Unto Kiiskinen, sanoppa muuta työläisen hengen arvosta! Neuvostovallan aikaan Neuvostoliitossa ihmishenki ei tahtonut olla edes yhden luodin arvoinen ja se tapahtui maassa, josta piti tulla "työläisten paratiisi"!
Kirjoittaja tehnyt kyllä varsin perusteellista työtä tuon tragedian taustoittamisessa se on sanottava. Aivan oikein kirjoittaja puhuu vallankaappauksesta, koska sellaisen yrityksestähän kiistatta kyse oli. Hieman vähemmän punaiset lasit kun olisi ollut kirjoittajalla niin olisi kerrassaan erinomainen kirja. Tuo "puolen valinta" näkyy muutamissa kohdin turhankin selvästi. Yhden tuomitun kohdalla oikeuden käytettävissä olleissa papereissa mainitaan raakuus johon kirjoittaja mielestäni puolustelevaan sävyyn toteaa (raakuus ei ole rikos vaan luonteen piirre). Kuitenkin toisen osapuolen tekemisiin moinen argumentti kelpaa raskauttavaksi asianhaaraksi. Toisaalta kuitenkin kirjoittaja rinnastaa meikäläisten valtiorikos oikeuksien käyttämän "oikeuden" Stalinin suurten puhdistusten toteuttaneiden tuomioistuinten "oikeuteen". Oikeutta epäilemättä olikin, mutta kuten kirjoittaja toteaa aikansa valta-asetelmien mukaista sellaista. Kirjoittajalle ja myös itselleni tuli yllätyksenä monissa kunnissa harjoitettu yhteistoiminta punaisten ja vanhan vallan edustajien kesken. Pisimpään näyttää yhteistyö jatkuneen palokunnissa. Yllättävä oli myös tieto, että 1912 voin viennistä saadut tulot olivat suuremmat kuin paperin vastaavat. Tiesin toki, että Suomi oli tuolloin varsin vahvasti agraariyhteiskunta. Kuitenkin maatalouden suunnaton merkitys viennille tuli yllätyksenä. Mitä taas tulee kirjoittajan näkemykseen osapuolten harjoittamasta terrorista ja sen motiivien eroista. Punainen terrori oli hänen mukaansa pääosin alhaalta tulevaa ja spontaania joskin tosin toteaa myös ylhäältä johdettua olleen. Valkoinen taasen oli ylhäältä johdettua. Pitää osittain epäilemättä paikkansa. Mielestäni yksinkertaisempi ja kattavampi selitys olisi. Molemmat osapuolet tappoivat vastustajiaan oman valta-asemansa sementoimiseksi. Paikallisesti on varmasti ollut merkityksensä henkilökohtaisilla kaunoilla.
Pikkuluvun kirjoittaja olisi voinut myös käyttää epäonnistuneisiin vallankumouksiin ja niihin osallistuneiden kohtalolle yleensä. Vallankumous on vaarallista puuhaa, mutta epäonnistunut vallankumous on hengenvaarallinen ollut aina ja siihen osallistuneiden osa kova lähes aina.
Voin suositella kirjaa jokaiselle kiinnostuneella ja anna arvosanaksi 8/10 ilman aiemmin mainittua "puolen valintaa" antaisin 9.5/10
Olli Korjuksen teos osoittaa, että harrastajahistoriantutkija voi jopa ylittää ammattilaisten aikaansaannokset ja että asiallista historiantutkimusta voi kirjoittaa myös tunteella! Näin perusteellista ja havainnollista tietoa vuoden 1918 tapahtumien taustoista en ole saanut lukemistani kymmenistä historiateoksista yhteensäkään.
Ihailen myös Korjuksen asennetta elämään ja ns. menestykseen - kustantamon sivuilla hän toteaa:
"Olen syntynyt 1939 ja edustan jo kadonnutta kansanperinnettä, vanhan ajan yhteisöä sekatyöläisineen, pienviljelijöineen, mökkiläisineen. Pidän tätä miljöötä edelleen omanani, siihen en ole koskaan katkaissut sidettä. Historiassa elämistä vahvistaa ja ylläpitää vanhan kirjallisuuden harrastus. En ole koskaan halunnut tulla miksikään enkä matkustaa mihinkään. Kontaktit akateemiseen maailmaankin älysin lopettaa ennen kuin keskiluokkaisuus tarttui."
Kiitos Unto Kiiskiselle siitä kirjasta. En tiennyt totuutta Kambotsan pääkallo kasoista sitä ennen, ihmettelin vain. Valitettavasti tämä ihmisen musta puoli saapi usein vallan, ei ihmisellä ole mitään oikeutta toisen henkeen, mutta sano se, kun ihmiset asetellaan vastakkain määrättyihin asetelmiin ja marssitetaan vatakkaisiin asemiin, annetaan muka ylemmältä taholta käsky tapa. Ei myöskään taloudellista riistoa pitäisi olla ja siitähän kumpuaakin lähes kaikki murhatyöt ainakin "ison kirjan" Eesauksesta lähtien. 2000 luvun ihmisillä on valtava tekniikan tietotaso, on netit ja nörtit, lähes kaiketa löytyy: järkeäkin on, mutta, kun äly puuttuu hallita nykyistä maailmaa ihmisiksi, työn, leivän ja kulttuurin kautta
Alkuperäinen kirjoittaja: Unto Kiiskinen Jokioinen
Kirja Kuusi kuolemaantuomittua, tiivistää tehokkaasti kaksi kohtalokasta vuotta Suomessa.
Esimerkit ovat tasaisesti eri paikkakunnilta ja erilaisten ammattiryhmien ihmisten kokemia.
Viittaus muinaiseen Roomaan on osuva.
Kuinka vähän onkaan ihminen muuttunut
kahdentuhannenvuoden aikana, vai onko
muuttunut ollenkaan!
Miten halpana on aina pidetty työläisen henkeä!
Kirjan lukeminen on yleissivistävää.
Alkuperäinen kirjoittaja: PSillanpää
Unto Kiiskinen, sanoppa muuta työläisen hengen arvosta! Neuvostovallan aikaan Neuvostoliitossa ihmishenki ei tahtonut olla edes yhden luodin arvoinen ja se tapahtui maassa, josta piti tulla "työläisten paratiisi"!Alkuperäinen kirjoittaja: sivustaseuraaja
Kirjoittaja tehnyt kyllä varsin perusteellista työtä tuon tragedian taustoittamisessa se on sanottava. Aivan oikein kirjoittaja puhuu vallankaappauksesta, koska sellaisen yrityksestähän kiistatta kyse oli. Hieman vähemmän punaiset lasit kun olisi ollut kirjoittajalla niin olisi kerrassaan erinomainen kirja. Tuo "puolen valinta" näkyy muutamissa kohdin turhankin selvästi. Yhden tuomitun kohdalla oikeuden käytettävissä olleissa papereissa mainitaan raakuus johon kirjoittaja mielestäni puolustelevaan sävyyn toteaa (raakuus ei ole rikos vaan luonteen piirre). Kuitenkin toisen osapuolen tekemisiin moinen argumentti kelpaa raskauttavaksi asianhaaraksi. Toisaalta kuitenkin kirjoittaja rinnastaa meikäläisten valtiorikos oikeuksien käyttämän "oikeuden" Stalinin suurten puhdistusten toteuttaneiden tuomioistuinten "oikeuteen". Oikeutta epäilemättä olikin, mutta kuten kirjoittaja toteaa aikansa valta-asetelmien mukaista sellaista. Kirjoittajalle ja myös itselleni tuli yllätyksenä monissa kunnissa harjoitettu yhteistoiminta punaisten ja vanhan vallan edustajien kesken. Pisimpään näyttää yhteistyö jatkuneen palokunnissa. Yllättävä oli myös tieto, että 1912 voin viennistä saadut tulot olivat suuremmat kuin paperin vastaavat. Tiesin toki, että Suomi oli tuolloin varsin vahvasti agraariyhteiskunta. Kuitenkin maatalouden suunnaton merkitys viennille tuli yllätyksenä. Mitä taas tulee kirjoittajan näkemykseen osapuolten harjoittamasta terrorista ja sen motiivien eroista. Punainen terrori oli hänen mukaansa pääosin alhaalta tulevaa ja spontaania joskin tosin toteaa myös ylhäältä johdettua olleen. Valkoinen taasen oli ylhäältä johdettua. Pitää osittain epäilemättä paikkansa. Mielestäni yksinkertaisempi ja kattavampi selitys olisi. Molemmat osapuolet tappoivat vastustajiaan oman valta-asemansa sementoimiseksi. Paikallisesti on varmasti ollut merkityksensä henkilökohtaisilla kaunoilla.Alkuperäinen kirjoittaja: sivustaseuraaja
Pikkuluvun kirjoittaja olisi voinut myös käyttää epäonnistuneisiin vallankumouksiin ja niihin osallistuneiden kohtalolle yleensä. Vallankumous on vaarallista puuhaa, mutta epäonnistunut vallankumous on hengenvaarallinen ollut aina ja siihen osallistuneiden osa kova lähes aina.Voin suositella kirjaa jokaiselle kiinnostuneella ja anna arvosanaksi 8/10 ilman aiemmin mainittua "puolen valintaa" antaisin 9.5/10
Alkuperäinen kirjoittaja: Taina Hollo
Olli Korjuksen teos osoittaa, että harrastajahistoriantutkija voi jopa ylittää ammattilaisten aikaansaannokset ja että asiallista historiantutkimusta voi kirjoittaa myös tunteella! Näin perusteellista ja havainnollista tietoa vuoden 1918 tapahtumien taustoista en ole saanut lukemistani kymmenistä historiateoksista yhteensäkään.Ihailen myös Korjuksen asennetta elämään ja ns. menestykseen - kustantamon sivuilla hän toteaa:
"Olen syntynyt 1939 ja edustan jo kadonnutta kansanperinnettä, vanhan ajan yhteisöä sekatyöläisineen, pienviljelijöineen, mökkiläisineen. Pidän tätä miljöötä edelleen omanani, siihen en ole koskaan katkaissut sidettä. Historiassa elämistä vahvistaa ja ylläpitää vanhan kirjallisuuden harrastus. En ole koskaan halunnut tulla miksikään enkä matkustaa mihinkään. Kontaktit akateemiseen maailmaankin älysin lopettaa ennen kuin keskiluokkaisuus tarttui."
Alkuperäinen kirjoittaja: Reino Heiskanen
Kiitos Unto Kiiskiselle siitä kirjasta. En tiennyt totuutta Kambotsan pääkallo kasoista sitä ennen, ihmettelin vain. Valitettavasti tämä ihmisen musta puoli saapi usein vallan, ei ihmisellä ole mitään oikeutta toisen henkeen, mutta sano se, kun ihmiset asetellaan vastakkain määrättyihin asetelmiin ja marssitetaan vatakkaisiin asemiin, annetaan muka ylemmältä taholta käsky tapa. Ei myöskään taloudellista riistoa pitäisi olla ja siitähän kumpuaakin lähes kaikki murhatyöt ainakin "ison kirjan" Eesauksesta lähtien. 2000 luvun ihmisillä on valtava tekniikan tietotaso, on netit ja nörtit, lähes kaiketa löytyy: järkeäkin on, mutta, kun äly puuttuu hallita nykyistä maailmaa ihmisiksi, työn, leivän ja kulttuurin kautta