Kasvatus on poliittista
Vasemmisto ei kiinnitä tarpeeksi huomiota kasvatuksen ja opiskelun merkitykseen. Tätä mieltä on Jyväskylässä asuva opettaja ja tutkija Tero Toivanen.
– Suomessa ei keskustella kasvatuksesta poliittisena ilmiönä, vaan vasemmistokin on sisäistänyt liian helposti oikeiston markkinoiman objektiivisen ja neutraalin kuvan kasvatuksesta. Kuitenkin jos tavoitteena on muuttaa ja kumota kapitalistinen järjestelmä, pitäisi kasvatuksen olla jopa ensisijaisena kritiikin kohteena, pohtii Toivanen.
Suomalainen kehuttu peruskoulu on vasemmiston rakentama, porvariston ja sosiaalidemokraattisen luokkakompromissin tulos.
– Se syntyi ja kehitettiin teollisen yhteiskunnan tarpeisiin. Sen jälkeen peruskoulujärjestelmän kehittämisen suunta on ollut hukassa.
Kouluissa luodaan yrittäjä-minää
Tero Toivanen oli mukana kirjoittamassa viime syksynä ilmestynyttä Into-pamflettia Radikaaleinta on arki. Hänen mukaansa pamfletti jatkaa 2000-luvulla Suomessakin virinnyttä keskustelua niin sanotusta uudesta työstä ja prekariaatista.
Radikaaleinta on arki -pamfletista suuren osan lohkaisee kasvatuksen ja koulutuksen pohtiminen. Kasvatussosiologian parissa puuhannut Toivanen havaitsi, että kasvatuksen poliittinen taloustiede nojaa edelleen voimakkaasti teollisen yhteiskunnan rakenteelliseen analyysiin. Tässä oli selkeä päivittämisen tarve.
– Prekariaattikeskustelu tarjoaa uuden tavan tarkastella kasvatusta. Pitää kysyä, missä prekariaatti, uuden työn subjekti, kasvaa, sanoo Toivanen.
Toisaalta suomalainen koulu- ja kasvatusjärjestelmä on historiallisessa murroksessa, mikä vasemmiston olisi syytä noteerata.
Tällä hetkellä uusliberalistinen hallinta on Toivasen mukaan kouluissa voimakasta.
– Hallinnan ja kontrollin kautta kouluissa luodaan nyt yrittäjä-minä, mikä on itsessään historian parhaiten menestynyt ihmisen, hänen ajattelu- ja toimintatapojensa muokkausprojekti. Pokkana sanotaan, että yrittäjyyden pitää olla kasvatuksen läpäisevä periaate päiväkodista korkeakouluun. Tämä on oikeistolainen ihmiskäsitys, joka näyttäytyy nyt ylihistoriallisena, edistyksellisenä ajatuksena, jota ei saa kritisoida.
Oikeistolainen hegemonia näkyy siinä, että yhteiskunta on yhtä kuin markkinat, ja yksilöiden väliset suhteet rakentuvat markkinoiden kautta.
Vasemmiston haaste onkin Toivasen mukaan luoda omaa, vaihtoehtoista ihmiskäsitystä.
Työväenlikkeen sivistysperinteen jatkoa
Vaikka sivistyksen voi määritellä porvarilliseksi käsitteeksi, on siinä Toivasen mukaan emansipatorista, vapauttavaa voimaa.
– Politiikka ja oppiminen ovat varsin lähellä toisiaan. Radikaalissa oppimisessa tavoite on, että ihminen osallistuu yhteiskuntaan ja muuttaa asioita, mikä on myös politiikan keskeinen idea.
Esimerkiksi Jyväskylässä toimivan kriittisen yhteiskunnallisen opiston tehtävä on toteuttaa juuri tätä. Kyseessä on radikaalin yliopistoliikkeen parista noussut toimintamuoto, jossa perehdytään asioihin opinto- ja keskustelupiireissä – jatketaan siis perinteisen työväenliikkeen kansan sivistystyön traditiota.
Erityisen suosittuja ovat olleet baari Vakiopaineen kellarissa pidetyt yleisöluennot, jotka ovat Toivasen mukaan koonneet tuvan täydeltä kiinnostuneita. Lieneekö eräs suosion syistä median ja poliitikkojen harrastama asioiden yksinkertaistaminen, joka alkaa olla ristiriidassa ihmisten arkikokemuksen kanssa.
Leuka ylös!
Vasemmiston lama Suomessa näyttää jatkuvan eduskuntavaalien historiallisen huonon menestyksen myötä. Tilanne vaikuttaa lohduttomalta ja uhkaa tehdä monet kyyniseksi.
Tero Toivanen myöntää, että kapitalismin logiikan ja ihmiskäsityksen haastaminen on vaikeaa. Ilmassa on silti signaaleja, joista voi poikia mahdollisuuksia.
Kapitalismi on syvässä kriisissä, ja ihmiset ovat kyllästyneitä järjestelmää. Monen kohdalla kyllästyminen näyttäytyy eskapismia: paetaan päihteisiin, elämäntapakokeiluihin tai tietoverkkojen uumeniin.
– Prekariaatin organisoituminen on mahdollista, mutta siihen täytyy löytää aivan uudet keinot. Ensi alkuun se edellyttää leuan nostamista ja ihmisten kohtaamista, toisiamme voimaannuttavaa sosiaalisuutta. Järjestelmä on painanut päämme painuksiin ja tehnyt meistä liian nöyriä, pohtii Toivanen.
