein perverssein ilmiö liittyy kuitenkin opettajakunnasta teettämiimme arviointilomakkeisiin. Nyt maaliskuussa selvisi luottamuksellisten lähteiden kautta, että joulukuussa täyttämämme arvosanat ja suulliset kommenttit kaikuivat kuuroille korville. Kukaan ei edes lukenut lomakkeita, mutta silti opettajien saamat arvosanat väärennettiin. Eräs aiemmissa blogeissani esiintynyt opettaja-tutkija sai esimerkiksi useita nollia. Silti kukaan opettaja ei jäänyt alle yhdeksän keskiarvon. Meidän kritiikkimme huomioimista tärkeämpää on siis yksittäisen tutkijan maine häntä arvioivien ylempien tahojen silmissä. Toisaalta tutkijat käyttävät meitä eräänlaisina pisteautomaatteina, sillä jokainen kurssi ja ohjattu gradutyö parantaa heidän sijoitustaan kansallisella ranking-listalla, jossa jokainen haluaisi nousta tason kolme tutkijaksi.
Jos maisteriohjelmamme sisäistä maailmaa vertaa Ciudad Juárezin statukseen maailman vaarallisimpina kaupungina, huomaa että ainoastaan väkivallan muodot vaihtelevat. Pohjoisessa rajakaupungissa kuolee 101 ihmistä jokaista sataa tuhatta kohden, kun puolestaan Bagdadissa kuolee ”vain” 40. Juárezissa saa pelätä poliisien väijytyksiä joka hetki, sillä he voivat oman etunsa nimissä periä sinulta ”puremia” eli eräänlaisia tekaistuja sakkoja uhkaamalla viedä sinut vankilaan huumekätyrinä, jos et maksa. Samaan tapaan, enemmän valtaa omaavat tutkijat vaativat meiltä tulosta orjuutettuina tietotyöläisinä. Meksikossa sanotaankin, että kaikki jotka vain kynnelle kykevät pyrkivät vetämään sinut maanrakoon.
Aion kuitenkin jatkaa tätä kokeilua hullujen huoneella, jossa tutkijat naarmuttavat toistensa autoja. Lupasin mainita Mauricion, jonka auto naarmutettiin CIESAS:in pysäköintitiloissa kuukausi sitten. Hän on yksi laitoksen harvoista rehellisistä ja suoraselkäisistä työmyyristä, mutta joku ilmeisesti kadehti liikaa hänen autoaan. Ainakin minulla on hyvä graduohjaaja ja yhteishenki opiskelijoiden kesken vain paranee jokaisen ulkoisen vääryyden myötä.
Kirjoittajan blogikirjoitukset
- ‹ edellinen
- 7 / 7
Kirjoittajan blogikirjoitukset
- ‹ edellinen
- 7 / 7
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.