Kolumni: Tavarafetisismi ja verenpunaiset mansikat

Meneillään oleva koronapandemia on vaikeuttanut ulkomaisen työvoiman pääsyä Suomeen. Erityisesti monilla marjatiloilla on oltu huolissaan siitä, saadaanko tiloille riittävästi ulkomaista kausityövoimaa. Suomessa marjanviljely on moniin muihin maatalouden sektoreihin verrattuna edelleen varsin työvoimavaltaista.

Marjanpoimijoiden palkkataso on Suomessa ja muissa länsimaissa varsin heikko. Työn fyysiseen vaativuuteen nähden poimijoille maksetaan aivan mitätöntä palkkaa. Poimijoiden heikko palkkataso tuo esille sen, miten moderneissa yhteiskunnissa palkkaeroja oikeutetaan työn tosiasiallisen vaativuuden sijasta mieluummin esimerkiksi myyteillä koulutuksesta ja erityisestä asiantuntemuksesta.

Käytännössä ihmiset ovat valmiimpia maksamaan suuremman korvauksen esimerkiksi personal trainerin palveluksista, kuin marjanpoimijan samassa ajassa keräämistä marjoista. Ruoan tuotantoon liittyvää työtä ei rahallisessa mielessä arvosteta kovin korkealle.

Torilla myytävien mansikoiden litrahinta on samalla tyyppiesimerkki tavarafetisismin voimasta: Kuluttaja näkee vain hinnan ja erehtyy luulemaan sitä hyödykkeen omaksi ominaisuudeksi. Todellisuudessa ...