Olen jo pitkään ihmetellyt sitä, että miten tuottavuus lisääntyy työaikaa lyhentämällä. Mihin moinen ajatus perustuu, kun siihen liittyy vielä vaatimus, että lyhyemmällä työajalla pitää saada sama ansiotaso entiseen verrattuna? Paraneeko työsuoritusten nopeus vai mikä? Paraneeko kilpailukyky tai halpeneeko tuote sillä, että toinen sorvari tulee jatkamaan kesken jäänyttä työtä tai kaupan kassalle tulee toinen henkilö rahastamaan asiakkaan kun tuotteet on saatu hinnoiteltua?
Olen jo vuosia sanonut tälläkin palstalla, että ainoa kilpailukyvyn mittari on se, että ne tuotteet mitkä me teemme on myytävissä kilpailukykyiseen hintaan maailmalle! Tiedän, että kun nopeudet liikenteessä lasketaan nollaan niin kolarit loppuvat, mutta silloinko meidän kilpailukyky on huipussaan kun työaika pudotetaan nollaan?! Siinäpä arvon toverit pähkäiltävää.

Yleensähän kommunistit vain saavat suuria ideoita mutta koskaan he eivät ole pystyneet laskemaan niiden rahoituksen vaatimaa kustannuksia. Niin on tämänkin ajatuksen kanssa, työttömyyden vähentämiseksi voitaisiin vähentää työpäivä 6 tuntiin mutta vain samalla tuntiansiolla mitä maksetaan 8 tunnin työpäivistä. Se olisi itse asiassa varsin järkevä ratkaisu ja koska verotus on progressiivista niin käteen jäävä summa ei vastaavasti pienenisi vaan veron progressiosta olisi silloin todellista hyötyä.

Kilpailukykyäkään ei kommunismi ole koskaan tuottanut vaan talouden menestys on aina ollut olematonta. Kommunistien onkin parasta antaa muiden hoitaa talousasiat ja tyytyä siihen mitä pöydiltä heille tippuu. Ei ole nimittäin järkevää lähteä sotkeutumaan asioihin joista ei mitään ymmärrä!