Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Kun tässä aikani kuluksi hieman vilkuilin näitä vanhoja niin tuli mieleen kysyä Timo S:ltä seuraavaa:

Väität M-R sopimuksen olleen Stalinin puolustuspolitiikkaa. Miksi ei suomalaisten yhteistyö saksalaisten kanssa jatkosodan aikana olisi voinut olla saman määreen mukaan hyväksyttävää Suomen puolustuspolitiikkaa?

Mikä tekee Stalinin sopimukset sakujen kanssa hyväksyttävämmäksi kuin suomalaisten sopimukset?

Hiukan jäi ihmetyttämään kun meidän yhteistyötämme on moitittu kommunistien toimesta ja venäläisten kehuttu hyväksi puolustusstrategiaksi?

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Tämä on hieman väärässä paikassa, tämä kun on kommentti vanhaan Timo S:n kirjoitukseen johon "vahingossa" törmäsin.

Voidaanhan tästä tietenkin alkaa uusikin keskustelu.

Alkuperäinen kirjoittaja: Arto Tuominen

Kommunistit ja kommunistinen valtio nimeltä Neuvostoliitto murskasivat natsismin. Siitä on syytä skp:n ja tiedonantajankin piirissä iloita.

Alkuperäinen kirjoittaja: Timo S Vantaa

"Väität M-R sopimuksen olleen Stalinin puolustuspolitiikkaa. Miksi ei suomalaisten yhteistyö saksalaisten kanssa jatkosodan aikana olisi voinut olla saman määreen mukaan hyväksyttävää Suomen puolustuspolitiikkaa?

Mikä tekee Stalinin sopimukset sakujen kanssa hyväksyttävämmäksi kuin suomalaisten sopimukset?"

M-R sopimuksen logiikka ja Suomen rooli suurvaltojen puristuksessa tulee nähdä pitkän kaavan kautta, silloin tuo logiikka aukeaa kokonaisuutena.

Suomen valkoisen eliitin osalta kattavampi yhteistyö Saksan kanssa alkoi jo sisällissodassa, joka päätti Suomen punakaartin toteuttaman porvarillisen vallankumouksen. Siihen voidaan laskea isossa kuvassa ajanjakso 1905-1918 kaikkine punakaartin vaatimine uudistuksineen. Suomen valkoinen taantuva aatelisto alkoi menettää merkitystään työväen ja nousevan pienporvariston demokraattisten vaatimusten edessä. 20-30 luvut edustivat kaatuvan aateliston fasismia, sillä Suomen lisäksi Saksakin oli lopullisesti murtautumassa ulos feodalismista, Saksa ei ollut kehityksessään yhtä pitkällä kuin muut läntisen Euroopan suurvallat. Interventiosodassa 1918-1921 vaippaikäistä Neuvostoliittoa vastaan Suomen eliitti antoi kaiken mahdollisen tukensa lännelle "sosialismin" kukistamiseen heti kehtoonsa. Suomi tukeutui usean vuosikymmenen marinoimassa punavihassaan lopulta natseihin 30-luvulla, ja tästä juontaa juurensa Saksan valitsemiseen lojaaliksi sotakumppaniksi kuvitellun "työväenvaltion" sijasta, sen tuhoamisen suhteen natsien ja Suomen eliitin näkemykset olivat niin yhtenevät.

Alkuperäinen kirjoittaja: Timo S Vantaa

Stalinin osalta sopimus Hitlerin kanssa ei ollut työväenliikkeen näkökulmasta missään nimessä hyväksytty, se osoitti vain Stalinin piittaamattomuutta proletaarisen internationalismin teorioista, joihin kuuluu kansojen itsemääräämisoikeus. Sopimus paljasti Stalinin pelkäksi aatelisen moraalin jatkeeksi työväenliikkeessä. Hän ei kuitenkaan alusta pitäen tähdännyt maailmanvalloitukseen, vaan "sosialistiseen" itsevaltiuteen omassa maassaan. Tämän takia hän halusi tehdä sopimuksen, pitääkseen Saksan loitolla eli pyrkimällä sillä siihen, että sopimuksen myötä länsi kokee pakolliseksi tuhota natsien aikomukset omakätisesti eli sekoittaa lännen ja natsien väliset pasmat totaalisesti toisiaan vastaan, jotta Neuvostoliitossa voitaisiin jatkaa "sosialismin" rakentamista. Neuvostoliitossa tiedettiin jo Leninin toimesta, että länsi tulee uusimaan 1918-1921 interventionsa jossain muodossa, ja tuo muoto oli natsit+liittolaiset ja toinen maailmansota. Stalin toteutti siis jo aiemmin ligvitoimansa Buharinin yli-imperialismin teoriaa, siihen hän M-R sopimuksensa perusteli. Sopimus osoittautui kuitenkin täydelliseksi virheeksi kaikkinensa. Suomelle Stalin kuitenkin tarjosi kädenojennustaan Leningradia suojaavista maa-alueista, mutta Suomen valkoinen eliitti piti kiinni useamman vuosikymmenen kestäneestä rakkaudestaan Saksaan ja asettautui tukemaan natseja, vaikka se ajaisi sotaan. Sota olisi voitu välttää neuvotteluilla Stalinin kanssa. Sopimuspaperit ovat aina pelkkiä sopimuspapereita, mutta Suomen eliitin toteuttama sotaan johtava politiikka pitkän ajanjakson ajalta on tuomittavaa.

Alkuperäinen kirjoittaja: Mauri Avelin

Antikommunistiset äänet tulevat aina takertumaan tähän Molotov-Ribbentrop sopimukseen?

Chamberlainin ja Hitlerin sopimus ei saa yhtä paljon huomiota,(Munchen 1938) vaikka se itseasiassa oli yksi yritys saada Hitler suoraan kiinnostumaan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon. Espanjan sisällissota oli käynnissä.Tähän aikaan Hitler nähtiin myös länsieuroopan oikeiston piirissä antikomunistisena voimana jota pitää tukea.

Parhaiten se ilmeni juuri Espanjan politiikassa jossa kansanvälisiin prikaateihin kuuluminen oli rangaistava teko. Natsi-Saksa ja Mussolinin Italia saattoivat rauhassa tehdä Francoa tukevan invaasion Espanjaan. Mitään tukea demokraattisesti valitulle tasavaltalaishallitukselle Espanjassa ei annettu, vaikka nämä sitä pyysivät länneltä?

Neuvostoliitto ja Mexiko auttoivat Tasavaltalaisia! Stalinin N-liitto auttoi ja tuki liberaali-porvarillista ja sosialistisista puolueista sekä kommunisteista ja anarkisteista koostuvaa hallitusta.

Siis Neuvostoliitto puolusti demokratiaa Espanjassa, kukaan muu ei sitä euroopassa tehnyt - paitsi tietenkin kansainvälisten prikaatien vapaaehtoiset joista useimmat kommunisteja, mutta myös liberaaleja ja puolueettomia antifasisteja.

Fasistinen Suomi kuului myös Francoa tukeviin "non-intervention" liittoon? Siis ei mitään apua Tasavaltalaisille ja tuki fasistiselle Francolle. Natsi-Saksa hoiti sodankäynnin Falangistien apuna. Länsieuroopan porvaristo hyväksyi häpeällisesti sotilaskaappauksen Espanjassa. Satojatuhansia ihmisiä surmattiin.

Kyllä Molotov-Ribbentrop sopimus oli Neuvostoliiton (aina liioitellaan Stalinin osuutta)taktinen sopimus, koska he tiesivät mitkä Hitlerin tavoitteet olivat.Tähän aikaan myös länsi-eurooppa oli suunnannut intressinsä Bolsevikki-hallituksen kaatamiseen.