Helsingissä lyödään yhteen sosiaali- ja terveystoimea. Sosiaali- ja kriisipäivystyksen päällikkö Olli Salin pohtii Helsingin kaupungin kokoomusvetoisen johdon ihastusta suuruuden ekonomiaan.
09.10.2015 - 10:42
#1
Helsingin kaupunki kilpailutuksen tiellä
Paikalla olevat käyttäjät
There are currently 0 users online.
Uudet käyttäjät
- helena-rantasuo
- soderholmsatu
- rikutoi
- antti.sointula
- makinensanteri04
Alkuperäinen kirjoittaja: Harri Eerikäinen
Voutilainen on tuhonnut toimivia palveluita, vieläpä tavattoman tarpeellisia ja laajentamiskelpoisia palveluita ennenkin yksityistämisinnossaan, kuten kirjeessäni peruspalveluministeri Paula Risikolle 1.12.2010 kerron: http://www.harrieerikäinen.fi/blogi/2010/12/01/37"... näiden kiistattomien hyötyjen ja lähes rajattomien laajentamismahdollisuuksien käytyä ilmeisiksi ilmeni myös sosiaaliviraston linjajohdon sisällä, Henkilöstökeskuksen Työvoiman liikkuvuus –yksikössä ja kaupunginkansliassakin kenttätyöntekijälle vaikeasti ymmärrettävää sitkeää ja periksi antamatonta halua ajaa koko toimintamuoto (kotihoidon tukiryhmät)alas".
"Miksi tällainen toiminta siis haluttiin ja halutaan lopettaa"?
"2009 lopussa (toimintaa pyörittävien kenttätyöntekijöiden) määräaikaiset työsopimukset olivat taas päättymässä, ja Helsinkiin oli perustettu sosiaalinen yritys PosiVire, jollaiselle oli jo kauan ollut sosiaalinen tilaus, vain toimiala olisi pitänyt keksiä. Nyt kotihoidon tukiryhmien koeteltu toimintamalli näytti vastaavan täydellisesti tähän tarpeeseen, ja tarkoitus oli lopettaa tukiryhmien toiminta ja alkaa tuottamaan samoja tukipalveluita virastoille myytävänä yritystoimintana, kun tukiryhmien apu on ollut maksutonta. Piti vain saada tukiryhmät alta pois PosiVireen kysyntää syömästä, ja sosiaaliviraston ankara säästökuuri yhdistettynä päättyviin työsopimuksiin ja täyttölupakieltoihin näytti vihdoin tarjoavan tähän myös oivallisen mahdollisuuden. En tyytynyt tähän".
Alkuperäinen kirjoittaja: Harri Eerikäinen
Pääsin tänään havainnoimaan "avokuntoutusta" Terken ja HSL:n virastoyhteistyönä, eli ilmeisen psykoottisen ihmisen tuskaisaa raivoamista Mellunmäen metrossa. Jatkuvaa karjumista välin Kaisaniemi-Siilitie kuunneltuani soitin metron hätäkeskukseen, ja Itäkeskuksesta vaunuun sitten tulikin yksi vartija, nuorehko, pienikokoinen nainen.Uskonnollisista ajatuksista kärsinyt isokokoinen mies riehaantui tästä lisää, karjui kehotuksia poistua "kun vielä voi", ja liikehti levottomasti. Siirryin koiran kanssa miehen ja vartijan viereen, ja mies poistui Myllypurossa nopeasti vaunusta vartija perässään.
En osaa ajatella millainen tuska on tuon avohoidossa olevan mielessä, millainen hänellä joka surmaa perheensä, räjäyttää ostoskeskuksen, ampuu tai puukottaa koulutovereitaan, tai hänen joka surmaa päästäkseen turvalliselta tuntuvaan hoitoon. Sen tiedän paremmin, miltä tuntuu juomisen pakkomielle, joka ilman apua ajaa kerta toisensa jälkeen pahenevista seurauksista välittämättä etsimään pakoreittiä.
Sen tiedän myös, että korulauseet ja viisastelut avohoidoista, palvelurakenteen keventämisestä ja varsinkin tehostamisesta, ja Terviksen tapauksessa city-kuntoutusyksiköistä nykyajan yhteiskunnallisten ilmiöiden valossa ovat sellaista puhetta, josta rovasti Voutilainen mahdollisesti oman uskonsa mukaisesti vielä vastaa. Toivottavasti jo täällä ajassa.