KOLUMNI: Kansalaisten aktivoituminen – toivottavaa vai ei?
Eduskuntavaalien historiallisen alhaista äänestysprosenttia (67,9) on päivitelty eri tahoilla vaalien jälkeen. Nykyisen valtaapitävän eliitin ja valtapuolueiden murehtiminen asian johdosta tuntuu mielestäni kuitenkin epäuskottavalta. Nykyisin nukkuvien puolueeseen kuuluvan kansanosan aktivoituminen kun aiheuttaisi todennäköisesti merkittäviä muutoksia nykyisiin valtasuhteisiin.
Mielenkiintoista on se, että ”johtavassa läntisessä demokratiassa”, kuten Martti Ahtisaari hiljattain Yhdysvaltoja nimitti, äänestysprosentit vaaleissa jäävät säännönmukaisesti alle viidenkymmenen. Suomen äänestysaktiivisuus on tätä taustaa vasten lähes pohjoiskorealaisissa lukemissa.
Näinhän ”läntisissä demokratioissa” on tapana nimittää kansalaisten korkeata äänestysaktiivisuutta. Halutaanko aktiivista osallistumista oikeasti vai ei?
Äänestysvilkkaus oli tältä kannalta aivan sietämättömissä lukemissa Suomessa vuosina 1962–1983, Urho Kekkosen valtakauden syvimpinä aikoina. Vuonna 1962 presidentinvaaleissa äänestysprosentti oli 85,1, jonka jälkeen se oli kaikissa vaaleissa yli 80 aina vuoden 1983 eduskuntavaaleihin saakka.
Äänestysvilkkaus on sittemmin hiipunut melko tasaisesti. Samanaikaisesti on pääomamarkkinoita vapautettu, uusliberalismi on noussut vallitsevaksi ideologiaksi ja globalisaation vaikutukset ovat tunkeutuneet kaikkialle. Lieneekö äänestysaktiivisuuden laskun ja edellä mainitun yhteiskunnallisen kehityksen samanaikaisuus sattumaa? Enpä usko.
USA:ssa kansalaisten poliittista aktivoitumista ja radikalisoitumista 1960-luvulla nimitettiin hallitsevien eliittien piirissä ”demokratian kriisiksi”. Aiheesta kirjoitettiin samanniminen kirjakin. Tällainen kansalaisten aktivoitumisen kammoksuminen kertoo laajemminkin länsimaissa vallitsevista käsityksistä demokratiasta.
”Johtavassa läntisessä demokratiassa” alle puolet äänioikeutetuista valitsee kahden puolueen väliltä, joista kumpikin ajaa väestön rikkaimman kymmenesosan etuja. Tähän tapaan on kuvannut USA:n demokratian tilaa amerikkalainen dokumentaristi ja kirjailija Michael Moore. Onko USA:n tie myös meidän tiemme – tässäkin asiassa?
o o o
Meillä SAK pyrki eduskuntavaalien alla aktivoimaan äänestäjiä uurnille omalla mainoskampanjallaan. Tosin järjestön televisiomainos hyllytettiin jo ennen ensiesitystä siitä nousseen kohun takia.
Mainos on osoittautunut itse asiassa melko tarkaksi kuvaukseksi työnantajien asenteista, valitettavasti vieläpä julkisella sektorilla. Mainoksessahan kuvitteellinen suurfirman pomo muun muassa vaati, että kahvit pitää työntekijöiden juoda omalla ajallaan.
Vaaleista ei ollut kulunut kauaakaan kun Kunnallisen työmarkkinalaitoksen edustajan suusta kuultiin, että terveydenhuollon hoitohenkilöstöltä poistetaan oikeus ruokailla työaikana palkallisella ajalla. Niinpä heidän työpäivänsä pitenee puolella tunnilla.
Käytäntöä tullaan kuulemma todennäköisesti laajentamaan muuallakin julkisella sektorilla. Todellisuus on näemmä aina vain tarua ihmeellisempää.
TOMMI LIEVEMAA
Kirjoittaja on espoolainen muusikko ja soitonopettaja.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
