Kehitysyhteistyön umpikuja
Köyhyys, työttömyys, syrjäyttäminen ja kamppailu niukoista luonnonvaroista ovat lisääntyneet suuressa osassa köyhää Etelää. Nyt maailmanlaajuinen kapitalismin kriisi uhkaa jyrkästi pahentaa ongelmia, eikä kehitysyhteistyöstä löydy kykyjä tai haluja niiden ratkaisemiseen.
Globaalin kapitalismin parikymmentä vuotta kestänyt viimeisin vaihe ei ole johtanut hyvinvoinnin tasaiseen kasvuun. Sen sijaan tuloerot rikkaiden ja köyhien maiden välillä ovat lisääntyneet, kuten myös erot eri maiden sisällä, rikkaan vähemmistön ja köyhän enemmistön välillä.
Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan reaalisosialismin romahtaminen 1990-luvun alussa avasi kapitalismin tulvaportit sillä seurauksella, että vapaan markkinatalouden hyökyaallot saarsivat koko maapallon. Samalla vasemmiston poliittinen voima tukahtui lähes kaikissa hyvinvoivan Pohjoisen valtioissa.
Missään alamäki ei ollut niin täydellistä, kuin entisissä neuvostotasavalloissa ja vanhoissa kapitalismin linnakkeissa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Vielä viime aikoihin asti sana ”sosialismi” oli näissä maissa pannassa, eikä vähiten itseään edistyksellisinä pitävissä sosiaalidemokraattisissa ja vihreissä liikkeissä.
Imperialismin
uusi vaihe
Kapitalismin laajentuminen oli itse asiassa imperialismin uusi vaihe. Tämän ymmärtäminen edellyttää, että määrittelemme imperialismin Leninin tarkoittamalla tavalla emmekä pidä sitä vain siirtomaavallan ja kolonialismin epämääräisenä jatkeena.
Tietenkään nykytilannetta ei avoimesti kutsuta imperialismiksi. Nyt puhutaan sopivan hämärästi ”globalisaatiosta”, jonka termin ovat sekä sen puolustajat että vastustajat omaksuneet.
…
MARK WALLER
Malamulele, Etelä-Afrikka
Käännös: ERKKI SUSI
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
