Alkuperäinen kirjoittaja: Bratjake

Ei tuo paljonkaan eroa omista kokemuksistani siirtotyöläisenä.
Kuuskytluvun loppuvuona lähti paljon nuoria miehiä Suomesta Norjaan etsimään työt. Minä olin yksi niistä joka ajatui tuonne Oslon rautatieaseman.Östbanin baariin, mikä silloin oli irralisen väen aamuinen kokoontumispaikka, ja missä aina kuuli uutiset uusista töistä. Jo heti tulopäivää seuraavana aamuna tapasin tuossa baarissa Jaakon joka oli oleskellut jo jonkun vuoden kaupungissa mutta ei silti puhun kahtasanaa enepää norjankieltä. Jaakko sanoi työantajan, suomalainen mies joka teki rakenusremonteja,heti aamulla minä voisin lähteä mukaan ja saisin taatusti työtä.
Tuli työnataja sinisellä farmari Matsallaan, oli suomalainen joka oli lyöttäytynyt kimappaan norjalaisen kanssa ja yhtiöityneet, sitten tekivät rakenusremontteja. Taikka oikeastaa me niitä tehtiin, tuo kaksikko otti vain ne rahat niistä töistä. Meitä oli kolme suomenmaalaista, Tästä joukosta kukaan muu ei osanut paikkakunnan kieltä kuin minä, eikä korteeria meillä kellään.
Työteettäjä maanmies-fellow antoi sen verran kottia että saatiin telta joka pystytettiin Egeberin vuorelle. Se kesä tehtii lujastti töitä, niin lujasti että monen kerran oli yövyttävä työpaikoilla työn viereen. Muista kerran kun oli hanslankarina kumallekin kohtalotoverille jotka muurasivat uudirakenukselle perus-kerrosta, työ oli tehtävä kahdessa päivässä, muussa tapauksessa talon tilanut olisi joutunut maksamaan sievoisen sakon tilaajalle. Tuota työtä tehtii 24 tuntia yhteen kyytiin. Muurata pojat osas mutta piirustuksista ei meistä yksikään mitään ymmärtänyt. Vasta kun minun- hanslankarin oli kiievettävä harkkotiili seljässä, pika pikaa kohovan muurin yli, aloin kysellä eikö tähän rakenuksen osaan yhtään ovea tule.
Aamulla tuli sininen Mantsa, ja kehoitti meitä kiireesti lähtemään, sanoi saaneensa jo rahat uraksta. Meille ei pajoa rahaan noista töistä herunut, sekin vähä ja tiputeltu, meni Palmehafven ulkoilma baarissa oluisiin.