Kokoomus seikkailee

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 33/2007

Puolustusministeri Jyri Häkämiehen Washingtonissa pitämää puhetta on puolusteltu monin tavoin. On sanottu, että Häkämies vain puhui ”selkokieltä” ja että paheksuvat reaktiot osoittavat, ”miten vaikeaa maassamme on käydä luontevaa ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua”. On väitetty, että kun Häkämies nimesi Suomen kolmeksi suurimmaksi turvallisuushaasteeksi ”Venäjän, Venäjän ja Venäjän”, hän ei tarkoittanut uhkaa. Hänhän jopa toisessa kohdassa leimasi vääräksi sellaisen johtopäätöksen, että ”uusi Venäjä uhkaa Suomen turvallisuutta”.

Puolusteluissa painetaan tahallaan villaisella monta seikkaa. Siihen, että Häkämies vain käytti ”uhkasta” peitesanaa ”haaste”, viittaa hänen aggressiivinen ja kuulijoita triplalla kosiskeleva tapansa ilmaista asia. Hänen mukaansa Suomen ”on varmistettava, että ruuti on kuivaa oman maamme puolustamiseksi, jos alueellinen koskemattomuutemme tai jopa kansakunnan olemassaolo tulee uhatuksi”. Hän myös sanoi Venäjää haasteeksi ”meille kaikille” tarkoittaen tällä ilmeisesti koko läntistä yhteisöä. Ja hän sätti ”energiarahoilla pullistuvaa Venäjää” sotilaallisesta mahtailusta.

Tämän märän rätin – Ilkan pääkirjoitusta lainataksemme – ”Suomen turvallisuuspolitiikan pysyvimpiä arvoja” vastaan Häkämies viskasi johtavan supervallan pääkaupungissa. Puheen pitopaikka alleviivasi viestiä, että kokoomus haluaa Suomen todellakin hautaavan nämä arvot, joiden mukaan maamme ulkopolitiikka ei saa enää koskaan suuntautua Venäjää vastaan, joiden mukaan ystävät haetaan läheltä ja viholliset kaukaa ja joiden mukaan lännessä ei saa puhua sellaista mitä ei idässä voisi toistaa.

Eikä kyse ole vain diplomaattisista pöytätavoista. Häkämiehen ”analyysi” oli sisällöllisesti täysin väärä ja myötäili sitä sumutuskampanjaa, jota Helsingin Sanomien johdolla on jo pitkään maassamme harjoitettu. Suurinta turvallisuuspoliittista haastetta koko maailmalle ja myös Suomelle ei muodosta Venäjä vaan Yhdysvallat. Eikä vain suurinta haastetta vaan myös suurimman uhan.

USA käy kansanmurhasotia Irakissa ja Afganistanissa ja uhkaa Irania jopa ydinasehyökkäyksellä, se varustautuu ennennäkemättömällä tavalla ja rakentaa ohjustorjuntajärjestelmiä Eurooppaan ja Aasiaan osana ydinensi-iskun doktriiniaan, se yrittää rohmuta vieraita luonnonvaroja ja saartaa sotilaallisesti ennen kaikkea Venäjää ja Kiinaa, jne. USA:n kuralla oleva talous on maailmalle turvallisuuspoliittinenkin uhka.

Kun Häkämies ei voinut tai osannut Washingtonissa puhua näistä todellisista haasteista ja uhkista, hänen olisi kannattanut pitää suunsa kiinni Venäjästäkin.

Nato-jäsenyyden äänenkannattaja Helsingin Sanomat muuten teetätti ennen Häkämies-kohua uuden Nato-gallupin. Selvä enemmistö kyselyyn vastanneista (60%) vastustaa yhä Nato-jäsenyyttä, kannattajia on vain 25 prosenttia. Peräti 75 prosenttia on sitä mieltä, että jäsenyydestä ei saa päättää ilman kansanäänestystä.

Kansalaisilta tivattiin myös täysin keinotekoisesti kantaa Venäjän ”Suomeen kohdistuvaan uhkaan” viime vuosina. Suurin osa suomalaisista, noin 70 prosenttia, kokee ”uhkan” pysyneen ennallaan, 8 prosenttia vähentyneen ja 20 prosenttia suurentuneen.

Tulos mahtoi olla teettäjälle katkera pettymys. Kansa ajattelee edelleen.

ERKKI SUSI