Alkuperäinen kirjoittaja: Marko Korvela

Monelle demokraattinen sentralismi on periaatteena varmasti aika outo, ja pitää varmasti käydä keskustelua sen sisällöstä: mitä se tarkoittaa. Minulle se ei koskaan ole merkinnyt yksilön- tai ilmaisuvapauden riistoa vaan sitä, että puolueen sisällä keskustellaan kanta isoihin poliittisiin kysymyksiin juurta jaksain ja vedetään niissä linjauksissa yhtä köyttä. Toisaalta voihan puoluekin linjata joitain asioita eri tavalla ja muuttaa kantaa, joten jatkuva keskustelu esimerkiksi degrowthin sisällöstä on enemmän kuin suotavaa.
Mitä tulee vasemmistoliittoon, se ei ole kommunistinen puolue, ei noudata demokraattista sentralismia eikä sen jäseniä siis sido mitkään demokraattisen sentralismin periaatteet.

Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto

"Ihmiset kunnioittavat tänä päivänä entistä enemmän yksilön- ja sananvapautta ja siksi he eivät ole valmiit ottamaan kahleita vastaan ja siinäkö on yksi syy, että kommunisteja kartetaan kuin ruttoa."

Enpä usko. Vaikka sitä ei puolueen sisällä tiedetäkään niin kaikki ulkopuoliset kuitenkin tietävät että meidän demokraattisesta sentralismistamme puuttuu sekä demokratia että sentralismi.

Mutta ei nämä mitään yksinkertaisia asioita ole, esimerkiksi naapuripuolueen Mustajärvi ja Yrttiahohan noudattavat nimenomaan oman puolueensa vaaliohjelmaa, periaateohjelmaa ja muitakin politiisia asiakirjoja, mitä taas Arhinmäenjengi ei tee. Kyllä kai siinä ovat selviä päätöksiä vastaan toimineet vähän kaikki.

Kyllä minä ainakin laitan henkilökohtaisen moraalisen ja eettisen harkinnan aika korkeaan arvoon ainakin tällaisissa rauhanajan "pikkuasioissa" jotka eivä suoranaisesti uhkaa kenenkään henkeä.

Mutta esimerkiksi päättäväisyys tai lepsuilu sodanuhkan torjumisessa on sellainen asia jossa päätöksistä poikkeaminen uhkaa ihmisten henkeä. Kyllä sellaisessa pitää olla tiukkana.

On muuten aika hassua ajatellakaan että demokraattisen sentralismin sentralismi toimisi ilman demokratiaa muuten kuin ankaralla pakolla.

Alkuperäinen kirjoittaja: Hannu Tiainen

Niinpä niin Marko, vasemmistoliitto ei todellakaan ole kommunistinen puolue, mutta eikö ole outoa kun kommunisteille kuitenkin demokraattinen sentralismi on pyhä asia, niin riemuitsemme siitä kun toisen puolueen edustajat eivät noudata puolueensa enemmistön päätöksiä.

Matti
Sanot, että Mustajärvi ja Yrttiaho noudattavat vain vaaliohjelmaansa, periaateohjelmaa tai muita asiakirjoja? Tarkoittaako se siis sitä, että puolue ei voi tehdä uusia linjauksia. Kun meillä kommunisteilla on esimerkiksi tuo Perusturva -aloite, niin siinä pitää pysyä maailman tappiin? Emmekö voi laatia uutta asiakirjaa vaikka perustuloon nojauten kesken kolmevuotisen edustajakokouskauden?

Alkuperäinen kirjoittaja: Hannu Tiainen

Olen samaa mieltä Markon kanssa siitä, että demokraattisesta sentralismista täytyy keskustella, koska se on aika mystinen jonka varjolla lyödään, vaaditaan, syytetään jne. Täytyyhän sen olla tärkeä asia kun jopa keskuskomitea siitä keskustelee, mutta silti aktiivijäsenillä ei ole hajuakaan missä, milloin, ja keiden toimesta demokraattisen sentralismin sääntöjä on rikottu.

Alkuperäinen kirjoittaja: Erkki Matinlassi

Olen lueskekellut Tiaisen Hannun blogeja.
Ne on minun mielestäni mukavalla tyylillä kirjoitettu. Suurimman hyödyn näen niissä siinä, että ne ovat usein keskustelua herättäviä.
Kuten tälläkin kertaa. "Puolueslangissa" on paljon vierasperäisiä ilmauksia joiden kertaaminen ja selventäminen on paikallaan.
Ymmärtäisin, että demokraattisessa sentralismissa etsitään jäsenten avulla puolueelle mahdollisimman hyvät kannat eri asioihin. Maailma muuttuu ja sen myötä myös SKP:n kannanotot. Se mitä päätämme tänään ja pidämme sitä hyvänä ratkaisuna ei kenties vastaa yhteiskunnalliseen tilanteeseen jonkin vuoden kuluttua. On siis arvioitava asioita uudestaan. Saattaapa olla, että Hannun esimerkin Degrowth-liikkeestä ei oltu kuultu vielä mitään kun kanta kestävästä talouskasvusta tehtiin. Jos näin on, niin tilanne on muutunut ja kasvukysymystä mietittäessä seuraavan kerran muuttuneita tekijöitä on punnittava. Päädytäänkö tässä kysymyksessä vielä kestävään talouskasvuun jää nähtäväksi.
Ehkäpä termi kestävä kehitys, vaikka on ihan Suomea vaatisi sekin selvennystä. Niinkuin degrowth.
Muutetaan päätöksiä silloin kun ne muuttamista vaativat, mutta seistään yhdessä tehtyjen päätösten takana.

Alkuperäinen kirjoittaja: Pekka Järvinen

Pohdiskelu Demokratian sentaralismista
saattaa johtaa kysymykseen voiko demokratiaa ja sentralismia sovittaa lainkaan yhteen puolueen järjestöelämää ajatellen?

Käy helposti niinkin, että ajatellaan sentralismin astuvan aina demokratian edelle ja näin demokratia ei toteudu.

Silloin kun Puolue tai sen jäsenjärjestöt ovat muodostamassa kantaansa johonkin kysymykseen, niin sen pitää tapahtua kollektiivisesti, mutta riittääkö jäsenten
aktiivisuus kekustella ko. kysymyksestä
yhteisen ratkaisun löytämiseksi muodostuu monta kertaa ongelmaksi.

Kysymykseni kuuluu, voiko yksilö tai
ryhmittymä asettua kollektiivin
päätöksen yläpuolelle? Mielestäni ei.

Alkuperäinen kirjoittaja: Leo Partanen

Hannu Tiainen meinitsee nimeni demokraattista sentralismia käsittelevässä kolumnissaan, joten lienee paikallaan reagoida.
Kommunistisen puolueen järjestöperiaatteena demokraattinen sentralismi ei tarkoita vallan keskittämistä, vaan toiminnan keskittämistä. Se ei ole mekaaninen päätösten teko- ja toteuttamistapa, vaan se on ensisijaisesti jäsenistön ja järjestöjen kesken yhdessä poliittisten tehtävien asettamista ja niistä keskeisten kysymysten ja tehtävien esiinnostamista. Toimiessaan näin sen tavoiteena on jäsenistön yhteistoiminnan tehostaminen ja kehittäminen. Puolue ei ole keskustelukerho, jossa jokainen kerholainen voi kertoilla noita näitä tai olla kertoilematta. Puolueen tehtävä on jotain muuta.
Tämä palsta ei varmaan ole paras mahdollinen jatkaa sitä keskustelua, jota keskuskomitean kokouksessa käytiin toimintakulttuurin kehittämisestä. Etenkin kun Hannu tekee asiasta ylimalkaisesti johtopäätöksiä, jotka eivät ole missään asiayhteydessä käydyn keskustelun kanssa.
Muuten, suosittelen tutustumaan Otto Ville Kuusisen kirjoittamiin teeseihin kommunistististen puolueiden rakenteesta ja järjestötoiminnasta. Jos ei muuten, niin vaikka siksi, että 4. lokakuuta tulee kuluneeksi 130 vuotta OVK:n syntymästä.

Alkuperäinen kirjoittaja: Hannu Tiainen

"Kysymykseni kuuluu, voiko yksilö tai
ryhmittymä asettua kollektiivin
päätöksen yläpuolelle? Mielestäni ei."

Pekka, sanot noin ja hyvä niin, mutta eikö sitä pitäisi kunnioittaa hyvin laajasti? Kerran me kommunistit vaadimme toisiltamme tiukkaa sentralismia ja ryhmäkuria, niin eikö meidän tulisi hyväksyä myös muiden tiukka kuri? Kuitenkin me esimerkiksi Tampereella toivomme eri valtuustoryhmissä ryhmäkurin hajoamista tunneliasiassa. Mitä se tämmöinen peli on? Me vaadimme puolueessamme tiukkaa ryhmäkuria, mutta muissa puolueissa se on meidän mielestä jopa suotavaa. Eikö tässä ole iso ristiriita?

Alkuperäinen kirjoittaja: Kirsti Era

Vaikken kuulukaan SKP:hen, en malta olla puuttumatta. Mielestäni demokraattisen sentralismin käsite on kouluesimerkki dialektiikan toiminnasta. Jos siis demokratia toimii, voi myös sentralismi toimia.
Väki on silloin saanut todella pohtia ratkaisua ja antaa päätöksentekoon kokemuksensa ja tietonsa. Näin syntyy hyviä, useimpia tyydyttäviä ratkaisuja, joiden keskitetty toteuttaminen on mahdollista ja tehokasta. Myös yhteinen tietoisuus - toimivan demokraattisen sentralismin ehdoton edellytys - kasvaa sellaisessa prosessissa.
Jos taas demokratia ei toimi, ei päätöskään perustu yhteiseen tietoisuuteen tai heijasta parhaalla mahdollisella tavalla jäsenten havaintoja "kentältä" ja mielipiteitä. Tällainen päätös on varsin mahdollisesti virheellinen. Sen keskitetty toteuttaminen on hallinnointia, johon monet eivät halua osallistua.
Demokraattinen sentralismi lienee lähinnä ns kaaderipuolueen järjestöperiaate, jossa siis jäsenten (marxilainen) yhteistietoisuus on korkea. Jos iso osa porukasta on liikkeellä fiilispohjalta, sen toimivuus ontuu, kuten SKP:n historiakin osoittaa. Etenkin nyt kun edes Sirola-opistoa ei enää ole:( Olisiko siis aika katsoa totuutta silmiin?

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Miksi yleensäkään Hannu puhua demokraattisesta sentralismista kun se tuon selvityksesi mukaan on ihan tavallista demokratiaa eli ensin keskustellaan ja tehdään keskustelun perusteella yksi tai useampia ehdotuksia joista äänestetään. Voittanut kanta on koko porukan kanta olkoon se sitten vaikka kylän isäntien-, puoluejärjestön-, piirijärjestön-, eduskuntaryhmän- tai hallituksen päätös.

Tuo on demokraattinen päätöksentekojärjestys mielestäni ja sitä pitää aina kunnioittaa. Mitä se sentralismi siinä enää lisää tekee? Vai onko se joku uskon puhtautta vaaliva lisäke? joka sanoo puoluehallituksen ja johdon olevan se osapuoli joka on oikeassa ja tietää kaiken paremmin? Jos on niin se pitää vetää alas vessasta koko sentralismi.

Demokratiassahan myös muut voivat olla oikeassa kuin puolue ja sen johto. Oikeassahan on enemmistön mielipide!

Alkuperäinen kirjoittaja: Partisaani

Demokraattinen sentralismi ei ole mikään mooseksen kymmenen käskyä, eikä sitä noudateta koska Lenin sanoo niin. Se on järjestöperiaate, jonka tehtävä on tuoda voitto kommunismille. Demokraattinen sentralismi ei siis ole mikään ylin ihanne tai tavoite itsessään, vaan organisatorinen väline.

Viime kädessä yksittäinenkin kommunisti joutuu puntaroimaan puoluekuria omaatuntoaan vastaan. Ne eivät aina ole yhteensovitettavissa. Demokraattisen sentralismin kehittäjä Lenin oli itse valmis rikkomaan enemmistön päätöksiä vastaan. Kommunisti voi rikkoa enemmistöpäätöksiä vastaan, jos ne ovat opportunistisia. Se ei ole demokraattisen sentralismin vastustamista järjestöperiaatteena, vaan ko. järjestöperiaatteen tahallista rikkomista mahdolliset kurinpidolliset seuraukset tiedostaen.

Alkuperäinen kirjoittaja: Kaitsu

Hannu otti esille hyviä esimerkkejä kuten ydinvoiman ja siihen suhtautumisen. Saako SKP:n jäsen itse muodostaa mielipiteensä ydinvoimasta vai sanellaanko hänelle mielipide puoluejohdolta tai esim. 51% enemmistön päätöksellä. Antaisin useissa asioissa puolueen jäsenille oikeuden päättää itse omasta kannastaan esim. energiapoliittisiin kysymyksiin.

Suomessa poliittisesti valveutuneita kansalaisia on vain muutama prosentti kansasta. Enemmistö on manipuloitavissa ja se joka omistaa tiedotusvälineet, päättää enemmistön mielipiteistä.

Enemmistö ei kuitenkaan aina ole välttämättä oikeassa. Suomalaisten enemmistö vastustaa yhä Suomen NATO-jäsenyyttä ja tämä on kuitenkin asia, jossa katson enemmistön olevan oikeassa. Mielipidetiedusteluja käytetään kuitenkin yleensä kansalaisten manipulointiin.

Myös Ruotsin Kommunistinen Puolue lyhennetään SKP:ksi. Kansainvälisissä yhteyksissä kuten Brysselissä ei Suomen SKP:tä kuitenkaan näy - ainakaan tällä listalla: http://sv.wikipedia.org/wiki/Internationella_Kommunistiska_Seminariet

Ranskasta Brysselin kommunistiseen seminaariin saapuu vuosittain 3 kommunistista puoluetta ja Tanskastakin kaksi. Ruotsin SKP osallistuu, mutta Suomen SKP ei.

Mitenkä demokraattinen sentralismi toimii Euroopan suhteen tai maailman suhteen? Aiemmin päätökset tehtiin Kommunistisessa Internationaalissa ja myöhemmin Kremlissä NKP:n keskuskomitean kokouksissa. Onko Suomen SKP valmis alistumaan Euroopan kommunististen puolueiden enemmistöpäätöksille tai maailmanlaajuisessa skaalassa esim. Brysselin kommunistisen seminaarin enemmistöpäätöksille?
- Ehkä ei, sillä SKP ei ole lähtenyt Brysseliin...

Yksilön-ja sananvapaus jalostuu oppimisen myötä eikä sitä pidä pelätä.
Hannu näyttää uudistuksen tietä kirjoittelullaan TA:ssa, AL:ssä ja US:ssa, jossa bloggaajat yhä useammin toteavat olevansa samaa mieltä hänen kanssaan, mutta porvarilehdistössä tuomitsevat hänet kuitenkin kommunistina paitsioon.

Alkuperäinen kirjoittaja: markku huhtala

Oiva ja puhutteleva juttu Hannulta.
Demokraattinen sentralismi on selvä juttu, joten en siihen puutu.
Mutta toimiiko se oikeasti puolueessamme?
tai toteutuuko se puolueessamme?
Mielestäni ei.
Puolueestamme puuttuu oikeasti ja täydellisesti keskustelukulttuuri.
Tunnen sen nahoissani joka kerta...
Muistatte varmaan kuinka kovaakin debattia Lenin aikoinaan kävi oman puolueensa eri virtausten kanssa, ja ollen monesti vähemmistönä omassa puolueessaan.
Erityisesti korostan, että Lenin kävi sitä julkisesti, kommunistinen puolue kun ei ole salaseura senparemmin kuin ompeluseurakaan.
Keskustelukulttuurin puute puolueessamme johtuu mielestäni ainakin kahdesta syystä: huono itsetunto ja vahvasti läsnä oleva näkoalattomuus.
Näistä johtuen voimme myös ymmärtää, miksi olemme aina takajoukoissa, aina pari askelta jäljessä, ja vastustus kaikkea kehitystä ja uusia asioita kohtaan.
Suuri osa puolueemme jäsenistöstä on hiljaista enemmistöä.
Valtaosa osastoistamme on jo aikoja sitten lopettanut toiminnan, ja vähistäkin osoastoista pidetään vain se tekninen vuosikokous...
Ei siinä paljon keskustelua synny.
Joten, valmiit konseptit putkahtaa "jostain".
Ja se päätetään yhdessä...

Alkuperäinen kirjoittaja: Partisaani

Kaitsu:
"Onko Suomen SKP valmis alistumaan Euroopan kommunististen puolueiden enemmistöpäätöksille tai maailmanlaajuisessa skaalassa esim. Brysselin kommunistisen seminaarin enemmistöpäätöksille?"

Seminaari ei ole internationaali. Brysselin seminaariin osallistuu ainakin seuraajina myös puolueita, jotka eivät allekirjoita PTB:n ja kumppaneiden strategiaa kommunistisen liikkeen yhdistämiseksi. En kannata minäkään, mutten näe sitä välttämättä esteeksi ko. seminaariin osallistumiselle.

Euroopan vasemmiston puolue muistuttaa enemmän internationaalia kuin Brysselin seminaari tai SKP:n perinteisten veljespuolueiden konferenssi. Sillä on jäsenvelvoitteita ja sitovia päätöksiä.

Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto

"Onko Suomen SKP valmis alistumaan Euroopan kommunististen puolueiden enemmistöpäätöksille tai maailmanlaajuisessa skaalassa esim. Brysselin kommunistisen seminaarin enemmistöpäätöksille?
- Ehkä ei, sillä SKP ei ole lähtenyt Brysseliin..."

Onkohan matkakustannukset Brysseliin aivan ylivoimaiset SKP:lle vai
mikä siinä mättää?

Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala

"Yhtenäisyys on työväenluokalle välttämätön. Yhtenäisyyden saa aikaan vain yhtenäinen organisaatio, jonka päätöksiä kaikki tietoiset työläiset toteuttavat vapaasta tahdosta eivätkä pakosta.
Pohditaan asiaa, esitetään ja kuullaan erilaisia mielipiteitä, saadaan selville järjestyneiden marxilaisten enemmistön katsomus, esitetään tämä katsomus päätöksessä, joka tehdään ilman enemmistön läsnäoloa, täytetään tunnollisesti tuota päätöstä -juuri tätä kaikkialla maailmassa, kaikkien järkevien ihmisten keskuudessa nimitetään yhtenäisyydeksi.
Ja tällainen yhtenäisyys on työväenluokalle äärettömän kallis ja äärettömän tärkeä.
Hajallaan olevat työläiset eivät ole mitään.
Yhteenliittyneet työläiset ovat kaikki kaikessa."

Kukahan mahtoi noin kirjoittaa? Minun lisäkseni...

Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala

...Puolueemme on ideologisesti varsin yhtenäinen, ja hyvä niin, mutta toimintakulttuuri on se ongelma, ja siitä on keskusteltava.
Näen puolueessa yhtenä isona ongelmana puoluebyrogratian, ja nimen omaan toiminnallieslla puolella.
Joitain vuosia sitten jo pidin puheen, siitä, että kun jotain pitäisi tehdä, perustetaan komitea miettimään millainen komitea perustetaan pperustamaan työryhmää joka miettii millainen komitea perustetaan miettimään mitä pitää miettiä...Asian peräti liitin kynän hankintaan...
Tällainen toimintakaava pitää purkaa, se on selkeästi itse toiminnan esteenä...mitään ei voikaan tapahtua eikä asiat edetä.
Puoluekoneiston pitää pystyä reagoimaan jopa samana päivänä eteen tulevaan tilanteeseen, ei siihen tarvita välttämättä mitään neuvoa antavaa kokousta.
Ylipäätään muistutan, että kokous ei ole vielä itse toimintaa vaan sen organisointia.
Huomaan varsin usein joidenkin toverien piiloutuvan demokraattisen sentralismin ja kollektiivisuuden taakse kun ei ilmeisestikään kyetä eikä haluta toimia.
Sanojen ja tekojen suuri ristiriita vaivaa.
Puhutaan yhteistyöstä suurin sanoin, mutta tehdään peräti paljonkin sen eteen ettei niin varmasti tapahdu.
Tampereellakin tapahtuu todella paljon, mutta niitä ei ohjaa kukaan eikä mikään eivätkä ole menossa yhtään mihinkään suuntaan, paitsi ovat kapitalismin vastaisia...niissä ei kommunistit näy eikä kuulu, vaikka pitäisi.
Poliittista ohjausta eikä organisointia ei luonnollisestikaan ole, edes nimeksi, kun yhteistyöhön ja toimintaan ei haluta eikä kyetä.
Palloa ei pidä heittää takaisin jos ihan pyytää apua ja ohjausta...näin meillä valitettavasti toimitaan.

Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto

Partisaani: "PTB:n ja kumppaneiden strategiaa kommunistisen liikkeen yhdistämiseksi."

Mistähän siitä voisi helpoiten lukea enemmän?

"En kannata minäkään, mutten näe sitä välttämättä esteeksi ko. seminaariin osallistumiselle."

Kuulostaa järkevälle, harvemmin keskusteluyhteyksistä on haittaakaan.

Alkuperäinen kirjoittaja: Pekka Järvinen

Toverillisesti, me emme voi kyseenalaistaa toisten puolueiden
järjestöperiaatteita, mutta kun sanot, me
toivomme niiden tekemien päätösten rakoilua ratkaisuja tehtäessä niin se osoittaa heidän järjestöllisten päätösten
epäjohdonmukaisuutta, josta yksittäisten
edustajien ja ryhmien on helppo irtaantua.

Toiseksi heidän järjestökäytäntönsä ei pidä sisällään demokratian sentralismia,
johon SKP:n järjestöelämä perustuu.

SKP:n vahvuus perustuu juuri sen järjestöperiaatteeseen.

Alkuperäinen kirjoittaja: Partisaani

Matti Aalto,

Belgian työväenpuolueen (PTB) strategia maailman kommunistisen liikkeen suhteen on aika pitkälle ilmaistu Brysselin seminaarin perusasiakirjoissa:

http://www.icsbrussels.org/

En löytänyt hyvää tiivistelmää enkä myöskään PTB:n alkuperäisiä "yhtenäisyysehdotuksia". Toisaalta hyvä niin, koska niiden käsittely tässä ketjussa menisi liikaa ohi varsinaisesta aiheesta.

Alkuperäinen kirjoittaja: Partisaani

Pekka Järvinen on ihan oikeassa siinä, ettei kommunistien vastuulla ole muiden puolueiden sisäisistä päätöksentekomenetelmistä huolehtiminen.

Toisekseen, kommunistisen puolueen toiminta ei voi koskaan rakentua eduskuntaryhmänsä ympärille. Demokraattisen sentralismin mukaan toimivassa puolueessa eduskuntaryhmän päätökset ovat alisteisia puoluejohdon päätöksille ja puoluejohdon päätökset puolestaan ovat alisteisia edustajakokouksen päätöksille. Näin kai suunnilleen pitäisi sääntöjen mukaan olla Vasemmistoliitossakin, vaikka se onkin eduskuntaryhmänsä ympärillä hääräävä parlamentaristinen puolue.

Mustajärven ja Yrttiahon tapauksessa ristiriita ei ole pelkästään eduskuntaryhmän enemmistön päätösten ja ryhmästä erotettujen välillä, vaan myös puolueen sisäisten päätösten välillä. Jos puolueen kansanedustajat on valittu eduskuntaan sellaisella vaaliohjelmalla, minkä noudattaminen estäisi hallitukseenmenon, toimivat Mustajärvi ja Yrttiaho puolueen vaaliohjelman mukaisesti. Toisin olisi, jos Vasemmistoliitto olisi hallitusneuvotteluiden aikana päättänyt kumota vaaliohjelmansa kokonaan tai osittain. Nyt entinen vaaliohjelma jäi virallisesti voimaan, vaikka Vasemmistoliitto meni ohjelmatavoitteiden vastaiseen hallitukseen. Tämä ristiriitatilanne, missä yksi puolueen päätös sotii toista voimassaolevaa päätöstä vastaan, on Vasemmistoliiton puoluejohdon synnyttämä.

Alkuperäinen kirjoittaja: Marko Korvela

Suomen kommunistisen puolueen kansainvälisestä toiminnasta sen verran, että SKP on Euroopan vasemmiston jäsen. Euroopan vasemmistoon kuuluu muiden muassa Belgiasta kaksi kommunistista puoluetta, Vallonian kommunistinen puolue (Parti Communiste - PC) ja Flanderin kommunistinen puolue (Kommunistische partij - KP), Saksan Linke sekä perinteiset Moldovan, Valko-Venäjän, Ranskan ja Espanjan kommunistiset puolueet ja Italiasta Rifo. Tarkkailijajäseninä ovat mm. Italian kommunistinen puolue, Saksan kommunistinen puolue DKP sekä Böömin ja Määrin kommunistinen puolue.

Lisäksi SKP on mukana Maailman kommunististen ja työväenpuolueiden yhteistoiminnassa. Viimeksi pidettiin kokous Etelä-Afrikassa viime joulukuussa. Tähän kokoukseen osallistuu puolueita vähintään 60 maasta.

Eli kansainvälisyyttä kerrakseen.

Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto

"Lisäksi SKP on mukana Maailman kommunististen ja työväenpuolueiden yhteistoiminnassa. Viimeksi pidettiin kokous Etelä-Afrikassa viime joulukuussa. Tähän kokoukseen osallistuu puolueita vähintään 60 maasta.

Eli kansainvälisyyttä kerrakseen."
________________________________

"Since 1992, the International Communist Seminar (ICS), organised every year in Brussels (Belgium), gathers parties and organizations which defend marxism-leninism and proletarian internationalism, and which oppose revisionism.
In total, about 150 organizations of Africa, Latin America, North America, Asia and Europe have participated to its sessions."

Onhan tuo 150 vähän enemmän kuin 60, voisi jo sinällään olla hyvä syy osallistua.

Tosin Homo Sapiensin kulttuuriantropologiaa huonosti tuntevana en voi tietää mistä kenkä puristaa. 2 sanaa, oppose revisionism, antaa kuitenkin joitakin viitteitä asiasta.

Ottamatta mitään kantaa mihinkään aatteellis-poliittiseen asiaan huomautan että lahkolainen ajattelutapa on ongelmallinen missä ikinä sitä ilmeneekin. Sitä ei voi poistaa noin vain mutta yleensä ongelma suppenee yhteistyön ja vuorovaikutuksen myötä.

On viisasta olla aktiivisesti määrittelemättä missä sitä lahkolaisuutta on ja missä ei ole. Muuten saattaa havaita olevansa samassa asemassa kuin hiirten käytöksen tutkija joka huomasi aikuisten villihiirten manipuloivan tutkijaansa.

Alkuperäinen kirjoittaja: Hannu Tiainen

Minusta edustajakokouspäätökset ovat se kivijalka ja suunnannäyttäjä jonka pohjalta kommunistit toimivat, se on ihan selvää. Se ei kuitenkaan saisi olla niin tiukka ja kiveenhakattu, että hirttäydymme siihen. Maailma muuttuu ja tilanteet muuttuvat tosi sutjakasti ja jos me emme reagoi niihin nopeasti, niin olemme jälkijunassa ja sitä myöten hukassa. Ei voi olla niin, että tilanteen vaatiessa emme voi reagoida nopeasti vaan meidän on odottettava seuraavaa edustajakokokousta joka saattaa pahimmassa tapauksessa olla vasta kolmen vuoden päästä. Ja kuitenkin tilanne vaatisi toisenlaisia päätöksiä mitä edustajakokouksen aikana ei vielä voitu ottaa huomioon. Eli onko siis keskuskomitea "rampa ankka" koska se ei voi tehdä uusia johtopäätöksiä siksi, että edustajakokouspäätökset sitovat sitä

Alkuperäinen kirjoittaja: Taina Hollo

Puolueen jäsenissä on paljon meitä, jotka yhdessä tai useammassa asiassa olemme omantuntomme käskystä eri mieltä puolueen kanssa, mutta nykytilanteessa meitä on mahdoton lähteä erottamaan, jos ei haluta osastojen kuivuvan kokoon ja puolueen toiminnan loppuvan - ironista, vai mitä?

Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto

"Puolueen jäsenissä on paljon meitä, jotka yhdessä tai useammassa asiassa olemme omantuntomme käskystä eri mieltä puolueen kanssa, mutta nykytilanteessa meitä on mahdoton lähteä erottamaan..."

Kyllä tuohon näkemykseen voi ihan hymyssä suin yhtyä :-)

Asian positiivinen puoli pitää vain pystyä realisoimaan tuomalla esiin niitä omia mielipiteitä ja ennen kaikkea niiden perusteluja. Edellytykset lämpimän ja toverillisen keskustelukulttuurin rakentamiselle ovat nyt todellakin oikein hyvät, osittain just siks kun puolue on niin pieni.

Alkuperäinen kirjoittaja: Pekka Järvinen

Poliittinen tietoisuus synnyttää ideologisen ja poliittisen keskustelun, joka ohjaa edustajakokousten välillä
työtämme eteenpäin ja päivittää edustajakokouksen päätöksiä, mutta niiden
tulee elää kollektivisessa keskustelussa.

Rönsyilyt ja ahaa elämykset eivät kanna
pitkälle, vaan aiheuttavat turhanpäiväisiä
reaktioita ja helposti asioiden viemistä
metsään.

Minulla on omakohtaisia kokemuksia kollektiivin väheksymisestä, jota olen joutunut pyytämään kollektiivilta anteeksi.

Se kokemus vahvisti minua arvostamaan
kollektiivia ja demokratian sentralismia.

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

Pekka Järvinen:
"Ahaa elämykset eivät kanna
pitkälle, vaan aiheuttavat turhanpäiväisiä
reaktioita ja helposti asioiden viemistä
metsään. Minulla on omakohtaisia kokemuksia kollektiivin väheksymisestä, jota olen joutunut pyytämään kollektiivilta anteeksi. Se kokemus vahvisti minua arvostamaan demokratian sentralismia."

Mainiota.
Jos haluatte tietää, mistä syntyy fasismin laumasielu ja tahdoton robotti, kiinnittäkää tuo ylläoleva teksti seinällenne ja lukekaa se.

Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala

"Poliittinen tietoisuus synnyttää ideologisen ja poliittisen keskustelun, joka ohjaa edustajakokousten välillä
työtämme eteenpäin ja päivittää edustajakokouksen päätöksiä, mutta niiden
tulee elää kollektivisessa keskustelussa."

Aivan, Pekka...nyt ollaan asian ytimessä!!!

Näin pitäisi asiat olla...pitäisi!!!
Vain on niin, että välissä on aurinkokunnnan laidat...niin paljon on ilmaa sanojen ja tekojen väillä.

Alkuperäinen kirjoittaja: Taina Hollo

Juuri "rönsyilyt ja ahaa-elämykset" olivat parasta esim. lokakuun vallankumouksen jälkeisessä ajassa. Kulttuurin ja politiikan monimuotoisuus ja ristiriidat ruokkivat luovuutta, yhteiskunta oli dynaaminen ja kehittyvä kaikkine virheineen ja puutteineenkin. Stalinin ajan yhdenmukaisuuden vaatimus (esimerkkinä sosialistinen realismi taiteessa) todellakin teki ihmisistä "laumasieluja ja tahdottomia robotteja", jotka määkivät Suuren Johtajan perässä.

Miksi emme ottaisi menneiden polvien virheistä opiksi? Puhdasoppisuus ei muutenkaan ole nykyajan ajattelevan nuorison mieleen, joten turha haikailla nuoria riveihimme, jos emme ole valmiita sietämään reipastakin rönsyilyä ja vanhojen tapojen tuuletusta! Kun vanha meno on johtanut puolueemme syöksykierteeseen, mitä menettäisimme kokeilemalla aivan uutta tapaa toimia?

Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto

"Juuri "rönsyilyt ja ahaa-elämykset" olivat parasta esim. lokakuun vallankumouksen jälkeisessä ajassa."

Rönsyilyt ja ahaa-elämykset ovat parasta myös tulevan vallankumouksen edellytyksien muodostumisessa.

Minun mielestäni on aivan selvästi näkyvillä että nykyiseen maailman menoon täytyy välttämättä tulla radikaali muutos.

Yhtä selvää on se ettei kapeakatseiseksi jäävä liike voi rakentaa vallankumouksellista liikettä vaikka olisi kuinka oikeassa oleva.

En minä usko että esimerkiksi zeitgaist-liike sellaisenaan kykenisi siirtämään kapitalismin museoon, mutta se voi olla hyvinkin tärkeä osatekijä ihmisten tietoisuuden kehityksessä.

Tarvitaan demokraattisen sentralismin ja proletaarisen internationalismin periaatteisiin nojaava kommunistinen puolue, mutta tarvitaan monenmoista muutakin.

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Juurihan meillä oli vallankumous 2011, mitä ahaa-elämyksiä ja rönsyjä se toi sinulle tullessaan?

Ennen kuin edes kannattaa kuvitella vallankumousta niin asian kannatuksen pitää olla edes lähellä puolta koko äänioikeutettujen määrästä ja silloinhan se jo on lähellä onnistua ihan vaaleissa. Tosin se vaatinee suurta saalista kaksissa vaaleissa peräkkäin jotta olisi varmalla pohjalla.

Vallankumoukset eivät yleensä ole olleet suuren yleisön mieleen ja niitä onkin pitänyt alkaa tukemaan kovin väkivaltaisin keinoin jotka on pyhitetty uuden järjestyksen kannalta välttämättöminä (vankileirien saaristo). Missä silloin on demokratia joka takaa jokaiselle oikeuden ajatella ja toimia yksilönä? Ei missään! Sana demokratia onkin syytä hylätä niissä tapauksissa joissa puhutaan sosialismista, kommunismista tai vallankumouksista.

Odotelkaamme seuraavaa vallankumousta 2015 ja valmistautukaamme siihen.

Alkuperäinen kirjoittaja: PSillanpää

Matti Aalto, mitä tämä "demokraattisen sentralismin ja proletaarisen interatiolalismin" sanahirviö tarkoittaa esim. Suomen Tasavallan toiminnassa, mitä yrität tarjota meille?

Alkuperäinen kirjoittaja: sakke

Lokakuun vallankumouksen "rönsyilyt ja ahaa-elämykset" ja sitä seurannut komentotalous ajoi joidenkin laskemien mukaan 100 000 000 ennen aikaiseen hautaan.
Komentotalous ei ole ratkaisu euro-yms. kriiseihin. Kapitalismi ei ole ohgelmissa. Kiina tästä elävänä esimerkkinä. Ongelmissa on lähinnä länsimainen hyvinvointiyhteiskunta, joka elää yli varojensa.
Sen hoitokeinoja on;
-valtiontalouksien kulukuurit
-sisäinen devalvaatio
-setelirahoitus.

Näistä kaksi ensimmäistä olisi parhaat vaihtoehdot, mutta neon poliittisesti mahdotottomia toteuttaa.

Setelirahoitus lienee poliittisesti helpoin. Setelirahoitus on tulonsiirto säästäjiltä velallisille. Jos suurin velallinen on valtio itse, lienee se suurin hyötyjäkin. Setelirahoitusta kutsutaankin onnistuneeksi "rahaveroksi".

Alkuperäinen kirjoittaja: Opiskelija

"Juurihan meillä oli vallankumous 2011"

Ei todellakaan ollut. Suomen valtiojärjestys pysyi myös vuonna 2011 entisellään.

"Vallankumoukset eivät yleensä ole olleet suuren yleisön mieleen ja niitä onkin pitänyt alkaa tukemaan kovin väkivaltaisin keinoin... "

Se on totta, että vallankumoukset ovat usein väkivaltaisia (eivät aina, esim. neilikkavallankumouos). Mitä taas suuren yleisön tukeen tulee, vallankumous tarvitsee kyllä jonkin tuen. Se tuki voi tulla suuren yleisön sijaan toki armeijalta tms tai sitten valtio voi ajaantua sellaiseen hajaannukseen, jossa useampi ryhmittymä taistelee vallasta, jolloin pienempikin ryhmittymä voi lopulta nousta valtaan. Tuon kohdan "eivät yleensä ole olleet suuren yleisön mieleen" Työeläkeläinen voinee jotenkin perustella? Aika usein kuitenkin niillä vallankumouksilla on se suuren yleisön tuki, vaikka lopputulos ei kaikkia miellyttäisikään (esim. Iran).

Alkuperäinen kirjoittaja: Opiskelija

"Lokakuun vallankumouksen "rönsyilyt ja ahaa-elämykset" ja sitä seurannut komentotalous ajoi joidenkin laskemien mukaan 100 000 000 ennen aikaiseen hautaan."

Önk tönk. Voidaan toki kysyä miksei sitten huolehdittu, että Venäjällä olisi ollut tarpeeksi laaja keskiluokka, joka vastustaisi vallankumousta, ja miksei Kerenskin hallitus vetäytynyt maailmansodasta. sakke voi varmaan senkin analyysin tiivistää yhtä hienosti "joihinkin laskelmiin".

"Kapitalismi ei ole ohgelmissa. Kiina tästä elävänä esimerkkinä."

Vähän on huonona esimerkkinä. Eikö sakke muka ole sen vertaa seurannut uutisia, että tietäisi Kiinallakin olevan omat ongelmansa? Sitä paitsi, vaikka Kiina onkin ylivoimaisesti kapitalistisin maa, jossa olen käynyt, on sen taloudenpidossa myös vahvoja komentotalouden elementtejä.

http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2012/07/12/kuinka-kauan-kiina-jaksa...

http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2012/08/01/kiinan-teollisuustuo...

Lisäksi uutisissa on kerrottu Kiinalaisten yrittäjien ahdingosta, kun pankit eivät ole enää antaneet lainaa entiseen malliin, ja monet yrittäjät ovat joutuneet hakemaan lainaa koronkiskureilta.

On tietenkin aikaista puhua kapitalismin kuoppaamisesta, mutta on kai tyhmemmällekin selvää, että (varsinkin laissez-faire-) kapitalismi kulkee ihan luonteensa puolesta kriisistä toiseen. Euroopassa onkin saatu pikkuhiljaa jopa oikeiston taholta kuulla vaatimuksia paremmasta valvonnasta ja ohjauksesta.

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Minä vastustan "sakke" setelirahoitusta! Jokaisen on opittava elämään tuloillaan jopa valtion kansalaisineen. Velkaantua voi mutta sen takaisin maksu on otettava tosissaan eikä sitä voi pitää yllätyksenä jos liiallinen velkaantuminen tuo ongelmia kun velkaa pitäisi maksaakin.

Ynnä- ja pois-lasku pitää saada kunniaan ja pyrkiä siihen, että valtioiden ja kuntien budjetit ovat aina muutaman esim. 10% ylijäämäisiä yllättävien lisämenojen varalta.

Meillä on pommisuojat ja ohjeet vararuuan varaamiseen nyt pitää alkaa pakkosäästämään jokaiselle vaikkapa 10% ansiosta vakavan tilanteen varalle jota saa käyttää vain kun taloudellinen tilanne maassa on ongelmissaan.

Ne joilla on vuoden ansioiden verran vapaata varallisuutta voidaan irrottaa tuosta velvollisuudesta. Näin kun toimitaan niin muutaman vuoden päästä olemme tilanteessa jossa pieni lama ei lisää valtion ja kuntien menoja vaan varauksia voidaan purkaa henkilökohtaisilta tileiltä.

Politiikan ei tarvitse olla helppoa vaan järkevää.