Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Saarinen
Ihmiskunnan vauraus on luonnon ja inhimillisen työn tulosta. Kapitalistisessa tuotannossa rakennuksiin, koneisiin, raaka-aineisiin ja apuaineisiin sijoitettu pääoma ei tuota lisäarvoa. Yleensä ottaen kapitalistit saavat olla tyytyväisiä, jos saavat näihin sijoitetut rahat takaisin ja koneet kuoletettua, ennen kuin ne menevät romuksi. Näiden sijoitusten ansiosta pääomat eivät kasva lainkaan. Kapitalistit saavat tosiaan olla kiitollisia työtätekeville, jotka siirtävät työllään nämä sijoitukset tuotettavien hyödykkeiden arvoon. Kapitalistien onneksi kuitenkin työvoiman ostoon käytetty pääoma tuottaa tavallisesti 50%....150% hyvinkin lyhyessä ajassa, esim. kahdessa kuukaudessa, kunhan vain hyödykkeet saadaan myytyä normaalihinnalla asiakkaille. Kapitalistien harmiksi tästä tuotosta on yleensä annettava osa myyntifirmoille, ja tuotosta on sitten toisaalta pakko maksaa velkojen korkoja.
Kapitalistien epäonneksi he eivät ole opiskelleet Marxia ja heillä on sellainen harhakuva, että heille jäävä tulos on itse asiassa heidän
a) yrittäjyytensä ansiota
b) korvausta siitä, että he ovat riskeeranneet isiensä perinnöt
c) sijoittamansa pääoman luonnollista tuottoa tuotannonalalla, jonka he ovat strategiassaan valinneet.
Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Saarinen
Ihmiskunnan vauraus on luonnon ja inhimillisen työn tulosta. Kapitalistisessa tuotannossa rakennuksiin, koneisiin, raaka-aineisiin ja apuaineisiin sijoitettu pääoma ei tuota lisäarvoa. Yleensä ottaen kapitalistit saavat olla tyytyväisiä, jos saavat näihin sijoitetut rahat takaisin ja koneet kuoletettua, ennen kuin ne menevät romuksi. Näiden sijoitusten ansiosta pääomat eivät kasva lainkaan. Kapitalistit saavat tosiaan olla kiitollisia työtätekeville, jotka siirtävät työllään nämä sijoitukset tuotettavien hyödykkeiden arvoon. Kapitalistien onneksi kuitenkin työvoiman ostoon käytetty pääoma tuottaa tavallisesti 50%....150% hyvinkin lyhyessä ajassa, esim. kahdessa kuukaudessa, kunhan vain hyödykkeet saadaan myytyä normaalihinnalla asiakkaille. Kapitalistien harmiksi tästä tuotosta on yleensä annettava osa myyntifirmoille, ja tuotosta on sitten toisaalta pakko maksaa velkojen korkoja.
Kapitalistien epäonneksi he eivät ole opiskelleet Marxia ja heillä on sellainen harhakuva, että heille jäävä tulos on itse asiassa heidän
a) yrittäjyytensä ansiota
b) korvausta siitä, että he ovat riskeeranneet isiensä perinnöt
c) sijoittamansa pääoman luonnollista tuottoa tuotannonalalla, jonka he ovat strategiassaan valinneet.
Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Saarinen
Koska kukaan ei kerinnyt tällä palstalla ruveta vänkäämään, että hyödykkeiden arvoissa ja hinnoissa pitää huomioida yrittäjyys, niin täytynee todistella asiaa itsekseen. Pidetään taloudellinen riskinotto ja yrittäjyys toisistaan erillään. Tällöin yrittäjyys on tarmokkuutta, toimeliaisuutta, puuhakkuutta, aloitekykyä ja uusia mahdollisuuksia kokeilevaa sekä riskinottoa muilla kuin taloudellisella tavalla. Nähtävästi yrittäjyys luon yhteiskuntaan liikkuvuutta ja ketteryyttä. Ainakaan välttämättä ei jatketa vanhalla mallilla. Yrittäjyys voi pahimmillaan olla häikäilemättömyyttä ja muiden kansalaisten huijaamista. Toisaalta yrittäjyys voi olla sääntöjen ja lakien kiertämistä tai esim. työsuojelun laiminlyöntiä, jolloin työt voivat väliaikaisesta sujua paremmin.
Mutta olkoot meillä kaksi kalastajajoukkoa, joista toinen menee yrittäjyytensä lumoissa heikoille jäille ja toinen on varovaisempi, mutta kumpikin joukko tuo saman kalansaaliin satamaan. Kalojen arvo on nähtävästi kummallakin joukolla aivan sama. Torilla ei todellakaan palkita yrittäjyydestä vaan voidaan olla sitä mieltä, että vähempikin yrittäminen riittäisi ja noita hulluja ei pidä kannustaa. Yrittäjyydellä on toisin sanoen merkitystä vai, jos se aloitteellisuudellaan, keksinnöllisyydellään kohottaa työn tuottavuutta. Yrittäjyys ei luo lisäarvoa eikä yrittäjyyden moninkertaistaminenkaan sitä tee. Turhanpäiväinen pienyrittäjyyteen kannustamien voi olla yhteiskunnan vahingoksi, jos se johtaa heikkoon työn tuottavuuteen tai epäonnistumisiin ja henkilökohtaisiin ongelmiin.
Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Saarinen
Yleinen käsitys on, että yrittäjille kuuluu voitto korvauksena siitä, että he ovat riskeeranneet isiensä perinnöt tai muuten hankitut varat.
Eräs ajatuksenkulku menee niin, että myymällä yrityksensä ja antamalla lainaksi rahansa valtion obligaatioihin tai muihin turvallisiin korkopapereihin entinen yrittäjä pääsee nauttimaan korkotuloa. Tämä on hänen vaihtoehtoinen strategiansa. Ja tässä on sikäli perää, että on aivan luonnollista periä antamastaan lainasta korkoa. Eli jos yksityinen henkilö tai yritys lainaa todella rahaa toiselle, niin siitä on sopivaa periä korkoa. ( Tässä yhteydessä täytyy huomauttaa, että kun suurpankit tehtailevat luottoja ilman, että niillä on vastaavia talletuksia, niin tästä virtuaalirahasta koron periminen on moraalitonta.) Vaikka yksittäinen yrittäjä voikin vaihtaa yrityksensä rahaksi, kannattaa huomata, että joku toinen yrittäjä nähtävästi ostaa sen ja joutuu uudelleen sen probleemin eteen, että mistä lisäarvo tulee. Tällä yritän kertoa sitä, että vaikka rahan lainaamiseen yleensä liittyy korko, niin se ei muodosta perustelua olemassa olevien yritysten voitoille! Ei korkotaso muodosta mitään normaalia voittoastetta! Yrityksissä tehdään yleensä hyödykkeitä ihmisten ja työvälineiden joistakin ostomateriaaleista -ei se ole lainaustoimintaa.
Jos sijoituksilla olisi ominaisuus tuottaa jatkuvasti voittoa, niin miksi ihmeessä kapitalismiin voisi koskaan tulla notkahduksia.
Eräs hölmö sanonta on, että mitä kovempi riski sen suurempi voitto. Oikeasti pitää sanoa, että mitä suurempi riski sen varmempi häviö. Riskin suurentaminen ei todellakaan auta voittojen tekemisessä. Tätä varten esim. suurfirmat suojautuvat valuuttakurssiriskeiltä.
Nythän korot ovat lähes nollilla. Eli oikeastaan on niin päin, että ensin on firmojen voittoaste ja sitten korot asettuvat sen alapuolelle vaikka tietysti keskuspankit heiluttavat korkoja myös.
Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen
Sitä Matti pitäisi alkaa pohdiskelunsa reaaliselta perustalta jos siihen aikoo saada jonkun osallistumaan.
Esimerkkinä voisit ihan reaalisesti kertoa mistä se toinen kalastajajoukko ne kalat sai kun toinen veti nuottansa heikoilla jäillä omiensa eteen? Toriltako?
Alkuperäinen kirjoittaja: lukija
Matti, vähättelet riskinoton merkitystä ja uskot, että vain työllä voidään saada aikaan lisäarvoa.
Tämän hetken "suuret keksinnöt" syntyvät tekniikoilla, joissa ei ole työtä sen perinteisessä merkityksessä juurikaan. Facebook, Youtube, gmail etc. perustuvat lennokkaisin ajatuksiin ja rohkeaan riskinottoon.
Näitä keksintöjä ei olisi syntynyt, jos joku ei olisi uskonut ideaansa, laittanut rahan likoon ja uskonut saavansa ne monikertaisina takaisin.
Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Saarinen
Koskapa yrittäjyys tai ison riskin otto sellaisenaan ei tuo lisäarvoa, niin entä rakennukset ja koneet? Yleensä Marxilaisessa tieteessä on selitetty, että nämä edustavat kuollutta pääomaa, joka hyvissä olosuhteissa siirtyy työprosessin mukana tuotettuihin hyödykkeisiin. Sopivat rakennukset ja koneet tietenkin tehostavat työtä - jopa tavattomasti tai palveluelinkeinoissa vain jonkin verran. Selvää lienee sekin, että yleensä koneiden käytöllä työn tuottavuus kohoaa. Jos työpäivän pituus pysyy etisellään niin tehokkaammat koneet tosiaan auttavat tekemään enemmän hyödykkeitä ja liikevaihtoa. Samoin sellaiset yrittäjät jotka soveltavat ensimmäisenä työn tuottavuutta parantavia välineitä saavat muihin yrittäjiin nähden extra lisäarvoa. Tehdastyön ja muidenkin töiden koneellistuminen on ollut vääjäämätön prosessi varsinkin, kun energian hinta (niiden työarvo) on ollut halpa. Mutta koneiden käyttö muodostuu yhteiskunnalliseksi normiksi, minkä jälkeen sille ei enää anneta ylimääräistä arvoa. Yllytän ajattelemaan miten arvokkaana pidettäisiin lapiolla kaivettua ojaa, jos kaivinkoneita ei olisi keksitty. Entä onkimalla pyydettyjen silakoiden arvoa, ellei trooleja saisi käyttää. Entä halkomotin hintaa ellei moottorisahoja yms. olisi. Tavallaan on niin, että ihminen ei arvosta koneen tekemää työtä – ainoastaan toisten ihmisten suoritukset merkitsevät. Silloin kun koneen kuluminen on normaalia, niin konetta ei myöskään säälitä. Sen sijaan raskaan työn tekijää tai pitkää työpäivää tekevää säälitään ja viimein haudallakin kiitetään yhteiskunnan hyväksi tehdystä työstä. Työmaalla jouten oleva kone on OK, mutta jouten olevaa ihmisjoukkoa saa työantajan harmistumaan. Meillähän on kotonakin vaikka kuinka paljon koneita ja ainut mitä oletamme, että ne säästäisivät työtämme edes sen verran mitä maksoivat. Toivomme että ne ehtisivät maksaa itsensä takaisin. Saman tekee yrittäjä. Lisäarvoa noista sinänsä välttämättömistä koneista ei synny.
Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen
Sinä Matti S et oikein ole pystynyt analysoimaan mitä tuotantoketju vaikuttaa ja miten se tulee organisoida. Edelleen tukeudut vanhaan karvaturpaan ja se on sinun virheesi.
Koneet ja rakennukset ovat osa sitä ketjua jolla arvoa luodaan, aktiivinen osa joka vaatii jatkuvaa päivittämistä. Päiväksikään niitä ei pidä unohtaa vaan hoitaa. Kantasi on kuin NL kommunistien jotka päästivät kaikki infransa ja koneensa rappeutumaan eikä niillä enää voitu toimia kun alettiin vaatia tehokkuutta vanhan järjestelmän kaaduttua.
Varsinkin palveluelinkeinoissa infra ratkaisee, vai haluatko ostaa maitosi ja pullasi jostain lantalasta vaiko siististä myymälästä? Menetkö mieluummin TK:n vai odotat lääkäriä linja-autopysäkin katoksessa?
Koneellistuminen ja tehostaminen ovat välttämättömiä jotta voimme pitää edes jonkinlaista elintasoa. Mitäs ajattelet jos aamulla saat kepin ja pätkän siimaa koukkuineen ja 500 kg tilauksen silakoista? Taitaa tulla äitiä ikävä. Kyllä siihen trooli tai ainakin rysä tarvitaan, katiskakaan ei taida oikein riittää. Omatarve kalastukseen se sen sijaan riittää mutta onko mahdollista elintasomme puitteissa jokaisen istua päivittäin muutama tunti silakoita onkimassa? Jos sinä tiedät mistä onkia niin tietävätkö kaikki muut? Minä tiedän mistä jotkut niitä narraavat.
Ei ne ihmiset mitenkään hermostuta yrittäjää joutilaana jos niille sovitaan samanlaiset korvaukset kuin koneelle, maksetaan vain tuloksesta. Suostuvatko ne työläiset siihen onkin jo toinen asia. Jos suostuvat niin lamakaan ei tee työttömyyttä valtaisaksi vaan ainoastaan vähentää asiallisesti ansioita.
Miten määrittelet raskaan työn? Onko se vain ruumiilliseksi raskas vai kelpaako myös henkisesti raskas määritelmääsi?
Kyllä koneet tuovat lisäarvoa työlle vai onko se koneen kaivama 100 m jotenkin huonompi kuin lapiomiehen 5 m samassa ajassa. Lisäarvoa on syntynyt 95 m ojana laskettuna. Se realismi jota jo aiemmin kuulutin ei vieläkään ole tehnyt pesää sinne korviesi väliin.
Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Saarinen
Voi hyvinkin olla, että tuli vähäteltyä riskinoton merkitystä. Mutta Lukijan esittämät ”suuret keksinnöt" (Facebook, Youtube) ovat ainakin siinä mielessä hyviä keksintöjä, että niiden tuottaminen on edullista ja mainostulot paljon kuluja suuremmat. Ja tietenkin niiden lanseeraamiseen on tarvittu taloudellista panostusta ja rohkeuttakin. Toisaalta tekijät olisivat voineet ihan hyvin epäonnistuakin, mutta niitä emme muistelisi. Kapitalismi on tosi hyvä kannustamaan keksinnöllisyyttä. Kun keksintö on tehty, niin tosiaan jonkun (yleensä firman) on otettava riski ja tuotava uutuus markkinoille. Lisäksi uutuustuotteista kuluttajat usein maksavat paremmin kuin perinteisistä ja kyseinen firma siis tosiaan saa extra voittoja. Tätä voi kestää esim. 10 vuotta, kunnes kilpailu tekee uutuustuotteesta tavanomaisen (ellei ole monopolitilanne). Mutta oliko tuo extra voitto tosiaan riskin ottamisen ansiota vai keksinnön ansiota on toinen juttu vai sen ansiota, että se viimein toteutettiin. Sitten siitä asiasta, että syntyvätkö keksinnöt enimmäkseen työn ohessa ja työstä inspiroituen vain jotenkin kuin salaman iskusta, voisi avata ihan toisen keskustelun.
Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Saarinen
Palataan alkuperäiseen väittämään. Tarkastellaan asiaa kvartaalitalouden mallilla eli 3 kk pätkissä. Merkittävä osa väestöstä tekee hyödyllistä työtä noin 400 tuntia kvartaalissa =133 h/kk. Tämä tekee noin 1000 miljoonaa tuntia vähän yli kahden miljoonan väestönosalle. Sen lisäksi, että tällä työllä hoidetaan kaikkien päivittäiset kulutusmenot, sillä rahoitetaan uusien kansalaisten kasvatus ja kuntien ja valtion harjoittamat rakentamiset, hoidetaan teollisuuden ja energiasektorin investoinnit ja tietenkin vielä kaikki yksityisten ja julkisen vallan haaskaamiset. Ahkera työnteko synnyttää yli sadan miljardin nettokansantulon.
Periaatteessa meidän ei tarvitsisi tehdä töitä kuin 200 tuntia kvartaalissa, jos vain tyytyisimme kattamaan kulutusmenot ja huolehtimaan jälkipolvista, julkinen valta tyytyisi olemassa olevien rakennusten laajuuteen, samoin laajennusinvestoinnit unohdettaisiin ja yksityiset lopettaisivat uusien huvijahtien, älyttömien linnojen rakentamisen. Toisaalta tämä ei tarkoita, että kaikki kehitys loppuisi, vaan totta kai uusien keksintöjen tuomat ratkaisut otetaan käyttöön. Tässä tilanteessa palkkojen tulisi olla nykyisen noin 15 €/t sijasta 30€/t. Ja ihmiset siis ostaessaan palveluksia maksaisivat luonnostaan toisilleen 30€/t ja samoin tavarasta, johon menee yleisen käsityksen mukaan tunnin työ. Tästä saamme arvokkaan tiedon eli työarvo on 30€/t. Nettokansantulo puolittuisi.
Kuitenkin säädetty työaika on 37,5…40 t/viikko vähennettynä lomilla eli 400 h kvartaalissa. Ihmisten työllä on sellainen ominaisuus, että sen arvo ei alene vaikka sitä tehdään enemmän. Eli kaksinkertainen määrä työtä todella tuottaa kaksinkertaisen määrän arvoa ja tässä tapauksessa myytävää hyödykettä. 200 h tunnin lisätyöstä tekijät hyötyvät vain välillisesti. Lisätyöstä hyötyvät kaikkein eniten hyödykkeitä tuottavat yrittäjät, joilla pääoman kiero on kaikkein nopeinta ja rahalaitokset. Valtiovalta tulee myös verotusoikeudella osille.
Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen
Mistähän Matti siinä vähenevän työn tilanteessa se palkkojen tuplaaminen maksettaisiin? Nyt kun ei ole aina rahaa edes siihen puoleen? Miten sinä aikuisten oikeasti tienaisit ne rahat? Hintoja nostamallako?
Eiköhän reaalisuus kuulu kommunismiinkin jos se aikoo vielä päätään nostaa, ei entisillä harhoilla ilmaisesta rahasta ole enää käyttöä.
Työn teettäminen vaatii aina sen, että tulos voidaan myydä eteenpäin katteellisesti, katteesta pitää voida maksaa niin työn kuin puitteidenkin kustannukset joten 30€ tuntilaskutuksen palkkaosa lienee jossain 10 - 15€ välillä. Jos taas aiot maksaa palkkana sen 30€ niin laskutushinta nousee vastaavasti lähemmäs 60€/h luokkaa jos ei yli.
Missähän opistossa sinä olet talousoppisi saanut? Vai onko tämä yksityisunelmiin luokiteltavaa purkautumista?
Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Saarinen
Sinulla näyttää olevan niin yksikertainen ajatus päässä, että jos myy kadella eurolla ja ostaa yhdellä eurolla niin tulee euro voittoa. Mutta eikö ostaja siis hävinnyt euron. Eli tulos on nolla. Pörssikauppa on juuri tälläistä - toinen voitaa ja toinen häviää.
Ja kyllä työtä voidaan vaihtaa omakustannushintaakin. Minä autan naapuria ja hän auttaa minua. Meistä kumpikaan ei voita mutta on kuitenkin tyytyväisiä. Jos tätä tehtäisiin laajemmin niin tyoarvo nykyrahassa ilmaistuna on siinä 30€/t.
Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen
Jos talkoomielellä autat naapuria vastavuoroisesti niin voitte sopia tuntihinnaksi vaikka 300€, sillä ei ole merkitystä mutta kun alatte myydä sitä työtä ulos huomattuanne miten hyvin tuolla hinnalla tienaisitte alkaa tulla vaikeudet vastaan.
Silloin lähtevät firman kulut juoksemaan ja palkkanne laskee huomattavasti, lisäksi teidän pitää olla todellisia erikoismiehiä jotta joku ostaa teidän palvelujanne. Aina kun firma myy sen pitää saada katetta josta maksetaan työläisen palkkakulujen ja niihin kuuluvien lisien lisäksi firman muut kulut jotka kyseiseen tuotteeseen kohdistuvat. Menepä ensi syksynä työväenopiston kurssille opiskelemaan liiketaloutta, tarvetta olisi.
Suljetussa järjestelmässä (esim. sosialismissa) voidaan sopia mitä vaan mutta avoin talous ei menesty samoilla ehdoilla kilpailun vuoksi.
Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Saarinen
Kirjoitit: Aina kun firma myy sen pitää saada katetta josta maksetaan työläisen palkkakulujen ja niihin kuuluvien lisien lisäksi firman muut kulut jotka kyseiseen tuotteeseen kohdistuvat.
Yllä oleva lause on tietenkin oikein, enkä halua olla loukkaava, mutta keskusteluavauksen tehtävänä oli selittää, mistä voitot oikeasti tulevat. Ehkä et ole edes ajatellut asiaa. Mutta jos firmat tosiaan maksavat kaikista raaka-aineista, tarvikkeista ja koneista käyvän markkinahinnan ja kuolettavatkin ne todellista kulumista vastaavasti, ja jos ne vielä maksavat työntekijöille ja yrittäjille itselleen tehdystä työstä sen arvon mukaan, niin silloinhan saadaan kasaan tuotteen kulut. Tämä olettaa, että mitään huijausta ei tapahdu ostovaiheessa. Kun sitten tuotteita ryhdytään myymään, niin toki voidaan kulujen summan päälle panna joku käyttökate. Mutta mihin se perustuu? Jos 10% käyttökatetavoite on OK, niin miksei sitten 20%? Sillä tavallahan voitot kaksinkertaistuisivat? Jos sinulla on joku hyvä selitys, miksi tavaroista saa enemmän hintaa, kuin niiden valmistamiseen on mennyt, niin voinet yrittää. Ainakin korkeamman asteen opinnoissa selitysyritystä yritetään hakea rajakustannuksista ja siitä, että osa tavaran tuottajista on tehokkaampia, kuin se tehottomin rajatuottaja, jolle ei valitettavasti myydystä tavarasta jää mitään katetta. Tämä on totta ja nopeasti uusiutuvilla toimialoilla ihan merkittävä juttu. (Alkuperäiseen selostukseeni en tätä pannut, vaikka tämä on osa Marxilaista taloustiedettä.) Mutta jos on kovasti kilpailu ala, niin kaikkien tuottajien koneet ja työväki ovat samanlaiset ja suhteellisia eroja ei oikeasti ole ja kaikkien siis tulisi myydä yhteisillä rajakustannuksilla eli omakustannushinnalla. Mikä ne voitot saa aikaiseksi? Miksi Katainen ja Vanhanen haluaisivat, että palkkatyöläiset tekisivät pidempään töitä?
Alkuperäinen kirjoittaja: Kalle-Armas
MOLSKIS!
Mitä Te Herra Työeläkeläinen tarkoitatte silloin, kun puhutte kilpailusta? Uskotteko Te SINIMUSTAT todella siihen, että me elämme POLIPOLI rp:ssä? Tiedättekö Te Herra Työeläkeläinen sitä, että mitä tarkoittaa KLASSIKKOMALLI, MONETARISMI, KEYNESSISMI, Tarjonna Taloustiede, Odotuksilla Täydennetty Klassikkomalli, Rationaalisten Odotusten Koulukunta jne? Onko Liiketaloustiede ja Kansantaloustiede sama vai eri asia? Jos Te Herra Työeläkeläinen ette osaa vastata kysymyksiini, niin toivoisin sitä, että Te menette AVOIN YLIOPISTO rp:hen opiskelemaan TALOUSTIEDE rp:tä, FILOSOFIA rp:tä ja myös SOSIOLOGIA rp:tä.
Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen
Kallelle sanon suoraan, etten ala noissa opinahjoissa opiskelemaan jos niissä ilmaisu muuttuu tuollaiseksi sotkuksi mitä Kalle esittää.
Matille taas, ei firma voi toimia nollatuloksella kauaa, jonkin aikaahan tietysti menee vaikka tappiolla jos pääomarakenne on kunnossa mutta ei pitkään.
Se mitä jää jäljelle kun kaikki on maksettu on rahaa firmalle, rahaa joka voidaan käyttää vaikka tuotekehitykseen tai säilöä laman varalle tai jakaa osinkoina niille jotka ovat rahoittaneet sen firman pääoman. Yleensä se jaettaneen noiden kolmen kesken.
Se, sanotaan vaikka voitto vaikka se joistakin kuullostaa kiroilulta, on myös se mistä firman verot maksetaan, mitä suurempi sen parempi valtiolle.
Jos meillä kaksi valmistajaa tekee vaikka vasaroita joiden markkinahinta on 10€ niin se joka valmistaa ne halvemmalla saa paremman katteen ja sen työntekijätkin voivat paremmin jos ei lasketa hintaa liiaksi. Olettaen, että laatueroja ei sanottavasti löydy.
Olen itse toiminut suunnittelijana vuosikausia ellei kymmeniä, kun uutta tai uudistettavaa tuotetta suunnittelee niin ensin pitää tehdä arvio siitä mitä tehdään, miten tehdään ja sen jälkeen pitää alkaa karsia pois liikoja rönsyjä jolloin jäljelle jää vain tarpeellinen. Suunnittelussa kun ainakin minulle tulee hienoja ideoita kylkiäisiksi mutta niitä ei aina kannata tehdä. Markkinahinta ratkaisee mitä uutuus saa maksaa kun kyse on käyttötavarasta eikä muodista. Minä onnistuin varsin hyvin koskapa firma edelleen menestyy lamasta huolimatta.
Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Saarinen
Työeläkeläinen kirjoitti: Se mitä jää jäljelle, kun kaikki on maksettu, on rahaa firmalle, rahaa joka voidaan käyttää vaikka tuotekehitykseen tai säilöä laman varalle.....
Firmojen on tosiaan satsattava tuotekehitykseen pysyäkseen teknisen kehityksen mukana. Kyseessä on ikään kuin pakko ja tuotekehitysprojekti on myös aina iso riski. Tämä pätee varsinkin firmoihin joilla on vielä omia tuotteita. Jos firma on joutunut alihankkijan asemaan, niin sen tilanne on kaikin puolin vaikeampi. Se itsenäisyys on mennyt ja sille yleensä armosta annetaan mahdollisuus johonkin pieneen 4..6 % vuotuiseen voittoon. Suomessa on itse asiassa myös paljon kansainvälisten firmojen tytäryhtiöitä, ja niilläkin itsenäisyyden kanssa on vähän niin ja näin. Ulkomailta pitää kysellä sopisiko meidän tehdä uusi tuote.
Sitten ihan toiseen asiaan. Voisin olla vähän pettynyt, että kukaan ei kommentoinut, että ok työarvo ja lisä-arvoteoria pitää jotenkin paikkaansa, mutta entä sitten. Mitä käytännön merkitystä tuolla oikeastaan on? Minusta sillä on ensinnä maailman ilmiöitä selittävä merkitys ja sillä on poliittista merkitystä työväenpuolueille ja työväestölle ja sen kumppaneille. Mutta kaikesta tästä voi avata ihan toisen keskustelun. Sitten toinen oikein hyvä kysymys on, että onko lisä-arvoteoria riittävä selittämään talouspuolen ilmiöitä. Minusta ei ole, vaan todellakin Marxilaiseen taloustieteeseen tulee saada mukaan ainakin kysyntäkäyrät ja sitten työn tuottavuuteen olennaisesti liittyvät seikat: kansankunnan energiaresurssien saatavuus ja osaaminen käyttää saatavilla olevia energiaresursseja.
Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Saarinen
Työarvoteoria pätee, mutta siihen tulee liittää energiavarojen rooli. Eli lyhyesti ilmaistuna Marxin päivistä asti ns. teolliseen vallankumoukseen vaikutti Englannissa helppojen hiilivarojen olemassaolo. Myöskään ei ollut esteitä oppia niitä käyttämään. Sitten koko 1900 luku oli fossiilisten energiavarojen löytymisen voittokulkua ja öljyä ja sittemmin kaasua osataan käyttää monipuolisesti hyväksi. Työn tuottavuus kaikissa elinkeinoissa on noussut tämän ansiosta tavattomasti.
Mielestäni fossiiliset polttoaineet ovat kohottaneet ihmistyön tuottavuutta siinä määrin, että yhteiskunnallisten kulutusmahdollisuuksien lisääntymisen merkittävin lähde ei olekaan viimeisen sadan vuoden aikana ollut lisääntynyt työnteko vaan löydettyjen energiavarojen olemassaolo ja niiden hyödyntämisen tekninen taito. Mutta ei tämä todista mitään vastakkainasettelua työarvoteorian ja energiatarinan kanssa. Pinnallinen ajattelija saattaisi kuvitella, että lisäarvo on syntynyt juuri fossiilisten polttoaineiden ansiosta.
Tästä aiheista on kirjoitettu yksi hyvä juttu prof. Elmar Altvater toimesta. Sen nimi on “The Social and Natural Environment of Fossil Capitalism”, joka löytyy hakukoneen avulla. Suosittelen. Itse asiassa yhtä hyvin asiasta kirjoitti jo vuonna 2006 edesmennyt Timo Ravela kirjoituksessaan ” GLOBALISAATION DYNAMIIKKA ja ENERGIA”, mutta sitä on olut jaossa tietääkseni vain Karl Marx seuran henkilöillä.
Vähän kevyemmin asiaa sivutaan myös Vasemmistofoorumin Peruste 1/2010 julkaisussa Kaisa Luoman kirjoituksessa. Kaisalla on näköjään opiskeltavaa työarvoteoriassa. Jos tämän kirjan saa ilman suurempaa vaivaa niin tämänkin voi lukea.
Jos ymmärtää energian merkityksen työn tuottavuudelle, on mahdollisuus ryhtyä pohtimaan mitä tulevaisuus tuo tässä suhteessa tullessaan. Prof. Altvater esimerkiksi pohdiskelee auringonenergian tuotannon vaikutusta yhteiskuntaan. Joka tapauksessa maailman köyhille väistämättä nouseva öljyn hinta tulee olemaan iso ongelma.
Alkuperäinen kirjoittaja: Asko Helminen
Elmar Altvaterista sen verran, että hän on vanha marxistikonkari, joka julkaisi vuonna 2005 kirjan Das Ende des Kapitalismus, wie wir ihn kennen (vapaasti suomentaen Tähän asti tunnetun kapitalismin loppu). Siinä hän tarkastelee fossiilienergiaan pohjautuvan kapitalistisen tuotantotavan kriisiytymistä: "geotaloudellista globalisoitumista", geopoliittista uusimperialismia, "öljyttyä kasvua ja sen väistämätöntä hiipumista. Se on alansa raskassarjalainen ja bestseller, josta on ilmestynyt jo kuusi painosta.
Tällaisia kirjoja kaivattaisiin kipeästi Suomessa.
Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Saarinen
Tämän päivän Tiedonantajan keskiaukeamalla on käännettynä Altvater'in tekstiä otsikolla "Öljyn ja kapitalismin vuosisadan rakkaustarina".
Itse asiassa energia-asian ja marxilaisen teorian yhteydestä pitäisi avata täysin uusi keskustelu.