Alkuperäinen kirjoittaja: Heikki Penttinen

MUISTAN KÖYHYYDEN
____________________

Muistan sitäkin aikaa kun köyhiä, heidän tahtomattaan rikkaiden läsnä ollessa näverrettiin, silloin köyhissä perheissä oli henkisesti paha olla.

Sitten myöhempinä vuosina, köyhyydestä huolimatta, aika usein kyynelehdin kun muistelen, kuinka hyvin köyhyydessä, vähäisyydestä huolimatta jaetaan tasan.

ESIMERKKINÄ:

Silloin kun perheessä on monta lasta ja kun äiti laittaa aamupuuroa tai mitä ruokaa vain kattilasta lapsille, niin vaikka kattila on kuinka pieni, siitä kattilasta riittää jokaiselle lapselle kauhallinen, perheen pienimmillekin, niillekin jotka elämän viattomuudessaan seisovat rivissä, odottaen vuoroaan lautanen kädessä, että kun nyt äiti meille jokaiselle tasan kauhalla ruokaa annostelee.

KÖYHYYDESSÄKIN ON RIKKAUTTA:

On siinä mukana, monella tavalla erilaisuutena, elämän onnellisuuden hyviä ja kauniita hetkiä, sellaisia hetkiä joita rikkaus ei ole päässyt milloinkaan kokemaan.

22. 2. 2011
Heikki Penttinen, Äänekoski

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Oittinen väittää eläkeläisten verotuksen olevan muita kalliimpaa. Tein veroprosenttitestin verohallituksen verolaskurilla asettaen vuoden tuloksi 10'000€ ja siihen lisää 2'000€ osinkoja ei listatusta yhtiöstä. Veroprosentti oli 6,5% ilman kirkollisveroa kotipaikkakunnallani.

Muuttamalla tuo kymppitonni palkkatuloksi veroprosentti laski 5,5%:n, tuo 1% ero tuskin on kovin suuren valituksen aihe. Eikö löytyisi parempia kohteita haukkuihin? jos ei niin kannattaa lopettaa kokonaan.

Alkuperäinen kirjoittaja: armas

Jos köyhyys on niin romanttisen ainutlaatuista, niin kannattako sitä edes sitten torjua?

Mieluummin valitsen harmaan hyvinvointivaltion kuin seikkailuslummin.

Alkuperäinen kirjoittaja: kaija

työeläkeäiselle:
Kyllä tuokin vero kymmpitonnista on paljon suurempi kuin 25% vaikka 200 000 eurosta;
* jälkimmäisessä sinulle jää vielä elämiseen rahaa;
* vaan kun vuoden kymppitonnista otat vielä jotain pois, jää kuuakudessa käteen vajaa 850 euroa!
* Toisessa vaihtoehdossa jää käteen kuukaudessa enemmän kuin köyhällä koko vuodessa!

Alkuperäinen kirjoittaja: Heikki Penttinen

Elämään ja elämiseen liittyy monenlaista
osa 1

Elämässä, mihin ei rikkaus aina tule avuksi elämään arvokkaasti, siinä köyhyys ja nälkä opettaa elämään aidosti.

Tohtori oli kirjoittanut 3 päivä maaliskuuta 1919 syntyneelle pojalle ulkonaisesti käytettävän lääkemääräys reseptin ja Apteekki on reseptin mukaisen lääkkeen 12 päivä maaliskuuta vuonna 1932 13-vuotiaalle pojalle toimittanut. Poika jäi eloon, mutta toisenlainen tarina pojan myöhemmästä elämästä on luettavissa näin.

Pojan vanhemmat asuivat Konginkankaan Liimattalassa vanhan maantien varressa isossa hirsimökissä,kunnes myöhemmin, muuttivat Nuorisoseuran talolle asumaan. Isä oli syntyisin Jyväskylän maalaiskunnasta, äiti Hankasalmelta.

Isän toimi vahtimestarina ja äiti hoiteli toimeentulon turvaamiseksi lehmää ja muutamaa lammasta, siinä sitten jotenkin toimeen tultiin. Pojat kävivät metsätöissä. Leipä oli siihen aikaan kovassa, pokasaha aukusti-puupää olkapäällä kulkivat metsissä, edeten paksussa lumihangessa puulta puulle. Keväthankien aikaan nuorin poika kuori puita Keitelejärven rantamilla propsirantteilla.

Ankea oli nuorimman pojan elämä hänen pitäessä suuresta talosta saamassaan maatalouskalenterissa tarkkaa kirjaa, että kuinka paljon tänään pakkaspäivänä jaksoi jäisiä karahkaoksaisia propsia huonolla petkeleellä kuoria. Ei niitä monta pölkkyä päivässä tullut, kun illalla väsyneenä, vielä viimeisillä voimillaan rannasta poika kotiin raahautui, juomaan äidin vesikelkalla lähteestä vetämää lähdevettä.

Heikki Penttinen, Äänekoski

Alkuperäinen kirjoittaja: Heikki Penttinen

Elämään ja elämiseen liittyy monenlaista
osa 2

Ei ollut aina leipää kovin viljalti vielä sodan jälkeisinä vuosinakaan vanhan äidin asuessa poikansa kanssa kansakoulun vastapäätä sijainneessa mökissä.

Pojan lähtiessä aamulla metsätöihin, ulkona paukkui pakkanen kun vanha äiti jäi liikuntakyvyttömänä kovin kylmään, kaksihuoneisen mökin tuvan nurkassa olevaan puusänkyyn. Lähtiessä poika kyllä koitti huolehtia äidistä heittäen sänkyyn kuivan leivänkannikan, kehottaen järsimään sitä niin kauan, kunnes sanoi käyvänsä iltapäivällä kaupalla.

Se oli sodan jälkeisiä vuosia, kun eräänä lämpimänä kesäpäivänä poika oli menossa töihin, santvik kaarisaha pyöräntarakassa hän jäi hetkeksi juttusille Osuuskaupan kohdalla, siinä sitten oli kehkeytynyt keskustelu, että mihin olet menossa sahan kanssa?, ...Olihan siinä suupielessä tupakka muljahtanut kiivaasti pojan sanoessa olevansa menossa verenluovutukseen, tarkoitti menoa kesäkuumalla itikoiden syötäväksi tukki ja propsipalstalle.

Sinne sitten sotaan kelpasi, taikka paremminkin joutui veli-poikakin, hevosmieheksi meni, palveli jossain Syvärin suunnalla, sinne joutui sodan tantereille vanhempi velikin. Nuorin poika kirjoitteli kotiin terveisiä, samoin paketteja lähetettiin puolin ja toisin, kotipuoleenkin.

Sodassa on sodan lait armottomia, nuorempi poika joutui ammuttavaksi, syytettynä varkaudesta, - veivät nälkäänsä luvattomasti tais se olla silavaa ja vanikkaa, kunnes aikaa kului, sitten myöhemmin sodan loputtua koko perhe, äiti, isä, samoin vanhin poika poikamiehenä kuollut, sekä nuorin rintamalta tuotuna, ovat haudattu perhehautaan.

Ei tuomita isänmaan palveluksessa olleita sotasyyllisyydestä, sillä niinhän se elämään ja elämiseen liittyy monenlaista.

Elämässä mihin ei rikkaus aina tule avuksi elämään arvokkaasti, siinä köyhyys ja nälkä kuitenkin opettaa elämään aidosti.

25. 2. 2011 Heikki Penttinen,Äänekoski