Alkuperäinen kirjoittaja: Joni Juhani Vuorinen

On niin väärin uskoa avaruuden alkaneen alkuräjähdyksen myötä ja että avaruus olisi laajeneva alue. Todellisuudessa avaruus on aluton ja ikuinen, aina vallinnut todellisuus ja ulottuvuus. Lisäksi tiedostukseni väittää, että avaruus on ääretön, eli avaruudella ei ole rajoja, jotka laajenevat, vaan että avaruus on aineistumaa ja pimeää energiaa äärettömyyteen asti. Toki aurinkokunnat saavat alkunsa pöly ja kaasukiekoista, jota ennen on tapahtunut jonkin sortin aineen räjähdys, josta on seurannut kaasu- ja pölykiekko, joka on antanut alun uudelle aurinkokunnalle, aineen muokkautuessa auringoksi, planeetoiksi, kuiksi ja meteoriiteiksi.

Alkuperäinen kirjoittaja: S.P.K.

"On niin väärin uskoa avaruuden alkaneen alkuräjähdyksen myötä ja että avaruus olisi laajeneva alue."

Et nyt oikein tuossa viestissäsi tarjonnut tämän väitteen tueksi mitään perusteita. Avaruuden laajeneminen kuuluu kosmologian standardimalliin, jolla pystytään tällä hetkellä parhaiten selittämään havaitsemiamme ilmiöitä meitä ympäröivässä maailmankaikkeudessa (punasiirtymät, kosminen taustasäteily, ydinsynteesi, jne.) Jotta väitettäsi alkuräjähdyksen paikkansa pitämättömyydestä voitaisiin harkita, olisi sinun siis esitettävä jokin vaihtoehtoinen malli sille maailmankaikkeudelle, jonka ympärillämme näemme.

Alkuperäinen kirjoittaja: S.P.K.

Pakko lisätä vielä, että alkuräjähdys ei sulje pois maailmankaikkeuden "ikuisuutta". Kyseessä voi hyvinkin olla syklinen ilmiö, jossa alkuräjähdyksen ("Big Bang") jälkeen tulee loppurysäys ("Big Crunch") jossa maailmankaikkeus jälleen tiivistyy singulariteetiksi vain alkaakseen uudelleen uutena aika-avaruusjatkumona. Näin on voinut tapahtua määrättömän monta kertaa. Nykyiset havainnot avaruuden jatkuvasta kiihtymisestä eivät tosin tue tätä ajatusta.

Toisaalta on esitetty myös, että maailmankaikkeus rajattomasti laajentuessaan ja lämpökuoleman saavuttaessaan (täydellinen entropia) muuttuu siksi singulariteetiksi, josta uusi maailmankaikkeus voi lähteä kehittymään. Näin ollen loppurysäystä ei tarvittaisi uuden singulariteetin muodostamiseen.

Vieläkin edelleen on teorisoitu, että jokaisesta nykyisessä maailmankaikkeudessamme esiintyvästä paikallisesta singulariteetista (mustat aukot) saattaa lähteä kehittymään uusi "paikallisesta" maailmankaikkeudestamme erillinen maailmankaikkeus, jolloin jokainen aika-avaruusjatkumo synnyttää lukemattomia uusia maailmankaikkeuksien poikasia.

Tieteellisiä teorioita aiheesta on siis kosmologeilla monenlaisia, mutta mikään varteenotettava teoria ei poissulje alkuräjähdystä ja sen jälkeen tapahtunutta voimakasta inflaatiota, koska ne ovat havaittavissa olevia tosiseikkoja.

Alkuperäinen kirjoittaja: Joni Vuorinen

Kyse on uskomuksista, sillä emme voi palata ajassa tutkimaan, joten meidän on vain jotenkin ymmärrettävä maailmankaikkeutta, mietin jos mitään ei ennen alkua ollut niin miten jokin voinee räjähtää? Minusta ikuisessa avruudessa on aina ollut mustaa energiaa ja ainetta erimuodoissa. Minusta avaruus ei laajene, sillä kun emme ole voineet todistaa joka kolkassa olevan aineistumaa, niin emme voi muutakuin todeta avaruuden olevan ääretön, sateliitti kuvilla on yritetty tutkia avaruuden kokoa, mutta niin paljon on vielä pimeennossa, eli emme todellakaan ole nähneet avaruutta kokonaisuudessaaan äärettömyydessään. Toki myönnän että avaruudessamme räjähtelee ja aine muokkautuu koostumuksiksi, auringoiksi, planeetoiksi, mutta ei alkuräjähdys voi olla kuin jonkun aurinkokunnan synty, ja toulloinkin avaruudessa räjähtävä aineistuma on ollut olemassa ennen räjähdystä, joten uskoisin että aina on ollut avaruudessamme aineistumaa eri muodoissa...

Alkuperäinen kirjoittaja: Joni Vuorinen

Monet hindut pitävät avaruutta munan muotoisena tilana, mutta se sulkee pois ajatuksen että munan kuorien ulkopuolellakin voisi olla aineistumaa ja kehittyviä aurinkokuntia, maailmankaikkeus joka tapauksessa on laaja alue, jossa aineistuma muokkautuu uuteen muotoonsa jatkuvasti. Minä pidän aika janaa tämän muotoisena )---) olen jo muutaman voiden koittanut ymmärtää avaruutta ja saanut pohdintojeni kautta näkemyksen ikuisesta avaruudesta, joka on ääretön ja jossa aine muokkautuu jatkuvasti uuteen muotoonsa, ja aikaakin ajattelen matkana, jossa jokaisella alulla on loppunsa, mutta lopun jälkeekin aine vain muokkautuu uuteen muotoonsa... Kerroit tuosta maailmankaikkeuden loppumisesta ja uudelleen syntymisestä, aika jännää ja olen samaa mieltä, kun aurinkokunta kuolee niin avaruus käyttää hyödykseen tuon jäljelle jääneen aineen ja saattaa olla että jotenkin saattaa uusi aurinkokunta tietyn ajan jälkeen syntyä kuolleen tilalle...

Alkuperäinen kirjoittaja: Abbedissa

"Pakko lisätä vielä, että alkuräjähdys ei sulje pois maailmankaikkeuden "ikuisuutta". Kyseessä voi hyvinkin olla syklinen ilmiö, jossa alkuräjähdyksen ("Big Bang") jälkeen tulee loppurysäys ("Big Crunch") jossa maailmankaikkeus jälleen tiivistyy singulariteetiksi vain alkaakseen uudelleen uutena aika-avaruusjatkumona. Näin on voinut tapahtua määrättömän monta kertaa. Nykyiset havainnot avaruuden jatkuvasta kiihtymisestä eivät tosin tue tätä ajatusta."

Eivät tosiaan näyttäisi tukevan loppurysäystä, kuten mainitsitkin.

http://www.eluova.fi/index.php?id=1281

http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmankaikkeuden_l%C3%A4mp%C3%B6kuolema

Alkuperäinen kirjoittaja: Lasse Nevalainen

S.P.K:n luonnehtima "iso paukku" on nykyisin yleisesti hyväksytty teoria maailmankaikkeudesta koska se selittää maailmankaikkeudesta tehdyt havainnot. En ole ainakaan havainnut että nykyään olisi mitään vakavasti otettavaa teoriaa kilpailemassa.
Kyllä meidän tulee lähteä siitä että em. teoria on totta. Niin kauan kunnes joskus mahdollisesti muu teoria tulee todennäköisemmäksi.

Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto

Bib Bang teorialle on olemassa lukuisia vakavasti otettavia vaihtoehtoja, mm. sykkivän maailmankaikkeuden teoria, jossa Big Bang on vain eräs paikallinen tapahtuma.

Mutu teoriaan nojaten esitän että avaruus on kaikkien ulottuvuuksien suhteen ääretön, jolloin myös maailmanKAIKKEUS on huono ilmaisu, sana kaikki kun tarkoittaa rajattua kokonaisuutta.

Itse asiassa tähtitieteiden yhteinen ongelma on se että mitään ei oikeastaan tiedetä ihan varmasti, ja ennen muuta se että teoriat nojaavat tukevasti vain toisiinsa. Esim. yleinen punasiirtymäteoria lähtee siitä vahvistamattomasta olettamuksesta että valonnopeus on vakio. Vaikka se olisikin kutakuinkin vakio, niin mikä takaa sen että esim 10 miljardia vuotta matkalla ollut valon säde ei olisi muuttanut lainkaan nopeuttaan.

Kaiken lisäksi kaukaisten tähtien sekä etäisyyksiä että meistä nähden aksiaalisia nopeuksia määritetään samaan punasiirtymäteoriaan nojautuen.

Alkuperäinen kirjoittaja: S.P.K.

Sykkivän maailmankaikkeuden teoriat eivät ole vaihtoehtoisia teorioita Big Bangille vaan eräs lukuisista yrityksistä esittää Big Bangin selittävä mekanismi. Sykkivä (tai syklinen) maailmankaikkeus on nimenomaan se teoria jota kuvailin ensimmäiseksi: "Kyseessä voi hyvinkin olla syklinen ilmiö, jossa alkuräjähdyksen ('Big Bang') jälkeen tulee loppurysäys ('Big Crunch') jossa maailmankaikkeus jälleen tiivistyy singulariteetiksi vain alkaakseen uudelleen uutena aika-avaruusjatkumona."

Ensimmäisenä sitä ehdotti Einstein, mutta edelleen on otettava huomioon, että nyykyiset havainnot avaruuden laajenemisen jatkuvasta kiihtymisestä eivät tue ajatusta Big Crunchista. Sen jälkeen on esitetty kehittyneempiä malleja, jotka perustuvat esimerkiksi säieteoriaan, josta ei vielä ole oikein minkäänlaista tieteellistä vahvistusta. Ymmärtääkseni näistäkään malleista mikään ei väitä, etteikö alkuräjähdystä (joka ei siis ole mikään perinteinen räjähdys, vaan piste josta maailmankaikkeuden laajeneminen alkoi) olisi tapahtunut.

http://en.wikipedia.org/wiki/Cyclic_model

Alkuperäinen kirjoittaja: S.P.K.

"Itse asiassa tähtitieteiden yhteinen ongelma on se että mitään ei oikeastaan tiedetä ihan varmasti, ja ennen muuta se että teoriat nojaavat tukevasti vain toisiinsa."

Teoriat nojaavat tukevasti fysiikkaan, jota voidaan kyllä testata ihan täällä kotiplaneetallammekin. Jopa maailmankaikkeuden äärimmäisimpiä olosuhteita voidaan emuloida hiukkaskiihdyttimissä, ja toisaalta äärimmäisen tarkoilla havaintolaitteilla, kuten neutriinoilmaisimilla, vastaanottaa dataa hiukkasista ja kosmisista säteistä, jotka ovat kulkeneet miljoonien valovuosien matkan. Asia ei ole siis niin, etteikö tähtitiede nojaisi vankasti myös maanpäälliseen, yleisesti hyväksyttyyn tieteeseen, jota käytetään arkipäiväisissä työkaluissamme.

"Esim. yleinen punasiirtymäteoria lähtee siitä vahvistamattomasta olettamuksesta että valonnopeus on vakio. Vaikka se olisikin kutakuinkin vakio, niin mikä takaa sen että esim 10 miljardia vuotta matkalla ollut valon säde ei olisi muuttanut lainkaan nopeuttaan."

Kukaan ei tietääkseni ole esittänyt yleisesti hyväksyttävissä olevaa mallia punasiirtymälle, joka selittäisi punasiirtymän paremmin kuin nykyinen standardimalli. Vaihteleva valonnopeus romuttaisi myös Einsteinin suhteellisuusteorian, johon aika moni nykyajan teknologia tavalla tai toisella jo nojaa.

Valon "väsyminen" pitkillä matkoilla on vanha ajatus, ja virheitä kyseisessä teoriassa on esitelty esimerkiksi täällä:

http://www.astro.ucla.edu/~wright/tiredlit.htm

CosmoQuest-foorumilla (entinen Bad Astronomy) on hyvä alifoorumi, "Against the Mainstream", jossa voi keskustella vaihtoehtoisista universumin selitysmalleista ja niiden sisältämistä virheistä. Siellä on paljon asiantuntevia kirjoittajia, tosin vain englanniksi.

http://cosmoquest.org/forum/forumdisplay.php?17-Against-the-Mainstream

Suomeksi voi aiheesta toki keskustella laadukkaan Tähdet ja avaruus -lehden kosmologia-keskustelufoorumilla:

http://foorumi.avaruus.fi/index.php?board=19.0

Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto

"Asia ei ole siis niin, etteikö tähtitiede nojaisi vankasti myös maanpäälliseen, yleisesti hyväksyttyyn tieteeseen, jota käytetään arkipäiväisissä työkaluissamme."

Kysymys ei ole yksikössä olevasta tähtitieteestä, vaan tähtitieteen monimuotoisesta tutkimuksesta ja tulkinnasta.
Tokihan ne nojaavat myös ääreellisissä olosuhteissamme tutkittuihin ilmiöihin, mutta sen ohella ne nojaavat myös tulkintoihin joiden vahvistuksena on toisia vahvistamattomia tulkintoja.

Esimerkiksi 90-luvun alussa tapahtui yhdessä tutkimusprojektissa havainnoissa mullistava läpimurto. 3-4 vuorokauden kuluessa puolitusinaa tutkimuslaitosta onnistui toistamaan kokeen ja lyhyessä ajassa ilmiö voitiin myös selittää luotettavalla tavalla. Sittemmin tosin huomattiin että alkuperäiset havainnoitsijat saattoivat tehdä havaintojaan ainoastaan silloin kun mikroaaltouunilla keitettiin teetä. Muut saman ilmiön havainneet laitokset & tutkijat eivät kertoneet millä tavalla he olivat saaneet mahdottoman oloiset mittaustuloksensa aikaan.

Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto

Kokonaan toinen ongelma on sitten se että monet teoreetikot näyttävät aivan selvästi omaavaan äärellisen maailmanKAIKKEUDEN käsitteeseen pohjautuvan maailmankuvan.

Alkuperäinen kirjoittaja: S.P.K.

"3-4 vuorokauden kuluessa puolitusinaa tutkimuslaitosta onnistui toistamaan kokeen ja lyhyessä ajassa ilmiö voitiin myös selittää luotettavalla tavalla."

Jos toiset tutkimuslaitokset kerran selittivät ilmiön luotettavalla tavalla ja kykenivät toistamaan sen, silloinhan kyseessä ei ole tulkinta jonka vahvistuksena on vahvistamaton tulkinta, vaan tulkinta jonka vahvistuksena on 3-4 vahvistettua tulkintaa. Mistä tutkimusprojektista muuten tarkalleen on kyse?

"Kokonaan toinen ongelma on sitten se että monet teoreetikot näyttävät aivan selvästi omaavaan äärellisen maailmanKAIKKEUDEN käsitteeseen pohjautuvan maailmankuvan."

Mihin viittaat, ja mitä ongelmia tästä koituu? Neliulotteinen aika-avaruus jossa elämme on samaan aikaan äärellinen ja rajoiltaan ääretön.

http://www.universetoday.com/103790/zogg-from-betelgeuse-explains-why-th...

Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto

"Jos toiset tutkimuslaitokset kerran selittivät ilmiön luotettavalla tavalla ja kykenivät toistamaan sen, silloinhan kyseessä ei ole tulkinta jonka vahvistuksena on vahvistamaton tulkinta, vaan tulkinta jonka vahvistuksena on 3-4 vahvistettua tulkintaa. Mistä tutkimusprojektista muuten tarkalleen on kyse?"

En muista tarkemmin, se oli 90-luvun alussa. Koko hässäkkä perustui siihen että mikroaaltouuni onnistui vaikuttamaan mittaustuloksiin, eli mitään oikeaa mullistavaa havaintoa ei ollut ollenkaan olemassa - se ei kuitenkaan estänyt toisia tutkijoita "havaitsemasta" samaa ilmiötä, eikä "havaittuun ilmiöön" sopivan teoriaan sepittämistä.

Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää. Useimmin asia on vieläpä niin että mikään mikä kiiltää ei ole kultaa.

Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto

"Mihin viittaat, ja mitä ongelmia tästä koituu? Neliulotteinen aika-avaruus jossa elämme on samaan aikaan äärellinen ja rajoiltaan ääretön."

Viittaan siihen että kehitys helisentrisestä maailmankuvasta ei ole edennyt kovin pitkälle.