Ilmastonmuutos on luokkataistelukysymys
Yksi työväenliikkeen uusista haasteista on ympäristökysymys, joka nyt pelkistyy paljolti ilmatonmuutokseen, vaikkakaan ei pelkästään siihen.
Suomen vasemmistopuolueista SKP paneutui asiaan tarkemmin viimeistään 1980-luvun puolivälissä. Silloin julkaistiin myös vihkonen ”Ympäristökysymykset ja luokkataistelu”. Edustajakokouksessaan 1998 SKP hyväksyi tärkeän asiakirjan ”Talouden ekologinen rakennemuutos on välttämätön”. Ympäristökysymyksiin puolue on sen jälkeen kiinnittänyt jatkuvasti huomiota.
Mutta jos puhutaan työväenliikkeestä ja vasemmistosta laajemmin, voidaan väittää, että varsinkin ilmastonmuutos on yllättänyt sen niin sanotusti housut kintuissa. Ongelmana on myös se, että tässä kuten muissakin asioissa luokkanäkökulma on pahasti kadoksissa.
Kuitenkin ympäristökysymys yleensä ja ilmastonmuutos erityisesti ovat mitä suurimmassa määrin luokkataistelukysymyksiä. Ilmastonmuutos on erottamattomasti sidoksissa siihen tapaan, jolla kapitalismi toimii, ei pelkästään siksi, että kapitalismi on rakenteellisesti kyvytön tekemään välttämättömiä muutoksia vaan myös siksi, että kapitalististen valtioiden ja liikemaailman edut ovat yhtenevät.
Siksi on toiveunta odottaa, että ne tekevät välttämättömiä muutoksia tilanteen korjaamiseksi vapaaehtoisesti. Sen sijaan, jos tai kun hallitukset onnistuvat ”yhteisen hyvän asian” varjolla tuputtamaan työväenliikkeelle ja ympäristöliikkeille oman linjansa, tämä antaa valtiolle ja sen ilmastopolitiikalle ohuen, vihreän pintasilauksen. Kun sitä vähän raaputtaa, alta paljastuu kova kapitalistinen ydin.
On tärkeää nähdä ja paljastaa, miten hallitseva eliitti käyttää hyväkseen kapitalismin maapallolle ja sen kansoille aiheuttamaa hävitystä väistääkseen vastuunsa ja sysätäkseen vastuun ilmastonmuutoksesta tavallisille ihmisille. Kaikilla ihmisillä on luonnollisesti ekologinen vastuu, mutta suuryhtiöiden ja suurten rakenteiden vastuu ei ole missään suhteessa tavallisten ihmisten vastuuseen.
Näyttävin osa vastuun siirtämisessä on mainosteollisuuden aloittama rummutus (sinänsä tarpeellisista) ”vihreistä” teoista. Ilmastonmuutoksestakin on tehty uusi jättibisnes ja markkinointikeino, onpa sitten kyse energiansäästöstä, ”vihreistä” autoista tai mistä tahansa muusta tuotteesta, johon voidaan lyödä ”vihreä” leima.
Valtiot niin ikään käyttävät hyväkseen ihmisten todellisia ja kuvitteellisia tulevaisuuden pelkoja, kuten pelkoa energian riittävyydestä. Kaikki tuntevat kiertoilmaisun ”energiaturvallisuus”, josta pidetään kovaa meteliä. Enemmistö kehittyneen maailman ihmisistä tietää hyvin, että heidän suhteellinen vaurautensa riippuu maapallon ihmisten suuren enemmistön pahenevasta köyhyydestä. Näin propagandakampanjan yksi puoli on yhdistää pelot esimerkiksi suhteellisesti etuoikeutetun aseman menettämisestä ”energiaturvallisuuteen” ja ”energiaturvallisuus” surullisen kuuluisaan ”terrorisminvastaiseen sotaan”.
Suomalainen sovellutus ”energiaturvallisuudella” ja ilmastonmuutoksella huijaamisesta on yhä uusien ydinvoimaloiden rakentaminen. Ydinvoimaa kaupataan valheellisesti kotimaisena energiamuotona ja tehokkaana vastauksena ilmastonmuutoksen haasteisiin.
Hyvin raaka ”ilmastonmuutoksen vastustamiskeino” on myös ravintokasvien käyttäminen biopolttoaineen valmistukseen. Tämän seurauksena noiden ravintoaineiden hinnat ovat viime vuosina kaksin-, kolminkertaistuneet ja aliravitsemus ja nälänhätä kolmannessa maailmassa pahentuneet.
Ilmastonmuutoksen torjumiseksi pitää ja voidaan taistella tässä ja nyt. Mutta tämän taistelun on oltava osa luokkataistelua. Rikkaan maailman poliittinen ja talouseliitti on kyvytön ja haluton aloittamaan tarvittavia muutoksia. Se on niihin pakotettava. Ja viime kädessä tästä eliitistä on ihmiskunnan pelastamiseksi päästävä eroon.
ERKKI SUSI
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
