Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala

Hyvä Aikku!
Hieno kirjoitus jälleen kerran.
Itsenäisyyskysymys on nimenomaan porvaristolle Suomessa kiepä asia, eikä totuutta haluta kertoa.
Nimenomaan porvaristolle suomessa itsenäisyys oli vaikea asia, sitä ei tarvittu, se käsittämätön vempulointi, jota porvaristo harjoitti, sekä venäjän väliaikaisen haliltuksen (Kerenski) että Saksan suuntaan on tunnettua, mutta siitä ei voi saada nimenomaan valtamediassa(porvari) riviäkään tietoa.
Asiat on käännetty kätevästi päälaelleen.
Siksi kirjoituksesi on äärimmäisen ajankohtainen ja tärkeä...juuri tänään.

Alkuperäinen kirjoittaja: PSillanpää

Aimo Minkkinen, asiallinen kirjoitus, mutta mikä meni pieleen? Miksi silloin kun solmittiin "punainen valtiosopimus", niin eikö rajaa olisi voinut vetää lähemmäksi Viipuria "tykinkantaman ulkopuolelle" ja sitten poistettu myöhemmin ilmenneet "ongelmat Leningradin turvallisuuden" kanssa. Luulen, että silloin se olisi ollut huomattavasti helpompaa kuin -39. Vai oliko jollain ketunhäntä kainalossa sopinusta tehdessä, ettei rajaa myöhemmin edes ole!

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

karjalan voisi ihan hyvin palauttaa koska "tykinkantama" on tänään tuhansia kilometrejä. Enää ei riitä vaikka rajan vetäisi Atlantiin.

Ei muuta kuin alue tyhjäksi ja vuokrat maksuun sekä kunnostus siihen kuntoon jossa se oli "lainatessa", silloin voisi jopa alkaa miettimään jotta joskus siitä venäjästäkin saattaa kehkeytyä luotettava naapuri. Nythän olemme nähneet miten se venkoilee, esimerkkinä käy vaikka puutullisekoilu.

Alkuperäinen kirjoittaja: Aleksei Levkojev

Gyllinhän oli niitä miehiä, jotka nimenomaan nostivat kysymyksen ”Karjalan autonomisen yksikön perustamisesta”. Moskovassa ehdotus hyväksyttiin ja tämä oli kylmästi reaalipoliittinen ratkaisu. Sen tärkeimmäksi tavoitteeksi tuli myönnetyn alueen kehittäminen punasuomalaisena vaihtoehtona valkoiselle Suomelle. Niin kuin esim. Gylling kerran itse sanoi: ”On tavattoman tärkeää propageerata, että kansallisilla seikkoilla voidaan Suomessa todeta se, että Neuvosto-Venäjällä, sen Karjalan Työkansan kommuunissa toteutuvat Suomen kansallis-vallankumoukselliset haavet...”

Alkuperäinen kirjoittaja: PSillanpää

Työeläkeläinen, olen muutamia kertoja ajellut ympäri Laatokan- ja Äänisenkarjalaa ja miettinyt mitä todella tekisimme niillä röttelökylillä ja niillä kynnöspeltoa muistuttavilla teillä! Minun vastaus on, että meillä on täällä kotisuomessakin riittävästi korjattavaa ja rakennettavaa. Tottakai vanhat ihmiset kaipaavat sinne missä "Karjalankäkönen kukkuu", mutta onko heistä rakentamaan vanhaa Karjalaa uuteen uskoon! Vanhaa jo Hymy-lehdessä ennustanutta enustajaa Aino Kassista lainaten, "varas vei ei tule takaisin"

Alkuperäinen kirjoittaja: PSillanpää

Markku Huhtala, kun kirjoitat "vaalikiimassa" vain kehuen "hienosta kirjoituksesta "aikkua", oletko esim. ajatellut vastata kysymykseen minkä esitin "aikulle" rajan vedosta Kannaksella.
Lähes sadanvuoden takaisia tapahtumia on helppo jokaisen spekuloida oman poliittisen kannan mukaan, mutta Markku en tiedä ikääsi enkä isäsi ikää, mutta olisiko isäsi tai sinä voinut selviytyä hengissä Stalin ajan "Neuvostosuomessa"?
Minun isäni selvisi Talvisodasta ja Jatkosodasta hengissä, mutta haavoittuneena kaksi kertaa, muistaen katkerana Rafael Paasion lausuntoa, "Mitäs menitte sinne"!! Siinä kiitos vajaan viiden vuoden palvelusta!

Alkuperäinen kirjoittaja: Aleksei Levkojev

Vuonna 1928 Gylling kirjoitti vuoden 1918 sopimuksesta mm. seuraavaa: «...Oli luonnollista, että kun sekä Suomen että nykyisen Karjalan tasavallan mailla raatajat olivat molemmissa valtaan päässeet, rajaviiva molempien heimokansain väliltä häviäisi. Selvittelykomiteassa oli tämä asia valmistelun alaisena ja siitä keskusteltiin myös Venäjän Kansankomisarien Neuvostossa, mutta kun oli tärkeä saada sopimus nopeasti valmiiksi ja toiselta puolen ei ollut riittävää ainehistoa asian selvittämiseksi käsillä, otettiin sopimukseen vain pykälä (16 руk.), jonka mukaan oli asetettava selvittelykomitean alainen komitea Venäjän ja Suomen rajojen muutosten tarkkaa määrittelyä varten». ...

Alkuperäinen kirjoittaja: Juha Ruokola

Isoäitini oli kaksinkertainen Karjalan evakko ja sanoi aikanaan, ettei Suomi tarvitse menetettyä maata takaisin. Lisäksi tunnen monta muutakin, jotka ovat samaa mieltä, että mennyt mikä mennyt.
Evakkojen radiohaastatteluissa mitä olen kuullut, ei niissäkään ole halukkaita jälleenrakentajia.

Olen käynyt toki menetetyllä alueella mm: Viipurissa. Toki suren, että se ei ole enää hieno Suomalainen kaupunki Linnoineen ja Monrepos´n puistoineen, mutta jos maat palautettaisiin takaisin Suomelle, minne sijoittaisitte nykyiset asukkaat?
Rahat alueen siivoamiseen, uudisrakentamiseen, teiden laittamiseen jne....?
Taitaa tulla kallis paketti, että pitäköön, kun ottivat. En ole enää kiinnostunut lähtemään sinne rakentamaan.

Alkuperäinen kirjoittaja: Aleksei Levkojev

Tässä keskustelussa Gyllingin ja Leninin kansallisuuspolitiikastaan niin kuin hypätään ylöspäin toisen maailmansodan tuloksiin täällä ”Poloisilla Pohjan mailla”. No, eipä ole ihmekään. Osmo Jussilan (1985) mukaan taas O. W. Kuusisen Terijoen ”hallituksesta tuleekin vain jonkinlainen porausreikä, josta kaivaudutaan suoraan alaspäin Suomen ja Neuvosto-Venäjän suhteisiin 1917-18, NL:n kansallisuuspolitiikkaan ja sen sovellutuksiin eri puolilla valtakuntaa”. Tämän työn kuluessa hänelle ”kävi monin tavoin selväksi vuosien 1939-40 yhteys sisällisotaan ja NL:n muotoutumisen vuosiin 1918-21”. Myös talvisodan ”alun taktikkakin oli vielä peräsisin kansalaisosdasta”...

Alkuperäinen kirjoittaja: Aleksei Levkojev

Tänään on Edward Gyllingin syntymän 130-päivä.
Ja tavisodan 72. vuosipäivä.
Onko vain pelkkää sattumaa, että talvisota alkoi juuri Gyllingin syntymäpäivänä?
”Mutta sattuma on joskus täysosuma”... (Jakobson, Max: Diplomaattien talvisota. Suomi maailman politiikassa 1938-1940. Porvoo-Helsinki, 1956. – s.106.)

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

Jep, täysosuman sai myös Väinö Tannerin Suomen lahtareilta pelastama Gylling Stalinin liipaisimesta, nappi otsaan ja se siitä Neuvostoliiton hienostuneesta kansallisuuspolitiikasta.

Alkuperäinen kirjoittaja: Aleksei Levkojev

Vasta parikymmentä vuotta takaperin julkisuuteen tuli tieto, että Gylling tuomittiin ja teloitettiin Moskovassa 14 kesäkuuta 1938 . Sattui niin, että samana päivänä Helsingissä Suomen pääministerin sihteeri Arvo Inkkilä laati selostuksensa keskustelustaan Boris Jartsevin kanssa. Tämä "diplomaattien talvisodan tuntematon sotilas" oli ilmoitanut Inkkilälle mm. Neuvostoliiton tahdosta "lopettaa kaikki sotapropaganda Suomea vastaan, koska Suomeen nähden pyritään pitämään välit mahdollisimman ystävällisinä" . Sattui vielä niinkin, että tämä kaikki tapahtui 20 vuoden kuluttua siitä, kun Turun hovioikeudessa 13.06.1918 alkoi oikeudenkäynti "vallankumoukseen osallisia edustajia vastaan", mihin Gylling 1.06.1918, "vielä vapaalla jalalla ollen", aikoi "ilmoittautua"...