Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala

Ihan alkuun iki-ihana Kristiina Halkola kertoo sen tärkeimmän:
https://www.youtube.com/watch?v=Gi0Xc6S2OwE

Me kommunistit rakastamme.
Me kommunistit rakastamme elämää, maailmaa, ihmisiä, ihmisyyttä, rehellisyyttä, aitoutta, avoimuutta…sanalla sanoen kaikkea inhimillistä.
Rakkautta kiireestä kantapäähän. Me välitämme.

Sitä on Marxismi-Leninismi.
Ei se olisi voinut syntyä ilman rakkautta, ei mitenkään.
Eräs porvari sanoi kerran hönöpäissään, että hän on kokenut kaikkea…paitsi köyhyyttä ja kurjuutta…niitä kun ei rahalla saa.
Niinpä.
Rakkauttakaan ei voi rahalla ostaa. Ei koskaan.
Rahalla voi ostaa kaikenlaista, pimpistä lähtien, mutta ei rakkautta.
Omassa toiminnassamme rakkaus on se tärkein tekijä, josta syystä me teemme kommunistista työtä, joukkotyötä.
Rakkautta ei saa eikä voi unohtaa.
Koska, hyvä kommunisti, toveri, olet viimeksi sanonut rakkaallesi kuinka paljon häntä rakastat?
Jos on jo tunti kulunut, sano se hänelle uudelleen.
Ei rakkasi siitä loukkaannu. Kokeile vaikka. Eikä sen sanominen satu eikä satuta.

Ilman rakkautta emme jaksa, emme menesty, emme lisäänny.
Ilman rakkautta ei marxismi-leninismi, ei meidän sanoma mene perille…kenellekään.
Me välitämme.
Me kommunistit, yhteisölliset.
Me kommunistit emme sosialisoi kaikkea, me sinun tai minun vaimoa tai miestä, suurporvariston omaisuuden kyllä…ilman tunnon tuskaa, ja jaamme sen kaikille tarvitseville, työn raskaan raatajille, raskautetuille…
Kyllä me kommunistit sosialisoimme, emme työtä mutta rikkaudet.
Sosialisoimme, rakkaudenkin, niin että se on kaikille mahdollista.
Se on jokaisen ihmisen oikeus.
Sitä on Marxismi-Leninismi. Olla onnellinen ja rakastaa.